sunnuntai 16. joulukuuta 2018

Joulutunnelmaa Loviisassa kera Suvin

9.12.2018 Suvi Teräsniskan Joulun Henki -joulukonsertti Loviisan kirkossa


Hiukan tulee myöhässä tämä teksti, mutta väliäkö hällä. Viime viikonloppu oli niin musiikin täyteinen, että ei puhettakaan että olisi enää jaksanut kirjoitella mitään järkevää ja tämä viikko on mennyt hiukan turhan nopeasti ohitse, flunssan pirulainenkin pääsi puraisemaan, joten konetta ei ole jaksanut kaivaa esille. Mutta asiaan, Loviisan kirkko viikko sitten sunnuntaina. Ensin täytyy kehua, miten hyvin lippujen osto onnistui, vaikkei ole paikkakuntalainen. Jossain vaiheessa syksyllä sovimme treffit matkalle järjestävän tahon kanssa ja sain lunastettua liput. Vaikkakin silti olen sitä mieltä, että pidän itse eniten netistä ostettavista lipuista.

Ystäväni kanssa vietimme "löhöpäivää" kunnes meillä meinasi taas jo tulla kiire. Tässä olemme loistavan taitavia. Tai ainakin minä. Mutta löysimme perille navigaattorin ohjeista huolimatta. Ihastelimme hetken ulkona kirkkoa, joka kohosi ylväänä kohti taivaita. Sisään päästyämme ihastelimme myös kirkkoa sisältä. Valtavan kaunis kirkko siellä Loviisassa. Kirkko täyttyi ja paikalle oli saapunut ihmisiä vauvasta vaariin. Kirkon ulkopuolella treffasimme vielä kummityttöni ja kälyni ja heidän kanssaan kulutimme aikaa konserttia odotellessa. Ja ei, kummityttöäni ei tälläkään kertaa ollut pakotettu paikalle.

Aikamoisen rankan joulukuun on Suvi itselleen buukannut. Joulukonsertteja liki taukoamatta lähes jouluun asti. Nythän rundi on jo voiton puolella. Väsymystä ei kuitenkaan ollut myöskään Loviisassa havaittavissa. Oli ihana tunnelmoida Suvin joulukonsertissa ja antaa välillä edelliseltä illalta padottujen kyynelten virrata. Itkeminen tekee kyllä välillä niin hyvää ja sitten taas vuoroin olla tukena, kun vieressä istuva ystävä vuodatti kyyneleitä muistojen tulviessa mieleen. Kummityttö taisi hiukan ihmetellä vieressä istuvia itkijänaisia, jotka välillä itkivät ja välillä nauroivat (ihan hiljaa tosin, ei toivottavasti niin, että se häiritsi muita paikalla olevia).

Konsertissa kuultiin jotakuinkin seuraava setti:

Yö on kuulas
Tähti tähdistä kirkkain
Sydämeni vaeltaa
Varpunen jouluaamuna
Tonttu
Jääkukat (Miinan laulamana)
Joulun henki
Avaruus
Joulu on täällä kuunnelkaa
Joululaulu (Hiljaa leijaa maahan hiutaleet)
Konsta Jylhän joulu
Lapsuusjoulut
Taivas sylissäni
Hei mummo

Mary did you know
Tulkoon joulu
Maa on niin kaunis

Tunnelma oli kyllä hieno ja valosuunnittelulle ja toteutukselle täältä iso plussa. Tuollaisissa paikoissa ne valot luovat tunnelmaa ja nyt oli todella onnistunut toteutus niiden osalta. Pakko sanoa, että Suvilla on kyllä huippu porukka takanaan. Äärettömän taitavat ja lahjakkaat "pojat" siellä soittelevat: Vesa Karhula kitarassa, Joonas Karjalainen koskettimissa ja haitarissa, Jouko Isokangas bassossa ja Aleksi Itkonen rummuissa. Joulun henki kiertueella on lisäksi aivan huikean upea puhallintaituri Jyri Laitila. Puhaltimet ovat yksi minun heikkouteni, voisin kuunnella niitä loputtomasti. Tällä virtuoosilla on kiertueella mukana 8 soitinta, joita en tällaisena peruspirkkona edes tunnista kaikkia. Mutta niiden ääni on maaginen. Ja siis niiden ihan kaikkien. Eikä nyt unohdeta myöskään maailman parasta ja ihaninta Miinaa, joka laulaa taustoja kiertueella. Miina on huippu.

Vielä on siis jokunen joulukonsertti jäljellä (Kemi, Oulu, Taivalkoski, Rovaniemi, Oulu, Oulu). Menkäähän kuuntelemaan! Muistakaa ottaa nessuja mukaan! Kiitos Suvi jo Suvin tyypit ihan äärettömän kauniista joulutunnelmasta Loviisan kirkossa. Oli hienoa! Ja toivotaan Suville kaikkea hyvää odotukseen. On ne huippuja. Tykkään. Arvostan.

Rauhallista joulunaikaa kaikille! Kuunnelkaa joulumusaa! Nauttikaa läheistenne kanssa joulusta, ihan miten sen kukainenkin tykkää viettää! Nyt tämä täällä hiljenee...mutta vain pieneksi hetkeksi... ;)







maanantai 10. joulukuuta 2018

Syksyn viimeiset Yöt Jyväskylässä ja Tampereella

7.12.2018 Yö, Mitä jos mä rakastan -konserttikiertue, Jyväskylän Paviljonki


Ihanat Ari ja Jussi
Edellisenä päivänä sain luokseni kylään tuon rakkaan ystävän pohjoisesta ja perjantaina starttailimme auton kohti Jyväskylää. Näkisittepä sen tavaramäärän kun kaksi naista lähtee yhden yön ja kahden Yön reissuun. Nämä ovat niitä hetkiä, kun haluaisin olla mies, joka ei tarvitse suoristusrautaa, montaa paria kenkiä, meikkejä, koruja ja mitä kaikkea muuta mahdollista. Toki kiertueen päätös tarkoittaa myös sitä, että jokunen lahjus tulee pakattua mukaan, kun haluaa ihmisiä muistaa. Jyväskylä tarjoili kyllä parastaan. Alkaen hotelliin saapumisesta, jossa huoneemme vaihtui sviittiin. Kiitos tästä Sokos Hotel Paviljonki ja huippumukava henkilökunta koko hotellissa. Äärettömän hyvää asiakaspalvelua saimme koko vierailun ajan.

