Vähän Happoradiota, vähän Juha Tapiota ja taas Happoradiota

Ajattelin kokeilla pitkästä aikaa kirjoitella jotain keikkakokemuksia ylös. Edellisestä postauksesta on vierähtänyt jo tovi jos toinenkin. Mutta eipä tässä nyt ole hirveästi ollut kirjoiteltavakaan. Kuten keväällä arvelin, omassa elämässäni livemusiikin kuuntelu on vähentynyt huomattavasti. Yhden käden sormet riittänevät kevään jälkeen käytyihin livekeikkoihin. Eli melko radikaali vähennys minun kohdallani. Toisaalta mitään pakottavaa tarvetta livemusiikin kuuntelulle en ole myöskään kokenut.

Koen tämän olleen kuitenkin itselleni hyvää aikaa miettiä monenlaisia asioita ja tehdä erilaisia asioita. Joten tilanne on varsin hyvä. Alan myös pikkuhiljaa tuntea oloni enemmän omaksi itsekseni. Keväällä oli joitain hetkiä, kun en tunnistanut itseäni lainkaan. Joten tunnelin päässä oleva valo suurenee koko ajan ja se on hyvä myös tiedostaa.

1.11. Happoradio, House Of Rock, Kouvola

Kävin kesällä katsomassa yhden Happoradion keikan ja tykkäsin siitä, joten nyt kun kyseinen orkesteri tuli jälleen kotipaikkakunnalleni, miksipä en menisi sitä kuuntelemaan. Tosin arvoin ihan viimeiseen asti lähteäkö, koska alla oli työilta, mutta livemusiikin jano vei voiton. House Of Rock, Kouvolassa kuuluu niihin kuppiloihin, joissa ei juurikaan ole tullut vietettyä aikaa, useimmiten livebändit ovat olleet omaan makuuni liian raskaita tai ei muuten vain kiinnostavia. Mukavat tilat kuitenkin melko lähellä matkakeskusta, joten sinne on helppo tulla vaikka vähän kauempaakin. Alakerrassa olisi kaiketi enemmän tilaa, mutta vesivahinko taisi tehdä siellä melko pahaa jälkeä, enkä nyt ihan muista että onko alakerta pois käytöstä vain väliaikaisesti vai mikä sen kohtalo on. Mutta siis mukavankokoinen keikkapaikka tällä hetkellä ja vielä niin kovin lähellä, ihan jees. Toivottavasti jatkossakin sattuu joku mielenkiintoinen artisti tai yhtye, niin voi mennä toistekin kuuntelemaan livemusiikkia paikalliseen kuppilaan.

Mutta mennäänpä toki itse asiaan. Happoradio. Happiksesta löytyy muutamia aiempia keikkakokemuksia ja ne ovat kyllä joka kerta olleet pelkästään positiivisia. Kesällä asuntomessuilla herrat heittivät myös varsin mukiinmenevän ja mukaansatempaavan keikan. Happoradion biiseistä löytyy omaan makuuni sopivasti melankoliaa ja veikeitä sanoituksia, joten voisi sanoa että Happoradiolla on varsin omintakeinen tyyli, jota on vaikea matkia. Saati Akin ääntä, sekin on varsin poikkeuksellinen ja erittäin miellyttävää kuunneltavaa korville.

Biisisetti Kouvolassa saattoi olla jotakuinkin tällainen:
Rakkaus on sotku

Monta miestä

Hirsipuu 

Rakkaus

Tavikset

1:30 (elossa)

Valopallo 

Tehdään jotain kaunista

Sinun vaikka hajoat

Ahmat tulevat 

Ihmisenpyörä

Puhu äänellä jonka kuulen

Che Guevara

HC-sää 

Pelastaja 

Leevin laulu

Täytynee ottaa Happoradio Spotifystakin kuunteluun, muutama biisi siellä kolahti hieman toisia enemmän. Taisipa jossain vaiheessa mennä myös roska silmään. Joten varsin mukavainen keikka kun sai kokea tunteita laidasta laitaan.

9.11. Juha Tapio, Logomo, Turku

Tämä olikin sellainen reissu, jota vähän odottelinkin saapuvaksi. Hain matkalta erään ystäväisen kyytiin ja jatkoimme matkaa kohti harmaata ja sateista Turkua. Jos olet lukenut aiempia tarinoitani Turusta, tiedät minun kieroutuneen suhteeni siihen. Jos et, niin se ei haittaa lainkaan. Jo pelkästään seura teki tästä reissusta hyvän. Tiedättekö, kun on sellasia ihmisiä, joiden lähellä on todella helppo olla oma itsensä? Jos ette tiedä, niin vietätte aikaa väärien ihmisten kanssa. Logomossa on tullut pari kertaa käytyä katsomassa voice-kuvauksia, mutta enpä olisi osannut arvata, kuinka isolta tilalta se näyttääkään konsertissa. Juha oli tietysti hyvä ja ihana ja aiheutti roskia silmissä, hymyjä ja herkistymistä.

Yhtä asiaa en kuitenkaan meinannut ymmärtää. Kuka kumma lähtee konserttiin vaihtamaan kuulumisia kaverin kanssa? Ja ymmärtääkö tällainen henkilö kuinka paljon se häiritsee kanssakuulijoita? Jos vieressäsi supistaan, alat kiinnittämään siihen huomiota. Seuraavaksi se keskittyminen menee siihen, että yrität blokata äänet pois tajunnastasi ja pian et kuule enää musiikkia vaan pelkästään se sipinän. Toki kukin nauttii itselleen parhaalla tavalla, mutta jos haluat seurustella kaverin kanssa, niin kokeile vaikkapa permannon baaria, tai menkää vaikka kahville, tekee jo puhumisestakin paljon helpompaa.

