sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Kouvola-päivää Kouvolassa 9.5.2015

9.5.2015 Kouvola-päivän ohjelmaa Kouvolan Manskilla


Meinasin ensin etten kirjoita tästä mitään, vaan laitan pelkästään muutaman kuvan tuonne naamakirjan puolelle. Mutta koska olen nainen, minulla on oikeus muuttaa mieltäni. Koska tahansa. Itseasiassa kirjoitan ihan jo vaikka siksi, että Kouvolassa tällaista järjestetään. Ohjelmahan oli varsinaisesti suunnattu nuorille. Mutta onneksi sieltä ei meitä oman nuoruuden ohittaneitakaan ajettu pois. Päivän aloitti Angels, joka edustaa paikallista nuorta osaamista. Se vähä mitä tästä ehti kuulemaan oli ihan mukavaa musiikkia. Tytöt soittivat ja lauloivat hyvin.

Seuraavaksi lavan valloitti Mansesteri, ei liene olevan vaikeaa arvata mistä tämä "orkesteri" oli kotoisin. Suomi-räppiä suoraan Tampereelta. Minuun ei uponnut. Mutta empä minä siihen kohderyhmään taida kuuluakaan. Täytyy sanoa, että melko laidasta laitaan menivät herrojen biiseissä sanat. Milloin pyydettiin beibiä tekemään vauva ja milloin sitten opeteltiin sanomaan ei. Itseäni kovasti sanoitukset naurattivat ja niin nauroi kyllä tuo meillä asuva mieskin.

Päiväkeikan kruunu oli kuitenkin Antti Tuisku. Tätä tapahtumaa, kun markkinoin nuorisolle, tuntui vastaanotto olevan melko laimeaa. Etenkin pojissa se herätti vahvoja tunteita. Monet pojat arvostelivat kovin sanoin Anttia, mutta kumma kyllä osaavat kuitenkin Peto on irti -biisin sanat paremmin kuin minä. Luonnollisestihan Antti tuo mieleen Idols -kilpailun, koska hän on yksi niitä harvoja, jotka ovat jääneet pysyvästi Suomen musiikkitaivaalle tästä kilpailusta.

Livenä en ole Anttia aiemmin nähnyt. Nyt voisin kuitenkin sanoa, että saattaisin mennä toisenkin kerran. Antista löytyi hurjan paljon ihanaa ja hyvää positiivista energiaa, joka välittyi yleisöönkin. Kyllähän siitä vähän sellainen kiiltokuva-kansikuva-jokaäidinunelmavävy- tyyppi tulee mieleen. Sen lisäksi ääni on melko hunajaa ainakin minun korvaani. Jollen tätä ennen juurikaan pitänyt Peto on irti -biisistä saati sitten Blaablaa -biisistä, niin livenä kuultuna ne biisit aukenivat ihan erilailla. Jälkimmäiselle en lämmennyt lainkaan ensimmäisellä kuuntelukerralla. Nyt kun kuulin sen livenä, niin johan kolahti. Lähinnä siinä kolahti ne sanat:

"Aseman, kulmalla jätkät päätä aukoo 
Ja mä nään, kun niiden suut on täynnä vaahtoo 
Pikku raukat huutaa niin tosissaan 
Harmi vaan en kuule sanaakaan 
Kun fiksut jätkät päätä aukoo 

Paan täysille luureihin, sen laulun jonka voima vie mut mukanaan 
Moi, teille kaikille 
Senkun huutelette harmi kun en kuule sanaakaan (blaa blaa blaa)"

Saattaapa olla, että toukokuussa julkaistavaa "En kommentoi" levyä voisi vähän Spotifystä vilkuilla. Taisinpa siinä keikan aikana joutua pyyhkäisemään silmäkulmaanikin. Vaikka ääneenhän en tätä myönnä tehneeni. Se on muuten jännä, miksi toisista artisteista pitää tykätä vähän niinkuin salaa. Ääneen ei voi sanoa pitävänsä, koska kukaan muukaan ei myönnä pitävänsä ja erilaisuushan on maailman kamalinta. Pitää mahtua muiden antamaan muottiin, silti pitäisi olla rohkeasti erilainen. Niin kauan kuin tämä maailma menee näin julmaksi, joka se nyt on, ei erilaisuudelle ole tilaa. Joten hattu nousee Antille todella korkealle. Antti edustaa jotain erilaista poppikulttuuria ja seisoo rohkeasti ja pää pystyssä lavalla. Huikea tyyppi. Pakko tykätä. Ja uskallan sanoa sen jopa ääneenkin. Oho.