Klikit vai peukku? Hmm..
Ilta Jyväskylässä oli kyllä täynnä naurua ja hyvää mieltä, herrat lavalla hassuttelivat ja se tarttuu, eikä voi mitään muuta kuin nauraa ihan vääränä niille hassuille tyypeille. Sen lisäksi loistomusaa ja parasta keikkaseuraa, joka ymmärtää yhdestä katseesta sen mitä toinen ajattelee ja nauretaan samoille asioille ja otetaan kädestä kiinni, kun ei meinata pysyä kasassa. Jyväskylä tosiaan tarjoili meille parastaan ja monta muistoa talletetaan taas takataskuun tuolta illalta.

8.12.2018 Yö, Mitä jos mä rakastan -konserttikiertue, Tampere-talo


Olli ja "seminaaritakki" ;) aika hyvin
sopii muukin kuin musta!
Aamupäivällä starttailimme auton kohti seuraavaa kohdetta, eli Tamperetta. Olimmekin tuplaantuneet yön aikana ja automatka sujui varsin mukavissa tunnelmissa ja hyvässä seurassa ja oli oikein mukava ajella, vaikka keli olikin hiukan heikonlainen. Keskusteluissa vilahteli aikuisviihde, musiikkibisnes ja kaverisuhteet miesten ja naisten välillä. Oli meillä ehkä hiukan hauskaakin siellä autossa.

Tampereella aloitimme Yö-meiningit Tampereella YöHörhöjen kokoontumisajoilla ravintolasta, johon oli kokoontunut 12 saman mielenkiinnon kohteen jakavaa tyyppiä. Osa käy keikoilla paljon ja osa vähän ja kaikkea siltä väliltä. Saimme nauttia myös kahden Yö-herrasmiehen seurasta ruokailun ajan. Olli ja Ari saapuivat ystävällisesti viettämään aikaa yöhörhöjen kanssa ja arvostan kyllä tätä suuresti. Jos joku kehtaa tulla minulle väittämään, että esimerkiksi Olli kohtelisi faneja huonosti, niin voin kertoa että kaikkea muuta. Oli ihanaa viettää kiireetöntä aikaa ja melkein kyllä väittäisin että kaikki siellä huomioitiin ja kaikkien kanssa vaihdettiin jokunen sana. Pääasia oli kuitenkin se kokoontuminen. On kiva lähteä keikoille, kun siellä on tuttuja ihmisiä ja keikan odottelut sujuvat paljon mukavammin, kun ympärillä on ihmisiä, joiden kanssa voi jutustella mukavia. Siihen tutustumiseen nämä miittingit ovat oikein loistavia. Kiitos kaikille, jotka saavuitte paikalle.



Tampere-talolla jatkoimme vielä hiukan yhdessäoloa hiukan pienemmällä porukalla, mutta siis ehdottomasti hyvässä seurassa. Tampere-talon konsertti oli varsin tunteikas. Omalla kohdalla haikeus konserttien loppumisesta. Usein se tarkoittaa myös sitä, että monia ihmisiä ei näe kun keikkoja ei ole. Toisten kanssa pidellään yhteyttä keikkatauoillakin ja on jotenkin tärkeää että on niitä
molempia ihmisiä.






Konserteissa kuultiin seuraavat setit, pienin muutoksin:

1. Setti
Mitä jos mä rakastan sua
Toinen elämä
Särkyvää
Mona
Onnellisia vuosia
Unohtaa
Yhteinen sydän
Enkelille
Tia-Maria
Rakkaus on lumivalkoinen

2. Setti
Vie mut minne vaan
Minne tuulet vie
Taikasanat
Tällainen mies
Pettävällä jäällä
Särkynyt enkeli
Kuorotyttö
Ihmisen poika
Likaiset legendat 1
Kiitos ja kunnia

Encore
Parrasvalot
Hengissä

Hienoja biisejä konsertti täynnä. Minun mieleen biisisetti oli varsin hyvä. Sopivassa suhteessa harvinaisempia tai vähemmän kuultuja biisejä ja samalla sopivasti hittejä, joita Yöltäkin löytyy hurja määrä. Tunnelmat kohosivat kyllä korkealle ja varsinkin loppu kiertueella tunnelma oli katossa asti ja soittajat pistivät parastaan, samoin kuin laulaja pani parastaan. Konserteissa on kyllä ollut ihana kuunnella ammattitaitoisia muusikoita, joita bändi on täynnä. Tuntuu siltä että joka kertaa huomaa jotain erilaista ja kuulee jonkun soittimen erilailla. Kyllä se vaan niin menee, että Yö on parasta livenä ja hyvä henki lavalla tarttuu yleisöön ja on hymyillä, nauraa, herkistyä ja nauttia hyvästä musiikista.

Samalla voi hiukan summata omaa Yö-vuotta, joka on kyllä ollut hyvin vaiherikas. On myötäeletty hankalia hetkiä, jotka ovat varjostaneet montaa hyvää hetkeä. Onneksi vuoteen on kuitenkin mahtunut hurja määrä hyviä keikkoja, loistomusaa, hyviä tyyppejä, uusia tuttavuuksia, rakkaita ja tärkeitä ihmisiä. Ja hei, unohtamatta aivan hurjaa määrää naurua ja hyvää mieltä, jota Yön keikoilta on napattu mukaan. Parhaimmillaan Yö toimii jonkinlaisena mielialalääkkeenä, joka nostaa synkemmistä tunnelmista mielialan korkeammalle. Vuoteen sisältyi myös yksi hienoimmista projekteista, jossa olen saanut olla mukana, kun saimme olla mukana tekemässä Yö-fanilehteä. Ja kaiken kruununa hieno konserttikiertue, johon mahtui monenlaisia konsertteja. Ei se ole aina samanlaista. Nauroimme ystäväni kanssa sitä, että kuinka on mahdollista, että peräkkäisinä päivinä oli tunnelmaltaan niin erilaiset konsertit. Molemmat siis hyviä, mutta todella erilaisia.
Tia-Maria soitannat :D