Biisisettiä en kyllä muista yhtään, kattava kokoelma Juhan hittejä vuosien varrelta. Ystäväni sen melko osuvasti totesi, pelkkiä hittejä koko konsertin verran. Ei siihen kaikki pysty. Pettävällä jäällä aiheutti jälleen pienen henkisen hajoamisen, mutta sellaista se nykyään on. Juhis on kyllä loistava ottamaan yleisönsä liki missä tahansa. On paikkana sitten joku pieni ja intiimi tila, kuin suuri koserttisali tai halli. Lisäksi puhaltimien suurena ystävänä en taaskaan voinut muuta kuin nauttia kuunnellessani loistavaa torvien soitantaa lavan täydeltä. Unohtamatta muuta bändiä, joilla jokaisella oli omat tähtihetkensä lavalla, ei ihme, että Juhiksen bändin muusikoita näkee jokaisessa tv-ohjelmassa soittamassa, on siellä sen verran taitavia muusikoita. Ihania biisejä ja taitavaa soitantaa ja loistava tunnelma välittyi kyllä permannon yli penkeillekin. On se vaan loistavan taitava, ei voi kuin ihailla.

16.11. Happoradio, Hotelli Leikari, Kotka

No hupsista, toinen Happoradio kuukauden sisällä. Mitenkäs tässä näin pääsi käymään? Ehkä yksi syy on se, että Leikariin on meiltä todella lyhyt matka. Aiemminkin on jo pitänyt lähteä tutustumaan Leikarin livemusiikkiantiin, kun siellä on tässä viime aikoina ollut kiinostavia esiintyjiä, mutta eipä sitten ole tullut mentyä. Mutta nyt Happoradio veti puoleensa. Perustelin tätä itselleni myös sillä, että marraskuu on niin masentavaa aikaa, että tarvitsee jotain piristystä hakea. Joten miksipä ei. Keikkapaikkana Leikari näin katsojan silmin vaikutti olevan ihan mukiinmenevä. En usko että näkyvyys lavalle on kovinkaan ihmeellinen taaempaa, mutta edestä näki hyvin ja kuuli hyvin. Olen nähnyt pahempiakin yhdessä tasossa olevia keikkapaikkoja, ja täällä kuitenkin takaosa nousi pari rappusta ylemmäs, joten ehdottomasti ei sieltä huonoimmasta päästä.

Täytyy sanoa, että hattu nousee kyllä korkealle nyt tämän orkesterin viikonlopulle. Perjantaina keikka Inarissa ja lauantaina Kotkassa. Kutsutaanko tätä keikkamyyjän erikoiseksi? No, rakkaudesta lajiin, niinhän se menee, ei varmasti kyllä herkkua bändille, eikä tekniselle henkilöstölle, jota myös roudausosastoksi kutsutaan. Eli nostan hattua. Nyt oli vertailumateriaalia Kouvolan keikoista ja yllätyin positiivisesti ainakin siitä, että biisisetti ei ollut sama. Kouvolasta mieleen jäi muutama erikoisuus, jotka eivät ole radiosoitosta tuttuja (varsinkin 1:30 (elossa) ja HC sää kolahtivat tajuntaani melko lujaa), joka sai tietynlaisen mielenkiinnon kyllä heräämään. Kotkassa setti oli melko pitkälti hittikimaraa ja sekin kyllä passaa paremmin kuin hyvin. Ei valittamista. Ahmat tulivat ainakin melkoisella sykkeellä, meinasi itseäänkin hengästyttää, kuulosti tosi hyvältä.

Hyvää meininkiä Kotkaan toivat seuraavat kipaleet:
Rakkaus on sotku
Hirsipuu
Rakkaus
Tavikset
Tehdään jotain kaunista
Valopallo
Sinun vaikka hajoat
Ahmat tulevat
Ihmisenpyörä
Puhu äänellä jonka kuulen
Pelastaja
-encore
Pois kalliosta
Unelmia ja toimistohommia
Che Guevara

Sitä tunnetta, kun lähdet ajamaan keikan jälkeen kotiin hymyssä suin on ollut ihan järjettömän kova ikävä. Nyt sen tunteen löysin ja sain. Samaan aikaan tuntuu pieni pistos jossain, että voikohan tämä nyt tuntua hyvältä lainkaan, vai onko tämä nyt jollain lailla väärin. Ihmismieli on kummallinen, minun varsinkin. Mutta tähän jäi nyt pieni kipinä. Eikä se tunnu väärältä tai pahalta. Joten Happis, me nähdään vielä, ei ehkä ens viikolla, eikä missään maailman äärissä. Mutta nähdään silti, siltä nyt tuntuu.

Pitkään aikaan ei ole tehnyt mieli kirjoittaa mitään tuntemuksia mihinkään. Pitkään aikaan ei ole ollut mitään keikkakokemuksia kirjoitettavana. Nyt teki mieli. Uloshengitys hyvistä keikoista, ihan vaan koska musiikki on parasta livenä. Käykää keikoilla. Se tekee hyvää.

P.S. laitan tähän vaan muutaman kuvan, koska kameran kanssa sählääminen ei nyt ole ollut ajatuksissa, joten pikaiset räpsyt kännykällä ovat nyt paras mihin kykenen, kun en jaksa alkaa selvittämään kuvauslupa-asioita mistään lyhyellä aikataululla.