Mitä jos mä rakastan tunnelmia Qsaalta ja Joensuusta

16.11.2018 Yö, Mitä jos mä rakastan konserttikiertue, Kuusankoskitalo

Vaikka tässä nyt on näitä konsertteja tälle syksylle useampia tullut käytyä, niin tämä menee niihin konsertteihin, joita olen eniten odottanut. En tiedä mikä siinä on, ehkä se että tuo rakas aviomies lähtee mukaan, ehkä se että kummityttöni ja hänen äitinsä (eli minun kälyni) ovat tulossa meidän kanssa nauttimaan musiikillisista elämyksistä. Hiukan paremmin pitäisi kyllä kummin hommat hoitaa, liian harvoin tulee meinaan nähtyä tuota kummitypyä ja vietettyä aikaa hänen kanssaan. Heti alkukonsertista hymy nousee huulille, kun se arvon Herra Artisti terhvehtii kummityttöni, koska tiedän että tämä on sille pikkumimmille tärkeää.

Biisisettiin on vaihtunut Kun kohdataan tilalle nyt Pettävällä jäällä ja arvon Herra Artisti kutsuu kummityttöni lavalle laulamaan biisin kertosäettä lopuksi. Sinne se neiti nousee lavalle muitta mutkitta, eikä huomaa minkäänlaista jännitystä kasvoilla. Siinä ennen biisiä mietittiin että minä vuonna neiti on edellisen kerran käynyt lavalla, emme muistaneet, mutta tämähän tarkistettiin konsertin päätyttyä netistä. 2012 Pelko ja rakkaus -kiertueella Lahdessa olimme katsomassa Yötä, neiti oli silloin hiukkasta vailla 4v., eli todella todella pieni, kun Olli nosti hänet lavalle laulamaan Pettävällä jäällä -biisiä. Muistan itse sen tunteen, kun jännitin ihan kamalasti ja kädet täristen yritin muka jonkun kuvan tilanteesta ottaa. Kummia todennäköisesti jännitti enemmän kuin tyttöä. Tuo hetki palasi nyt elävästi mieleen, kun lavalle nousi nyt tuo 9v. neiti, joka hoiti hommat tyylikkäästi ja täysin tyynenä. Wau! On se mimmi!

Nyt oli lisäksi ihana, kun siinä vieressä istui se rakas aviomies, jonka kädestä sai ottaa kiinni Taikasanat -biisin aikana, koska tuolla biisillä on tosiaan meille merkitystä ja siitä tulee se oma hääpäivä mieleen. Ihan parasta. Varsinkin kun hän edelleen haluaa aika-ajoin lähteä mukaan ja ottaa sen riskin että kuuntelee lavalta jotain pientä piruilua. Mieheni läsnäolo saa kyllä vieläkin sen Artistin hyvälle tuulelle, me kun olemme tosiaan tämän harrastuksen aloittaneet yhdessä.

Mona on myös aina kuulunut jostain syystä omiin biisisuosikkeihini, vaikkei ehkä ihan TOP10 ylläkään, joten nyt on ollut varsin hyvää harvinaisuusherkkua konserteissa tarjolla kun Mona on kuultu konserteissa. Yksi kohta siinä biisissä kyllä pistää hiukan hymyilyttämään, kun se kuulostaa hiukkasen erilaiselta kuin levyllä. Onkohan kukaan muu huomannut eroa?

Pienesti joutuu joka kerta hymyilemään, kun se arvon Artisti hukkaa sanat, Kuusaalla ne meinasi muutamaan kertaa olla hukassa. Toisaalta tuleepa ainakin aina näillä todistettua, että laulu ei tosiaan tule playbackinä. Ei tule ei. Pakko taas kehua, miten ihana on seurata Jaskan lavaolemusta tällä hetkellä. Heppuhan on ihan liekeissä ja antaa kyllä kaikkensa, joten kuuntelijalle jää ainoastaan mahdollisuus nauttia ja imeä sitä energiaa sieltä lavalta.