Hurjan suuri kiitos koko Yö-porukalle kuluneesta vuodesta:

Olli: Harmi että niin monilla ihmisillä on ihan vääränlainen kuva tästä ihmisestä, joka asettaa monesti muut itsensä edelle, höpsö, hassu, lämmin, ihana, huippu tyyppi.
Mikko: Jää monesti pianon taakse piiloon, huipputaitava pianisti, jota voisi kuunnella loputtomasti, pitää paketin kasassa ja muistaa kaikki mahdolliset vuosiluvut.
Ari: Herra Rehtori, joka jaksaa aina olla leikkisällä ja veikeällä tuulella. Näkee rumpujensa takaa ihan kaiken ja omaa aivan loistavan hymyn ja virnistyksen, joka saa nauramaan.
Jaska: Voidaanko sopia, että Jaska soittaa jatkossa aina sähkökitaraa, koska tämä veikeä tyyppi on herännyt tänä vuonna eloon etenkin sen sähkökitaran kanssa. Ihan vaan maailman paras ja ihana Jaska.
Timo: Vaatimattomasti hän siellä taustalla bassoaan soittelee ja partaansa välillä vähän sukii. Timon hymy saa kyllä hymyn huulille ja muutenkin "irrottelu" saattaa nostaa hymyä ainakin minun huulille.
Jussi: Hassu, kuumottava heppu, jonka kitarataiturointia on ilo kuunnella. Välillä silmät kiinni, välillä ihan mieluustikin katsellen, kuinka sormet juoksevat kitaran kaulalla.

KIITOS!

Kiitos myös vuodesta tekniikkaosastolle: Timo, Teemu, Pasi, Pete ja Jouni, ilman teitä ei hommat hoituis! Ja kiitos maailman ihanin Satu, joka on ihan just paras paitamyyjä tälle bändille. Paras. Kiitokset myös konserttikiertueen huippumimmeille Mialle ja Stellalle! Oli ilo nähdä ja kuulla taitavia muusikoita myös tällä rintamalla, mitenkään väheksymättä aiemipia taustalaulajia, mutta toitte kyllä moniin lauluihin virtaa ja heleyttä. Omia lempihetkiäni konserteissa oli akustiset hetket, jolloin soititte ja lauloitte Ollin kanssa kolmisin lavalla.

KIITOS!

Oikein hyvää ja ansaittua lomaa koko Yö-poppoolle! Olette todella lomanne ansainneet!


Kiitos myös kaikille, jotka jaksaa näitä raapustuksia lukea. Keväällä Yö-touhut jatkuvat sitten akustisilla Yökeikoilla, nyt kuitenkin Yötöntä aikaa jokunen tovi.

Kuvia Jyväskylästä ja Tampereelta löytyy tuolta minun facebook-sivulta.

 
"Näistä öistä voimani mä saan"

sunnuntai 2. joulukuuta 2018

Yötä Lahes ja Hesas

23.11.2018 Yö, Mitä jos mä rakastan -konserttikiertue, Lahden Sibeliustalo


Jos joku on aiemmin lukenut näitä raapustuksia, niin on saattanut kuulla, ettei minulla ole Suomen Chicagon kanssa hyvät välit. Joskus on lähdetty kotiin rikkinäisessä paidassa. Joskus on soitettu miehelle, että auto on varastettu ja kas kummaa, kun se löytyikin juuri sieltä mihin olin sen jättänyt. Eli Lahti on tarjoillut parastaan. Ja siis ei, tässä kohtaa syytän sattuneista asioista nimenomaan Lahtea, minussahan ei ole vikaa. Eipä! Joka kerta kun lähden Lahteen, varaudun siihen, että mitä tahansa saattaa tapahtua. Lahti on kuitenkin niin lähellä, että kovin vaikea sieltä on myös pysyä pois. Lahdesta on toki myös paljon hyviä muistoja ja varsinkin Sibeliustalolta, joten sinne lähtee kyllä aina mielellään.

Lahteen oli kerääntynyt mukava määrä porukkaa ja niitä rakkaita YöHörhöjä, joihin on saanut vuosien varrella tutustua. Monta hyvää tyyppiä tuo bändi on elämääni heittänyt. Välillä on mukava nautiskella konsertista yksin, vaikka tälläkin kertaa vieressä istui tuttuja. Enkelille sai kyynelkanavat auki, kun taas Taikasanat sai hymyilemään, kun eräs rakas ystävä lauloi sitä toiselta puolelta hiukan erilaisilla sanoilla. Lahdessa edessä istuessa ei todellakaan ole paras mahdollinen äänentoisto, täytyisi joskus käydä Lahdessa kokeilemassa kuuntelemista ja katsomista taaempaa. Tunnelma Lahdessa oli kuitenkin huikean hyvä. Fiilis katossa ja ai että, ei voi kuin nauttia ja läpsytellä käsiä rytmikkäästi yhteen. Tykkään ihan hirmuisen paljon. Enkä kyllä edelleenkään kyllästy tähän poppooseen. Jos kyllästyisin, niin ei minua kyllä keikoilla enää näkyisi.


1.12.2018 Yö, Mitä jos mä rakastan -konserttikiertue, Helsingin Finlandia-talo



Toinen konsertti, joka ei varsinaisesti kuulunut alkuperäisiin suunnitelmiin, mutta Black Friday -tarjoukset iskivät tämän konsertin kohdalla, joten niinhän sitä taas mentiin. Lauantaina sai myöskin availla jo ensimmäisen luukun joulukalenterista. En taaskaan ymmärrä että mihin tämä syksy on hävinnyt, kun se alkaa kääntymään jo kohti loppua. Kohta pitäisi olla jo joululahjat hankittuna ja joulukortit postissa. Eipä varmaan taaskaan tule kiire, mutta on se vaan niin mukavaa aikaa. Palataanpa kuitenkin launtaihin ja yhteen pieneen Helsingin reissuun. Joku on autoilijoiden kiusaksi viritellyt Kouvolan ja Helsingin väliin yhden jos toisenkin nopeusvalvontatolpan, jotka ovat kyllä oikeasti ihan vain ihmisten kiusaamista. Joka kerta nopeuden vaihtuessa sadasta kahdeksaankymppiin, on hyvin liki kamera, haiskahtaa rahastukselta.