Hetken ehdin pelätä että minkähän verran porukkaa mahtaa paikalla olla, onhan kyse kuitenkin Kouvolasta. Ja täytyy sanoa sen verran moitetta kouvolalaisille. Meidän kävelykadulla esiintyy ilmaiseksi Antti Tuisku, paikalle oli löytänyt paljon ihmisiä, mutta vielä paljon paljon enemmänkin olisi mahtunut jengiä. Ylipäätään ärsyttää Kouvolan mollaaminen jokatoinen päivä iltapäivälehtien sivuilla. Jokainen kun voi kuitenkin oman asuinpaikkansa valita itse. Jos me ei olla ylpeitä meidän omasta kotikaupungista, niin eikai sitä voi odottaa muiltakaan. Minä voin ainakin sanoa, että olen ylpeä siitä, että asun Kouvolassa. Tämä on minun kotini ja täällä haluan ja aion asua. Kouvolassa osataan paljon kaikenlaista. On maaseutua, on huvipuistoa, on vaellusmaastoa kauniissa maisemissa, on huippukoripalloa, on huippujääkiekkoa, on huippupesäpalloa. Älkää tulko mulle sanomaan että Kouvola on paska ja tylsä paikka, sun Kouvola voi olla sellanen mutta MUN KOUVOLA ON KAUNIS! Ugh.



sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Kevään viimeinen Yö Vantaalla

1.5.2015 Vantaa, Tulisuudelma

Edellisen illan tunnelmat vaihtuivat toiseen ja paikkana oli tällä kertaa tuttuakin tutumpi Vantaan Tulisuudelma. Tuo maissa oleva risteilyalus. Tai ainakin tunnelma on sen mukaista. Se mikä tapahtuu Tulisuudelmassa, jää Tulisuudelmaan. Itse en ehkä sitä laivameininkiä ymmärrä, mutta varmasti joku ymmärtää. Paikallahan oli valtavan suuri määrä Yö-tuttuja. Toisien kanssa tulee oltua enemmän tekemisissä ja toisten kanssa vähemmän. Lähes aina kohtaamiset ovat kuitenkin mukavia. Yö-tuttuja kun yhdistää se yksi yhteinen kiinnostuksen kohde: Yö. Tämän vuoksi Yö-ihmisten kanssa on lähes aina mukava vaihtaa heipat. Toisaalta siinä, että paikalla on paljon innokkaita Yö-faneja, saattaa aiheuttaa myös sen, että tunnelma on melko tiivis. Joten kuumeisesti tuli odoteltua keikan alkua.

Jälleen tutut alkusävelet alkoivat soimaan kellon tikitellessä puolta yötä. Viimeistä kertaa tänä keväänä keikka starttasi Vie mut minne vaan -kappaleella ja keikka jatkui taas Hän tanssi kanssa enkeleiden -kipaleella. Nyt Ei syntiä sen kauniimpaa kappaleen korvasi Särkyvää, joka oli voittanut naamakirjassa äänestyksen. Kappaleet etenivät tuttuja polkuja pitkin. Trio-biisinä kuultiin Pettävällä jäällä. Joka luonnollisestikin omistettiin jollekin naiselle yleisössä. Muutenkin Ollin esiintymisessä kuulsi läpi koko keikan hyvällä tuulella oleva solisti. Tämä saa minut aina ihan ehdottomasti myös hyvälle tuulelle. Hymyilevä Olli saa hymyn omillekin huulille.