17.11.2018 Yö, Mitä jos mä rakastan -konserttikiertue, Carelia-sali, Joensuu

Mainittakoon nyt vaikka ensiksi se, että tämä konsertti ei kyllä varsinaisesti kuulunut alkuperäisiin suunnitelmiin. Kuinka ollakkaan löysin itseni lauantaina starttailemassa autoa Joensuuta kohti aamupäivästä. Sovimme rakkaan ystäväni kanssa treffit Joensuuhun. Osahan näissä keikkakokemuksissa on myös se keikkoihin valmistautuminen sen ystävän kanssa...
"Mitä siä laitat päälle tänään?"
"No joko tää tai tää. Kumpi on parempi? Kummat kengät? Voiks nää laittaa? Eiku hei, mulla on tällasetkin mukana. Onks mun tucca hyvä? Miltä tää näyttää?"
Tämä on loputon suo, mutta juuri siksi ihan parasta. Välillä nauraa räkätetään ja vaihdetaan kuulumisia, kerrotaan uusimmat juorut, taas nauretaan vähän ja sitten huomataankin että sitähän piti jo lähteä.

Toisinaan ennen keikkaa ehtii käydä syömässä näiden rakkaiden hörhöjen kanssa. Ja konserttipaikalla tulee heipatettua tutut, joita löytyy kyllä lähes poikkeuksetta aina jokunen. Aina on aikaa käydä Satun luona paitamyynnissä juttusilla, ihan joka kerta ei tule toki ostettua jotain, mutta ompahan tuohonkin puotiin upotettu euro jos toinenkin. Enkä kyllä taida katua yhtäkään ostosta. Pitää oikein miettiä. Ei, en kadu.

Joensuussa oli todella mukava tunnelma ja se menee varmaan omistani melko kärkipäähän tunnelman puolesta. Ihan höpsöllä tuulella oli niin bändi kuin itsekin. Itsellä vaikutti edellisen yön lyhyet yöunet ja yliväsymys ilmenee minulla tunteiden vuoristoratana ja sillä että biisit uppoavat turhan syvälle. Enkelille sai minut taas hiukan hajoamaan palasiksi, tässä suhteessa on ihanaa kun siinä vieressä istuu se rakas ystävä, joka ottaa kädestä kiinni ja puristaa sitä koko biisin ajan ja ojentaa sinulle vielä nenäliinankin. Seuraavassa hetkessä saatetaan jo hihittää siellä penkissä jotain hassua juttua. Että melkoista tunnemyrskyä tuo livemusiikki välillä aiheuttaa. Tia-Maria ja Kuorotyttö ova tällä hetkellä sitten taas konserttien nopeampien biisien kastia. Ja täytyy sanoa, että kyllä se tunnelma hyvin näiden biisien kohdalla nousee.

Konsertin jälkeen oli keikkahiprakka, kun naurattaa kaikki ja hassutellaan yhdessä. Ihania hetkiä. Melkein tuli lähdettyä tutustumaan Joensuun yöhön, mutta ei sitten aivan kuitenkaan. Seuraavana aamuna voikin sitten herätä kivasti keikkakrapulaan, joka siis tarkoittaa itselläni päänsärkyä ja järjettömän puuduttavaa olotilaa (johtuu yleensä huonosti nukutusta yöstä/öistä tai liian lyhyistä unista). Tässä kohtaa voi aina hetken miettiä, että kannattiko ja sitten tulla AINA samaan lopputulokseen: KANNATTI. Todellakin.

Vähiin käy ennen kuin loppuu...6 konserttia enää jäljellä. Jos et vielä ole käynyt, niin vielä ehtii ja tosiaan kannattaa.

Kuvia Kuusaalta ja kuvia Joensuusta.

"Näistä öistä voimani mä saan."