Finskiltäkin on kivoja muistoja vuosien takaa. Ainakin yhden kerran olen siellä aiemmin ollut. Toki siitä taitaa olla jo aikamoisen monta vuotta aikaa. Mieheni kanssa siellä kuitenkin joskus olen käynyt. Vaikka pidänkin kovasti balladiversioista, niin täytyy sanoa että nyt on tunnelmat kyllä kohdallaan noissa nopeissa biiseissä. Ensimmäisen setin päättävä ROLV saa aikaan valtavat taputukset, jota ei tee mieli lopettaa lainkaan. On huippua seurata kaikkia lavalla olevia tyyppejä, hyvää mieltä ja soittamisen riemua, siitä tulee itsellekin hyvä mieli ja se saa hymyn huulille.

Toiseen settiin on nyt tosiaan vaihtunut Kun kohdataan tilalle Pettävällä jäällä ja vaikka molemmista pidän kovasti, niin jotenkin Pettävällä jäällä soi kivasti myös yleisössä. Nyt kun taas istuskeli hiukan edes kauempana, niin näki miten ihmiset jammailivat tuoleissaan ja se sai hymyn huulille. Ihana nähdä kuinka ihmiset nauttivat musiikista.

Helsingissä näki taas niitä rakkaita Yöihmisiä ja sekin on minulle tärkeää noissa keikoissa ja konserteissa. Okei, lupaan jossain vaiheessa hankkia itselleni elämän, joka ei pyöri ihan näin paljoa Yön ympärillä, nyt se on taas hiukan lipsahtanut. Jonkunlainen riippuvuussuhde tuota taitaa tuohon orkesteriin olla, sen myönnän. Eikös ongelman myöntäminen ole askel oikeaan suuntaan. Paitsi etten ole ihan varma, että haluanko päästäkään tästä riippuvuudesta eroon. Enpä taida. Joten se jääköön johonkin myöhempään ajankohtaan. Sori. Ette te minusta niin helpolla eroon pääse.

Ensi viikonloppuna on luvassa syksyn viimeiset konsertit ja se tietää paljon ihania ihmisiä, tunteita laidasta laitaan ja paljon kaikkea mukavaa ja ihanaa. Voidaanko hypätä suoraan ensi viikonloppuun? Jookosta? Nähdään! Pus!

"Näistä öistä voimani mä saan"


 Amatööri treenaa valokuvausta Lahdessa ja Helsingissä ja kuvia voit käydä katsomassa klikkaamalla jompaa kumpaa kaupunkia. Ihan vain facebookista ne nyt löytyvät.

maanantai 19. marraskuuta 2018

Mitä jos mä rakastan tunnelmia Qsaalta ja Joensuusta

16.11.2018 Yö, Mitä jos mä rakastan konserttikiertue, Kuusankoskitalo


Vaikka tässä nyt on näitä konsertteja tälle syksylle useampia tullut käytyä, niin tämä menee niihin konsertteihin, joita olen eniten odottanut. En tiedä mikä siinä on, ehkä se että tuo rakas aviomies lähtee mukaan, ehkä se että kummityttöni ja hänen äitinsä (eli minun kälyni) ovat tulossa meidän kanssa nauttimaan musiikillisista elämyksistä. Hiukan paremmin pitäisi kyllä kummin hommat hoitaa, liian harvoin tulee meinaan nähtyä tuota kummitypyä ja vietettyä aikaa hänen kanssaan. Heti alkukonsertista hymy nousee huulille, kun se arvon Herra Artisti terhvehtii kummityttöni, koska tiedän että tämä on sille pikkumimmille tärkeää.

Biisisettiin on vaihtunut Kun kohdataan tilalle nyt Pettävällä jäällä ja arvon Herra Artisti kutsuu kummityttöni lavalle laulamaan biisin kertosäettä lopuksi. Sinne se neiti nousee lavalle muitta mutkitta, eikä huomaa minkäänlaista jännitystä kasvoilla. Siinä ennen biisiä mietittiin että minä vuonna neiti on edellisen kerran käynyt lavalla, emme muistaneet, mutta tämähän tarkistettiin konsertin päätyttyä netistä. 2012 Pelko ja rakkaus -kiertueella Lahdessa olimme katsomassa Yötä, neiti oli silloin hiukkasta vailla 4v., eli todella todella pieni, kun Olli nosti hänet lavalle laulamaan Pettävällä jäällä -biisiä. Muistan itse sen tunteen, kun jännitin ihan kamalasti ja kädet täristen yritin muka jonkun kuvan tilanteesta ottaa. Kummia todennäköisesti jännitti enemmän kuin tyttöä. Tuo hetki palasi nyt elävästi mieleen, kun lavalle nousi nyt tuo 9v. neiti, joka hoiti hommat tyylikkäästi ja täysin tyynenä. Wau! On se mimmi!

Nyt oli lisäksi ihana, kun siinä vieressä istui se rakas aviomies, jonka kädestä sai ottaa kiinni Taikasanat -biisin aikana, koska tuolla biisillä on tosiaan meille merkitystä ja siitä tulee se oma hääpäivä mieleen. Ihan parasta. Varsinkin kun hän edelleen haluaa aika-ajoin lähteä mukaan ja ottaa sen riskin että kuuntelee lavalta jotain pientä piruilua. Mieheni läsnäolo saa kyllä vieläkin sen Artistin hyvälle tuulelle, me kun olemme tosiaan tämän harrastuksen aloittaneet yhdessä.

Mona on myös aina kuulunut jostain syystä omiin biisisuosikkeihini, vaikkei ehkä ihan TOP10 ylläkään, joten nyt on ollut varsin hyvää harvinaisuusherkkua konserteissa tarjolla kun Mona on kuultu konserteissa. Yksi kohta siinä biisissä kyllä pistää hiukan hymyilyttämään, kun se kuulostaa hiukkasen erilaiselta kuin levyllä. Onkohan kukaan muu huomannut eroa?