Illan ehdoton helmi oli kuitenkin vieraileva tähden alku: Amanda Kauppinen. Ollin valmennettava TVOFista. Muistan kyllä tän mimmin mahtavan vedon niistä ääni ratkaisee jaksoista jo, vaikuttava versio Hetki lyö -biisistä. Nyt kun tämän nuoren naisen näki lavalla, oli hänen tulkintansa jotenkin aivan jäätävä. Amanda lauloi Ollin kanssa duettona kappaleen Kaunis ihminen, joka on Juha Tapion vuonna 2006 levyttämä kipale. Koskettava kappale jo alkuperäisenäkin versiona. Nyt voin kuitenkin sanoa, että Amandan laulu kosketti jostain todella syvältä ja sai kyyneleet vierimään silmäkulmista. En usko olleeni ainoa syvästi liikuttunut kuuntelija. Tästä naisesta tulee vielä tähti, sitä en epäile hetkeäkään, sen verran kovasti live-esitys minut vakuutti. Joillain laulajilla on se karisma omasta takaa, eikä tarvitse yrittää liikaa. Tämä veto osui ja upposi minuun. Videon duetosta löysin Amandan facebook-sivuilta. Käykääpä kuuntelemassa. 




Näin on taputeltu jälleen yksi Yö-kevät fanittajan näkökulmasta. Paljon on taas mahtunut kilometrejä, naurua, hienoa musiikkia, mahtavia ihmisiä, hyvää mieltä yhteen kevääseen. Vaikka viimeisellä keikalla jalat meinasivat puutua, kun ei pystynyt liikkumaan, en taaskaan vaihtaisi hetkäkään pois. Kiitos Yö: Olli, Mikko, Jaska, Ari, Daffy ja Juki! Kiitos Yön roudarit/teknikot! Kiitos Satu! Eikai tässä muu auta kuin toivottaa hyvää pientä hengähdystaukoa kaikille, toisaalta itse saatan käydä tässä välissäkin nauttimassa musiikista. Näin hyväntuuliseen keikkaan on kiva lopettaa Yö-kevät. 

Muutama kuva lisää löytyy jälleen naamakirjasta

lauantai 2. toukokuuta 2015

Vappuaaton tunnelmia Kouvolassa

Viime viikonloppuna tulikin vietettyä laatuaikaa rakkaan kummitytön ja hänen perheensä kanssa. Toki ehdimme myös nauttimaan hiukan musiikista. Kummitypykkä kun pyysi mukaan päiväkeikalle Kotkan Pasaatiin, siellä kun oli esiintymässä Stina Girs. Josta löytyy muuten muutama kuva täältä. Stina on kyllä jotenkin ihanan valovoimainen esiintyjä. Melko vähän on vaan tullut tutustuttua tuohon tuotantoon. Tarvitsisi varmaan tässä jonain päivänä ottaa kuunteluun tuo uusin Labyrintti-levy. Kummilikka oli aivan haltioissaan, kun pääsi yhteiskuvaan valoisan Stinan kanssa. Tämän lisäksi kävimme ulkoilemassa todella upeissa merimaisemissa Katariinan puistossa. Se on muuten jännä juttu, miten paljon itse innostuu kaikenlaisista puistoista ja niissä puuhailusta noiden ipanoiden kanssa. Kaipa sitä on itse niin lapsellinen, että on kiva temuta puistoissa noiden rakkaiden ipanoiden kanssa. 

30.4.2015 Anjala, Mari's Coffee

Vuoden takaisten tunnelmien uusintakierros oli luvassa vappuaattona. Sama aika, sama paikka. Meidän porukan kokoonpano oli vain kutistunut yhdellä. Samoin kuin muutoksen oli kokenut myös itse ravintola. Jälleen oli paikkaa suurennettu, tai ainakin se tuntui siltä, kun lava oli toisessa paikassa kuin vuotta aiemmin. Ja lava oli nyt huomattavasti isompi, kuin mitä vuosi takaperin. Pisteet tästä muutoksesta.

Odotteluaika oli taas luvattoman pitkä. Ei voi kuin ihmetellä, miksi keikkojen täytyy aina alkaa vasta puolen yön aikaan. Tai no siis onhan se ymmärrettävää siinä mielessä, että ravintolalla on enemmän aikaa tienata juovilla asiakkailla. Selvinpäin oleilevaa asiakastahan ei tarvitse ajatella, keikasta kun on paljon mukavampi nauttia kun humalaiset känniääliöt ölisevät ympärillä. Mutta tämä ongelmahan on lähes jokaisessa ravintolassa, eli tätä toimintaa ei harrasta ainoastaan Mari's Coffee.

