Mitä jos mä rakastan seikkailut jatkuvat

Mitä jos mä rakastan konsertit 1.11.2018 Ylivieskan Akustiikka, 2.11.2018 Kuopion Musiikkikeskus ja 3.11.2018 Kajaanin Kaukametsän sali

Tämä viikko on pyhitetty paljolti Yö-ystäville. Alkuviikosta treffailin yhtä yöystäväistä, jota en hetkeen ole nähnyt. Keskiviikkona starttailin auton kohti pohjoisempaa Suomea. Kun ajelee rauhallisesti, tuntuu että matka kestää ikuisuuden ja varmaankin joskus voisi harkita jotain julkisia liikennevälineitä, niin ei tarvitsisi itse ajaa. Toisaalta autoilu on kuitenkin mieluisaa puuhaa, joten mikäs se on ajellessa.

Torstaina alkoivatkin sitten viikonlopun Yö-juoksut, joita pääsi nyt pitkästä aikaa harrastamaan tuon rakkaimman ystävän kanssa. Ystäväni ei ollut vielä tälle syksylle käynyt yhdessäkään konsertissa joten ennen konserttia ei voinut käydä mitään keskustelua biiseistä, koska ne piti säilyttää yllätyksenä. Se on parasta. Eikä voinut olla hymyilemättä, kun se rakas ystävä huokaili juuri samojen biisien alkaessa, kuin itsekin ensimmäisessä konsertissa. Ylivieskan Akustiikka oli ihan uusi tuttavuus, pienehkö ja soma sali, joka näytti melkoisen täydeltä, paljon oli ihmisiä saapunut Yötä vastaanottamaan Ylivieskaan torstaina.

Seuraavana päivänä oli sitten vuorossa Kuopion Musiikkikeskus. Ehdittiinpä siinä ennen illan musiikillista antia käydä vähän myös shoppailemassa. Kuopiossa oli hirmuisen paljon tuttuja ihmisiä, ihania Yöhörhöjä, joihin on saanut vuosien varrella tutustua keikoilla ja osaan myös keikkojen ulkopuolella. Kuopiossa oli kyllä hyvä tunnelma. Yleisö eli hienosti mukana koko konsertin ajan. Kuopion yöelämäkin vei hiukkasen mukanaan ja vietimme kyllä todella ratkiriemukkaan ja lystikkään illan Kuopion yössä ja etenkin hyvässä seurassa. Ihme kyllä, aamulla ei ollut tukanjuuret kipeänä.

Lauantaina kurvailimme vielä Kajaaniin, jossa oli kyllä ainakin omalla kohdalla sellaista tunteiden vuoristorataa, kun väsymystä oli ehtinyt hiukan kertyä. Minuun se väsymys vaikuttaa siten että tunnetilat saattavat vaihtua sekunnissa. Ensin nauretaan ja sitten saattaa jo valua kyyneleet. Todenteolla joutui puremaan huulta Enkelille -biisin aikana, jottei olisi ihan palasiksi hajonnut, ei se nimittäin kaukana ollut. Olli kysyi Ylivieskassa, että kuinka moni on joskus kuvitellut olevansa tämän biisin enkeli, josta laulu on tehty ja täytyy sanoa, että itse ainakin pystyn tähän biisiin samaistumaan, samoin kuin Särkyneeseen enkeliin, vaikkei siinä biisissä kolahda jokainen kohta, niin osuu se silti. Kajaanissakin oli hyvä, joskin ehkä hiukan hitaasti lämpiävä tunnelma.

Kolme konserttia peräkkäisinä iltoina, toisinaan saan selittää että mitä järkeä on mennä katsomaan sama konsertti uudestaan ja uudestaan, eikö ne ole kaikki samanlaisia? No ei ole. Tunnelmat ainakin vaihtuivat konserteissa kovastikin. Biisit ovat toki samoja, yhtä pientä vaihdosta lukuunottamatta. Minusta konsertit ovat erilaisia ja niitä on mukava käydä katsomassa ja kuuntelemassa useampi ja onhan noita nyt muutama ehditty käydä nauttimassa. Rakkaita biisejä, taitavaa soitantaa, hyvää tunnelmaa. Ei voi mitään muuta kuin nauttia. Jussin kitarasoolot kuulostavat joka kerta raikkailta ja hyviltä ja aina sieltä kuulee jonkun pienen asian, johon ei ole aiemmin kiinnittänyt huomiota. Huikea porukka siellä lavalla, silloin kun kemiat pelaavat yhteen, niin se hyvä fiilis näkyy ja kuuluu ja sitä on ILO katsoa ja kuunnella! Voi luoja miten suurta mielihyvää se livemusiikki voikaan tuoda.

Tänä viikonloppuna korostui kyllä musiikin lisäksi ihmiset. Viikonloppuun mahtui kohtaamisia monien tyyppien kanssa. Toisten kanssa heippaillen ja toisten kanssa maailmaa parantaen. Ehdittiin lauleskelemaan karaokea, ehdittiin nauramaan paljon, ehdittiin vuodattamaan joitakin kyyneleitä, ehdittiin halaamaan lyhyesti ja pitkästi, ehdittiin jauhamaan p*skaa, sitä meinaan meillä riittää. Ihmisiä, joiden seurassa saa olla oma itsensä kaikkine vikoineen ja silti on hyvä olla ja tuntuu kuin olisi kotonaan. Ihan silkkaa parhautta. Näitä viikonloppuja kelpaa muistella jälkeenpäin vielä vaikka vuosienkin päästä. Naurun räkätys on kyllä ollut tämän viikonlopun yksi iso asia. On naurettu konserteissa, on naurettu autossa, on naurettu nimmarijonoissa ja on naurettu uudestaan ja uudestaan. Huomenna kotiin ajellessa nauran varmaan vielä autossa erinäisille jutuille.

Vaikka se musiikki on aina se ykkösjuttu, niin tällaisina viikonloppuina nousee myös iso kiitollisuus siitä mitä kaikkea hyvää tuo "poikabändi" on elämään tuonut. Se on se kokonaisuus ja kaikki jutut yhdessä, niistä pienistä puroista kasvaa isoja ja ne kaikki yhdessä mieli lepää, nauru raikaa ja rakkaat ystävät ovat isossa roolissa. Huikean hieno viikonloppu takana. Kyllä Yö on tällä hetkellä parhaimmillaan, konserteista saa niin paljon virtaa ja hyvää mieltä.

Kuvia löytyy facesta: Ylivieska, Kuopio ja Kajaani.
Jos et ole vielä käynyt kuuntelmassa konserttia, nyt kannattaa hommata liput. Vielähän noita konsertteja jokunen tälle syksylle löytyy.

"Näistä öistä voimani mä saan."