Pienesti joutuu joka kerta hymyilemään, kun se arvon Artisti hukkaa sanat, Kuusaalla ne meinasi muutamaan kertaa olla hukassa. Toisaalta tuleepa ainakin aina näillä todistettua, että laulu ei tosiaan tule playbackinä. Ei tule ei. Pakko taas kehua, miten ihana on seurata Jaskan lavaolemusta tällä hetkellä. Heppuhan on ihan liekeissä ja antaa kyllä kaikkensa, joten kuuntelijalle jää ainoastaan mahdollisuus nauttia ja imeä sitä energiaa sieltä lavalta.

17.11.2018 Yö, Mitä jos mä rakastan -konserttikiertue, Carelia-sali, Joensuu


Mainittakoon nyt vaikka ensiksi se, että tämä konsertti ei kyllä varsinaisesti kuulunut alkuperäisiin suunnitelmiin. Kuinka ollakkaan löysin itseni lauantaina starttailemassa autoa Joensuuta kohti aamupäivästä. Sovimme rakkaan ystäväni kanssa treffit Joensuuhun. Osahan näissä keikkakokemuksissa on myös se keikkoihin valmistautuminen sen ystävän kanssa...
"Mitä siä laitat päälle tänään?"
"No joko tää tai tää. Kumpi on parempi? Kummat kengät? Voiks nää laittaa? Eiku hei, mulla on tällasetkin mukana. Onks mun tucca hyvä? Miltä tää näyttää?"
Tämä on loputon suo, mutta juuri siksi ihan parasta. Välillä nauraa räkätetään ja vaihdetaan kuulumisia, kerrotaan uusimmat juorut, taas nauretaan vähän ja sitten huomataankin että sitähän piti jo lähteä.

Toisinaan ennen keikkaa ehtii käydä syömässä näiden rakkaiden hörhöjen kanssa. Ja konserttipaikalla tulee heipatettua tutut, joita löytyy kyllä lähes poikkeuksetta aina jokunen. Aina on aikaa käydä Satun luona paitamyynnissä juttusilla, ihan joka kerta ei tule toki ostettua jotain, mutta ompahan tuohonkin puotiin upotettu euro jos toinenkin. Enkä kyllä taida katua yhtäkään ostosta. Pitää oikein miettiä. Ei, en kadu.

Joensuussa oli todella mukava tunnelma ja se menee varmaan omistani melko kärkipäähän tunnelman puolesta. Ihan höpsöllä tuulella oli niin bändi kuin itsekin. Itsellä vaikutti edellisen yön lyhyet yöunet ja yliväsymys ilmenee minulla tunteiden vuoristoratana ja sillä että biisit uppoavat turhan syvälle. Enkelille sai minut taas hiukan hajoamaan palasiksi, tässä suhteessa on ihanaa kun siinä vieressä istuu se rakas ystävä, joka ottaa kädestä kiinni ja puristaa sitä koko biisin ajan ja ojentaa sinulle vielä nenäliinankin. Seuraavassa hetkessä saatetaan jo hihittää siellä penkissä jotain hassua juttua. Että melkoista tunnemyrskyä tuo livemusiikki välillä aiheuttaa. Tia-Maria ja Kuorotyttö ova tällä hetkellä sitten taas konserttien nopeampien biisien kastia. Ja täytyy sanoa, että kyllä se tunnelma hyvin näiden biisien kohdalla nousee.

Konsertin jälkeen oli keikkahiprakka, kun naurattaa kaikki ja hassutellaan yhdessä. Ihania hetkiä. Melkein tuli lähdettyä tutustumaan Joensuun yöhön, mutta ei sitten aivan kuitenkaan. Seuraavana aamuna voikin sitten herätä kivasti keikkakrapulaan, joka siis tarkoittaa itselläni päänsärkyä ja järjettömän puuduttavaa olotilaa (johtuu yleensä huonosti nukutusta yöstä/öistä tai liian lyhyistä unista). Tässä kohtaa voi aina hetken miettiä, että kannattiko ja sitten tulla AINA samaan lopputulokseen: KANNATTI. Todellakin.

Vähiin käy ennen kuin loppuu...6 konserttia enää jäljellä. Jos et vielä ole käynyt, niin vielä ehtii ja tosiaan kannattaa.

Kuvia Kuusaalta ja kuvia Joensuusta.

"Näistä öistä voimani mä saan."







sunnuntai 4. marraskuuta 2018

Mitä jos mä rakastan seikkailut jatkuvat

Mitä jos mä rakastan konsertit 1.11.2018 Ylivieskan Akustiikka, 2.11.2018 Kuopion Musiikkikeskus ja 3.11.2018 Kajaanin Kaukametsän sali


Tämä viikko on pyhitetty paljolti Yö-ystäville. Alkuviikosta treffailin yhtä yöystäväistä, jota en hetkeen ole nähnyt. Keskiviikkona starttailin auton kohti pohjoisempaa Suomea. Kun ajelee rauhallisesti, tuntuu että matka kestää ikuisuuden ja varmaankin joskus voisi harkita jotain julkisia liikennevälineitä, niin ei tarvitsisi itse ajaa. Toisaalta autoilu on kuitenkin mieluisaa puuhaa, joten mikäs se on ajellessa.

Torstaina alkoivatkin sitten viikonlopun Yö-juoksut, joita pääsi nyt pitkästä aikaa harrastamaan tuon rakkaimman ystävän kanssa. Ystäväni ei ollut vielä tälle syksylle käynyt yhdessäkään konsertissa joten ennen konserttia ei voinut käydä mitään keskustelua biiseistä, koska ne piti säilyttää yllätyksenä. Se on parasta. Eikä voinut olla hymyilemättä, kun se rakas ystävä huokaili juuri samojen biisien alkaessa, kuin itsekin ensimmäisessä konsertissa. Ylivieskan Akustiikka oli ihan uusi tuttavuus, pienehkö ja soma sali, joka näytti melkoisen täydeltä, paljon oli ihmisiä saapunut Yötä vastaanottamaan Ylivieskaan torstaina.