Yön astuessa lavalle kuviot olivat melko tutut, jokusen keikan kun on ehtinyt keväänkin aikana käymään. Eli biisit soivat tutussa järjestyksessä. Hauska oli nähdä, mitä reaktioita aiheutti se, kun mukana oli pitkästä aikaa tuo meillä asuva mies. Illan spesiaalibiisi tarjoiltiin Kuin sävel oisi hän muodossa ja oli kyllä mukava kuulla sitä pitkästä aikaa. Oman mausteensa keikkaan toi kyllä taas sen rakkaan Artistin pöllöilyt. Tuliaisia piti olla ja sitten ne olikin vääränlaisia. Jep. Yritä nyt sitten sitä tuuliviiriä jotenkin miellyttää. Joskin tästä tuliaisesta on kiittäminen sitä rakasta ihanaa ystävää siellä kaukana kaukana pohjoisessa., porojen ja jääkarhujen keskellä. Muuten olisin varmaankin saanut kuulla jotain kummallisuuksia. Nyt onneksi säästyin. Arin seuraaminen keikkojen aikana on myös kovin lystiä puuhaa. Tällä kertaa ei näkynyt Jaskan vastareaktioita, joten hauska oli katsella kun toinen siellä rumpujen takana nauraa. Ei voi hymyilemättä katsella. Puhumattakaan sen rakkaan Artistin juuri ennen keikkan loppua tekemästä hulvattomasta esityksestä "Näin työnnän korvatulpat nenään". Siinä vaiheessa meinasi pissa lirahtaa pöksyyn, kun sitä seurasi. Tosin ennen keikkaakin meinasi lirahtaa, mutta silloin silkasta säikähdyksestä. Kiitos tästä kuuluu eräälle roudariosastoa edustavalle. Perhana.

30.4.2015 Kerma @ Kouvola, Mulligan's

Yön keikan loputtua, pakkasimme itsemme autoon ja suunnistimme kohti Kouvolan keskustaa. Mulligan'sissa olivat vappukekkerit täydessä vauhdissa, meidän sinne ehdittyä. Siellä meinaan soitti bilebändi Kerma, kera Miinan. Ehdimme kuuntelemaan pari kappaletta toisesta setistä ja kolmannen kokonaan, nyt taas saa kiittää sitä, että bilebändit soittavat niin myöhään. Tosin varmastikaan se ei bändille ole mukavin ratkaisu. Tai näin kuvittelisin. Voi hitsi miten mukavaa olikin pitkästä aikaa päästä nauttimaan Miinan persoonallisesta ja ihanasta laulusaundista. Puhumattakaan taitavista ja iloisista soittajapojista. Tutumpia soittajapoikia löytyi tällä kertaa koskettimien takaa Olli ja basson takaa Marko. Miina saa kyllä joka kerta hymyn korviin asti ja ei voi kuin ihmetellä sitä energiaa, jolla se nainen tonttinsa hoitaa.

Mulligan'sissa voi myös aina luottaa siihen, että sieltä löytyy tuttuja. Nytkin baari oli vetänyt sisäänsä erinäisen määrän vappujuhlijoita ja tulipa bongattua esimerkiksi eräs koripalloon liittyvä hahmo sieltä. Siinä sitä vietettiin hetki raikkaassa tupakkakopissa koripallosta keskustellen. Ihan huippua. 

Näitä tilaisuuksia, jolloin näistä ihanista tyypeistä pääsee livenä nauttimaan, on aivan liian harvoin. Joten nyt, vaikka ilta pääsi venähtämään pikkutunneille asti, sanoisin sen olleen sen arvoista. Näiltä keikoilta ei voi lähteä suu mutrussa kotiin. Tämä oli juuri täydellinen kruunu muutenkin mahtavalle vappuaatolle. Mitäpä sitä enempää voisi toivoa: loistavaa musiikkia, hyvää mieltä, naurua, iloa, mahtavaa seuraa. Ainiin simat jäi juomatta ja tippaleivät syömättä. No, ehtiihän sitä.

Lisää kuvia Yön keikalta löytyy täältä.
Ja Kerman keikalta täältä.