Seuraavana päivänä oli sitten vuorossa Kuopion Musiikkikeskus. Ehdittiinpä siinä ennen illan musiikillista antia käydä vähän myös shoppailemassa. Kuopiossa oli hirmuisen paljon tuttuja ihmisiä, ihania Yöhörhöjä, joihin on saanut vuosien varrella tutustua keikoilla ja osaan myös keikkojen ulkopuolella. Kuopiossa oli kyllä hyvä tunnelma. Yleisö eli hienosti mukana koko konsertin ajan. Kuopion yöelämäkin vei hiukkasen mukanaan ja vietimme kyllä todella ratkiriemukkaan ja lystikkään illan Kuopion yössä ja etenkin hyvässä seurassa. Ihme kyllä, aamulla ei ollut tukanjuuret kipeänä.

Lauantaina kurvailimme vielä Kajaaniin, jossa oli kyllä ainakin omalla kohdalla sellaista tunteiden vuoristorataa, kun väsymystä oli ehtinyt hiukan kertyä. Minuun se väsymys vaikuttaa siten että tunnetilat saattavat vaihtua sekunnissa. Ensin nauretaan ja sitten saattaa jo valua kyyneleet. Todenteolla joutui puremaan huulta Enkelille -biisin aikana, jottei olisi ihan palasiksi hajonnut, ei se nimittäin kaukana ollut. Olli kysyi Ylivieskassa, että kuinka moni on joskus kuvitellut olevansa tämän biisin enkeli, josta laulu on tehty ja täytyy sanoa, että itse ainakin pystyn tähän biisiin samaistumaan, samoin kuin Särkyneeseen enkeliin, vaikkei siinä biisissä kolahda jokainen kohta, niin osuu se silti. Kajaanissakin oli hyvä, joskin ehkä hiukan hitaasti lämpiävä tunnelma.

Kolme konserttia peräkkäisinä iltoina, toisinaan saan selittää että mitä järkeä on mennä katsomaan sama konsertti uudestaan ja uudestaan, eikö ne ole kaikki samanlaisia? No ei ole. Tunnelmat ainakin vaihtuivat konserteissa kovastikin. Biisit ovat toki samoja, yhtä pientä vaihdosta lukuunottamatta. Minusta konsertit ovat erilaisia ja niitä on mukava käydä katsomassa ja kuuntelemassa useampi ja onhan noita nyt muutama ehditty käydä nauttimassa. Rakkaita biisejä, taitavaa soitantaa, hyvää tunnelmaa. Ei voi mitään muuta kuin nauttia. Jussin kitarasoolot kuulostavat joka kerta raikkailta ja hyviltä ja aina sieltä kuulee jonkun pienen asian, johon ei ole aiemmin kiinnittänyt huomiota. Huikea porukka siellä lavalla, silloin kun kemiat pelaavat yhteen, niin se hyvä fiilis näkyy ja kuuluu ja sitä on ILO katsoa ja kuunnella! Voi luoja miten suurta mielihyvää se livemusiikki voikaan tuoda.

Tänä viikonloppuna korostui kyllä musiikin lisäksi ihmiset. Viikonloppuun mahtui kohtaamisia monien tyyppien kanssa. Toisten kanssa heippaillen ja toisten kanssa maailmaa parantaen. Ehdittiin lauleskelemaan karaokea, ehdittiin nauramaan paljon, ehdittiin vuodattamaan joitakin kyyneleitä, ehdittiin halaamaan lyhyesti ja pitkästi, ehdittiin jauhamaan p*skaa, sitä meinaan meillä riittää. Ihmisiä, joiden seurassa saa olla oma itsensä kaikkine vikoineen ja silti on hyvä olla ja tuntuu kuin olisi kotonaan. Ihan silkkaa parhautta. Näitä viikonloppuja kelpaa muistella jälkeenpäin vielä vaikka vuosienkin päästä. Naurun räkätys on kyllä ollut tämän viikonlopun yksi iso asia. On naurettu konserteissa, on naurettu autossa, on naurettu nimmarijonoissa ja on naurettu uudestaan ja uudestaan. Huomenna kotiin ajellessa nauran varmaan vielä autossa erinäisille jutuille.

Vaikka se musiikki on aina se ykkösjuttu, niin tällaisina viikonloppuina nousee myös iso kiitollisuus siitä mitä kaikkea hyvää tuo "poikabändi" on elämään tuonut. Se on se kokonaisuus ja kaikki jutut yhdessä, niistä pienistä puroista kasvaa isoja ja ne kaikki yhdessä mieli lepää, nauru raikaa ja rakkaat ystävät ovat isossa roolissa. Huikean hieno viikonloppu takana. Kyllä Yö on tällä hetkellä parhaimmillaan, konserteista saa niin paljon virtaa ja hyvää mieltä.

Kuvia löytyy facesta: Ylivieska, Kuopio ja Kajaani.
Jos et ole vielä käynyt kuuntelmassa konserttia, nyt kannattaa hommata liput. Vielähän noita konsertteja jokunen tälle syksylle löytyy.



"Näistä öistä voimani mä saan."

sunnuntai 28. lokakuuta 2018

Suvia Jyväskylässä

26.10.2018 Suvi Teräsniska, Sinä olet kaunis -konserttikiertue, Jyväskylän Paviljonki


Tuossa aiemmin syksyllä tai ehkä pikemminkin loppukesästä oli jossain vaiheessa puhetta siitä, että konsertit alkavat ja samalla tuli puheeksi että myös Suvin konsertit alkavat, siitä se ajatus sitten lähti. Ei mennyt lipun osto ihan putkeen. Hupsista keikkaa. Tekevälle sattuu. Tässä joku tovi sitten aloin katselemaan Suvin konsertteja, jotka eivät osuisi päällekkäin sellaisten konserttien kanssa, joihin on jo lippu ostettu. Sieltä sitten bongasin Paviljongin, joka on tuttu monellakin tapaa vuosien varrelta. Konserttipaikkana myös varsin mukava. Joten perjantaina auton nokka kohti Jyväskylää. Paviljongista on muuten sanottava myös se, että tällaiselle autoilevalle livemusiikkifanille oiva paikka, koska parkkitilaa löytyy runsaasti halleista ja myös pysäköintimaksut ovat inhimilliset.

On se vaan sanottava, että Suvi on kyllä aivan huippu. Laulajana, tulkitsijana ja esiintyjänä. Ei jätä kyllä yleisöä kylmäksi millään tasolla. On ihana istua penkissä ja kuunnella taitavaa laulajaa, joka selkeästi tekee sitä, mistä isosti nauttii. Sama pätee muuten Suvin bändiin, "poikia" on ilo katsella ja kuunnella ja jokaisella oli jossain vaiheessa konserttia oma pieni soolo, jolloin sai ihastellen kuunnella taitavaa soitantaa.

Biiseistä voisi mainita ainakin Elämäni miehiä, joka on minulle kovin rakas biisi. Täytyy myös sanoa, että oli mukava kuulla tarinoita biisien takana, tai ajatuksia joista biisit ovat lähteneet. Erityisen vaikutuksen teki Vailla sanoja sekä biisin tarinan muodossa, että itse biisi. Se kosketti kovaa ja kyyneleet nousivat silmiin. Siinä konsertin aikana tuli mieleen flashbackejä Jyväskylästä ja Suvista. Jyväskylässä olen nimittäin ensimmäisen kerran tämän tyypin nähnyt. Samoin mieleen palasi joitain ensimmäisiä Suvin omia keikkoja, jollaista olimme katsomassa muistaakseni myöskin jossain päin Jyväskylää. Tuostakin on aikaa se 10 vuotta. Aika huimaa. Huikean uran on kyllä Suvi jo kymmenessä vuodessa tehnyt. Ihan mahtavaa. On ollut ilo seurata Suvin uraa ja olen vilpittömän onnellinen kaikesta siitä, mitä elämä on tuonut hänelle tullessaan. Suvista huokuu onnellisuus ja lämpö ympärille ja se on tarttuvaa laatua, tai sitten Suvi on todella hyvä näyttelemään.

Ihanan pelkistetty versio kuultiin myös Hento kuiskaus -biisistä. Eli kyllä siellä Suvilta kuultiin ne kaikki suurimmat hitit, joita muuten niitäkin kymmeneen vuoteen mahtuu aika paljon. Mieleen jäi myös akustisempi pätkä, joka oli varsin mukava. Oli myös hieno kuulla uutta Suvia, biisi joka odottelee sopivaa julkaisuhetkeä. Siinäkin biisissä vaikutuksen teki tarina biisin takaa. En ymmärrä kuinka tuollaisia itselle tärkeitä biisejä voi laulaa itse herkistymättä.

Iso kiitos Suvi ja Suvin "pojat" ja tekniikka. Upeista valoista menee kyllä plussapisteitä tännekin. On ilo istua ja kuunnella ja ihailla hyvin toteutettua kokonaisuutta. Ei voi mitään muuta kuin nauttia. Tähän konserttiin mahtui iloa ja naurua ja vähän myös herkistymistä ja kyyneleitä, sitä kai se musiikki parhaimmillaan on. Menkäähän ihmiset kuuntelemaan musiikkia livenä!

P.S. Kuvia en nyt laita muualle kuin tänne. Jos haluatte nähdä hyviä kuvia Suvista, niin käykää katsomassa niitä Tiian sivuilta. :)








sunnuntai 21. lokakuuta 2018

Lappeenrannassa ja ihan Yössä taas

19.10.2018 Mitä jos mä rakastan, Lappeenranta-sali

Minunhan ei ollut ollenkaan tarkoitus lähteä tänne. Mutta en ymmärrä mitä taas tapahtui. Niin vain auton nokka otti suunnaksi Lappeenrannan. Tästä tulee väkisinkin mieleen eräs konserttireissu, josta olen varmasti kirjoittanut joskus, mutta kirjoitan uudestaan. Vuosi oli 2012 ja konserttikiertue oli Pelko ja rakkaus (piti oikein tarkastaa, että koska tämä on tapahtunut ja olin yllättynyt, että siitä oli noinkin kauan aikaa). Sinä päivänä satoi syksyn ensimmäiset lumet ja se näkyi matkalla siten, että ihmiset ajoivat hiljaa, tulimme hillittömän pitkän jonon perässä. Jossain vaiheessa tajusimme, että myöhästyisimme konsertista. Tässä kohtaa olin kiitollinen, että olimme ystäväni autolla liikkeellä, koska sitten se Audi otti ja lähti. Hirveä naurun käkätys valtasi auton samalla kun saatoin pidellä hetken "kauhukahvasta" kiinni, kun Audi ampaisi jonon kärkeen. Johan lähti. Ei muuten myöhästytty. Istuttiin penkkiin puuskuttaen ja siinä samassa valot sammuivat. Juuri sopiva ajoitus. Lappeenrannasta tulee mieleen myös joku kohtaaminen siellä parkkihallissa, jossa meitä kävi heipattamassa semmoinen hassu setä, joka väänsi lipan vinoon ja kyseli "Jou, mitäs likat?". Tällekin saatettin hiukan naurahtaa.

Lappeenrantaan oli nyt lokakuisena iltana kerääntynyt mukava joukko ihmisiä. Ihana oli taas nähdä tuttuja ihania tyyppejä. Sekä ennen konserttia, kuin myös puoliajalla. Istumapaikka oli tällä kertaa ihan syystä kauempana. Välillä on mukava katsella ja kuunnella kauempaa, vaikka eturivi toki on se kaikista rakkain paikka. Mutta nyt oli ihana nautiskella valoista, musiikista ja kokonaisuudesta sieltä kauempaa katseltuna. Saa keskittyä välillä kuuntelemaan biisejä ja uppoutua niihin. Taikasanat nostin jo viimeksi biisisetistä ja tällä kertaa nostan sieltä yhden omista lemppareistani: Särkynyt enkeli. Tästä biisistä on konsertteja varten tehty ihana ja erilainen versio. Tämä uppoaa kyllä minuun. Särkynyt enkeli kolahtaa aina ja tulee aina kuulumaan omiin suosikkeihini, siihen biisiin liittyy niin paljon muistoja ja se on enkelibiisi, jotka ovat minulle rakkaita.

Tunnelmat konsertissa vaihtelivat jälleen laidasta laitaan, välillä nauroin Ollin vitseille ja välillä hukuin biisien sisään ja nieleskelin kyyneleitä. Ollin keskustelu yleisön kanssa on lähes aina hauskaa seurattavaa. Kun välillä biisien kanssa käydään syvissä vesissä, niin niitä tasapainottaa kivasti Ollin välispiikit ja sitten tietysti menevämmät biisit. Hieno päätös on tosiaan tehty mimmien suhteen. Yksi omia lempijuttujani konsertissa oli Olli laulamassa ja Mia Suszko sekä Stella Christine säestämässä akustisella kitaralla. Siinä, jos missä meinaa olla itku herkässä, kun kuuntelee hyvin riisuttua ja pelkistettyä Yötä. Minä kuitenkin itse pidän valtavan paljon Yön hienoista power-balladeista. Hienoja hetkiä. Nessut voi ottaa varuiksi mukaan. Vastapainona tälle, sitten kun mennään lujaa, mennään todella lujaa ja nämäkin on konsertin hienoja hetkiä. Ei siellä kyllä huonoja hetkiä olekaan, tai en sellaisia löydä, koska katselen maailmaa Yön mustien lasien läpi.

Tunnelmasta toiseen, välillä kyyneleitä nieleskellen, välillä nauruun repeillen. Näitähän voisi käydä katsomassa useammankin syksyn aikana. Eikun niinhän minä teenkin. Ette pääse musta niin helpolla eroon. Ensi viikolla kuitenkin jotain muuta, siitä lisää sitten ensi viikolla.

Kuvia löytyy taas facesta, tällä kertaa päähuomio upeissa valoissa!

"Näistä öistä, voimani mä saan." -Pauli Hanhiniemi





sunnuntai 14. lokakuuta 2018

Syksyn ensimmäinen Yö

13.10.2018 Mitä jos mä rakastan kiertue, Kulttuurikeskus, Espoo


Jaska
Yön syksyn konsertit starttasivat kuluneella viikolla torstaina Sastamalasta. Valitettavasti tuonne Sastamalaan ei ollut mahdollisuutta lähteä. Valitettavaa tämä oli siksi, että hyvin useasti on ollut mahdollisuus päästä konserttikiertueen aloitukseen ja nytkin se oli tarkoituksena, mutta Espoon edelle kiilasi Sastamala, joten se jäi nyt tällä kertaa omasta kalenteristani pois. Espooseen olikin taas mukava lähteä parin ihanan YöHörhön kanssa osan matkaa samalla autolla. Oli kiva kerrankin matkustaa takapenkillä ja kuunnella etupenkin juttuja ja huomata samankaltaisuuksia ajotavoissa ja varsinkin ajokulttuurissa, kuin jos siellä edessä olisimme istuneet minä ja rakkain YöYstäväni. Paljon oli Espooseen kerääntynyt tuttuja, jännä juttu.

Ari ja Jussi
Espoo ei ole minulle keikkapaikkakuntana (tai muutenkaan) tuttu, Metro Areenalla on tullut käytyä pari kertaa, mutta siinäpä se. Koripalloa siellä on tullut joskus käytyä katsomassa. Joten Espoosta ei nyt kyllä löydy mitään hyviä juttuja. Sori Espoo. Nyt oli jotenkin ihana istua konsertissa, koska lähistöllä istuskeli niin paljon tuttuja, ettei edes reisiin rummuttelu hävettänyt. Joskus konserteissa tunnelma on kuin kirkossa ja siinä saattaa välillä bändillä olla hiukan töitä, jotta saavat tunnelman vapautumaan. Välillä saa itse niitä kummastuneita katseita, kun rummuttelee reisiin musiikin tahdissa, mutta eipä tuo haittaa. Nyt ei ollut sitä ongelmaa.

Mitähän itse konsertista uskaltaisi sanoa, ettei paljasta liikaa. Itselläni meinasi olla vaikeaa jo tuo pari päivää, kun ei olisi halunnut tietää etukäteen mitään biisejä, mutta se olisi vaatinut absoluuttista somehiljaisuutta pari päivää, joka olisi ollut minulle sula mahdottomuus. Biisisetti oli silkkaa mannaa omille korville. Sieltä löytyy monia itselle tärkeitä kappaleita ja ne kappaleet ovat sellaisia, jotka voivat saada kyynelkanavat aukeamaan. Vielä ei ollut itkuilta minulla, mutta sekin sieltä varmaan tulee.

Timo
Tässä kohtaa nostan kappaleen Taikasanat. Eihän minulla muuta mahdollisuutta ole. Herra Artisti mainitsi ennen kappaletta, että tämä kappale koskettaa ainakin minua ja puhui siis minulle. Oikeassahan se tietenkin oli. Kappale oli tosiaan tarkoitus laulaa minun ja mieheni häissä, mutta toisin kävi ja kirkossa kuultiin Pettävällä jäällä. Tämä olisi ollut meidän ensimmäinen valinta. Joten luonnollisestikin tämä kappale tuo mieleen tuon ihanan helteisen päivän. Kappale kuitenkin oli osa tärkeää päiväämme, koska rakkaat YöYstävät sen meille lauloivat fiksatuilla sanoilla. Joten kyllä, se on minulle todella rakas kappale. Menee heittämällä omaan Yön TOP10 biiseihin. Siihen biisiin liittyy paljon muistoja ja on siksi minulle äärettömän tärkeä. Ja näköjään herra Artistikin sen tietää. Tätä biisiä tulen odottamaan jokaisessa konsertissa, joihin olen menossa, koska versiokin oli todella hieno ja kaunis.

Mia, Olli ja Stella Christine
Biisisetissä oli ihanan paljon tilaa vähemmän kuulluille kappaleille. Toki sinne mahtuu myös ne suurimmat hitit. Hienot mimmit on löytynyt konserttikiertueelle taustalaulajiksi: Mia Suszko ja Stella Christine. Taitavat mimmit niin mikin takana kuin kitaran varressa. Aikasta mahtavaa meininkiä. Kyllä täytyy taas sanoa, että Yö kuulostaa juuri nyt hyvältä, enkä malttaisi odottaa seuraavaa konserttia. Joko saa mennä? Mut kun mie haluun!


Kuvia voi käydä vilkuilemassa facesta. Nähdään taas! Pus!

"Näistä öistä voimani mä saan."