Vappuaaton tunnelmia Kouvolassa

Viime viikonloppuna tulikin vietettyä laatuaikaa rakkaan kummitytön ja hänen perheensä kanssa. Toki ehdimme myös nauttimaan hiukan musiikista. Kummitypykkä kun pyysi mukaan päiväkeikalle Kotkan Pasaatiin, siellä kun oli esiintymässä Stina Girs. Josta löytyy muuten muutama kuva täältä. Stina on kyllä jotenkin ihanan valovoimainen esiintyjä. Melko vähän on vaan tullut tutustuttua tuohon tuotantoon. Tarvitsisi varmaan tässä jonain päivänä ottaa kuunteluun tuo uusin Labyrintti-levy. Kummilikka oli aivan haltioissaan, kun pääsi yhteiskuvaan valoisan Stinan kanssa. Tämän lisäksi kävimme ulkoilemassa todella upeissa merimaisemissa Katariinan puistossa. Se on muuten jännä juttu, miten paljon itse innostuu kaikenlaisista puistoista ja niissä puuhailusta noiden ipanoiden kanssa. Kaipa sitä on itse niin lapsellinen, että on kiva temuta puistoissa noiden rakkaiden ipanoiden kanssa. 

30.4.2015 Anjala, Mari's Coffee

Vuoden takaisten tunnelmien uusintakierros oli luvassa vappuaattona. Sama aika, sama paikka. Meidän porukan kokoonpano oli vain kutistunut yhdellä. Samoin kuin muutoksen oli kokenut myös itse ravintola. Jälleen oli paikkaa suurennettu, tai ainakin se tuntui siltä, kun lava oli toisessa paikassa kuin vuotta aiemmin. Ja lava oli nyt huomattavasti isompi, kuin mitä vuosi takaperin. Pisteet tästä muutoksesta.

Odotteluaika oli taas luvattoman pitkä. Ei voi kuin ihmetellä, miksi keikkojen täytyy aina alkaa vasta puolen yön aikaan. Tai no siis onhan se ymmärrettävää siinä mielessä, että ravintolalla on enemmän aikaa tienata juovilla asiakkailla. Selvinpäin oleilevaa asiakastahan ei tarvitse ajatella, keikasta kun on paljon mukavampi nauttia kun humalaiset känniääliöt ölisevät ympärillä. Mutta tämä ongelmahan on lähes jokaisessa ravintolassa, eli tätä toimintaa ei harrasta ainoastaan Mari's Coffee.

Yön astuessa lavalle kuviot olivat melko tutut, jokusen keikan kun on ehtinyt keväänkin aikana käymään. Eli biisit soivat tutussa järjestyksessä. Hauska oli nähdä, mitä reaktioita aiheutti se, kun mukana oli pitkästä aikaa tuo meillä asuva mies. Illan spesiaalibiisi tarjoiltiin Kuin sävel oisi hän muodossa ja oli kyllä mukava kuulla sitä pitkästä aikaa. Oman mausteensa keikkaan toi kyllä taas sen rakkaan Artistin pöllöilyt. Tuliaisia piti olla ja sitten ne olikin vääränlaisia. Jep. Yritä nyt sitten sitä tuuliviiriä jotenkin miellyttää. Joskin tästä tuliaisesta on kiittäminen sitä rakasta ihanaa ystävää siellä kaukana kaukana pohjoisessa., porojen ja jääkarhujen keskellä. Muuten olisin varmaankin saanut kuulla jotain kummallisuuksia. Nyt onneksi säästyin. Arin seuraaminen keikkojen aikana on myös kovin lystiä puuhaa. Tällä kertaa ei näkynyt Jaskan vastareaktioita, joten hauska oli katsella kun toinen siellä rumpujen takana nauraa. Ei voi hymyilemättä katsella. Puhumattakaan sen rakkaan Artistin juuri ennen keikkan loppua tekemästä hulvattomasta esityksestä "Näin työnnän korvatulpat nenään". Siinä vaiheessa meinasi pissa lirahtaa pöksyyn, kun sitä seurasi. Tosin ennen keikkaakin meinasi lirahtaa, mutta silloin silkasta säikähdyksestä. Kiitos tästä kuuluu eräälle roudariosastoa edustavalle. Perhana.

30.4.2015 Kerma @ Kouvola, Mulligan's

Yön keikan loputtua, pakkasimme itsemme autoon ja suunnistimme kohti Kouvolan keskustaa. Mulligan'sissa olivat vappukekkerit täydessä vauhdissa, meidän sinne ehdittyä. Siellä meinaan soitti bilebändi Kerma, kera Miinan. Ehdimme kuuntelemaan pari kappaletta toisesta setistä ja kolmannen kokonaan, nyt taas saa kiittää sitä, että bilebändit soittavat niin myöhään. Tosin varmastikaan se ei bändille ole mukavin ratkaisu. Tai näin kuvittelisin. Voi hitsi miten mukavaa olikin pitkästä aikaa päästä nauttimaan Miinan persoonallisesta ja ihanasta laulusaundista. Puhumattakaan taitavista ja iloisista soittajapojista. Tutumpia soittajapoikia löytyi tällä kertaa koskettimien takaa Olli ja basson takaa Marko. Miina saa kyllä joka kerta hymyn korviin asti ja ei voi kuin ihmetellä sitä energiaa, jolla se nainen tonttinsa hoitaa.

Mulligan'sissa voi myös aina luottaa siihen, että sieltä löytyy tuttuja. Nytkin baari oli vetänyt sisäänsä erinäisen määrän vappujuhlijoita ja tulipa bongattua esimerkiksi eräs koripalloon liittyvä hahmo sieltä. Siinä sitä vietettiin hetki raikkaassa tupakkakopissa koripallosta keskustellen. Ihan huippua. 

Näitä tilaisuuksia, jolloin näistä ihanista tyypeistä pääsee livenä nauttimaan, on aivan liian harvoin. Joten nyt, vaikka ilta pääsi venähtämään pikkutunneille asti, sanoisin sen olleen sen arvoista. Näiltä keikoilta ei voi lähteä suu mutrussa kotiin. Tämä oli juuri täydellinen kruunu muutenkin mahtavalle vappuaatolle. Mitäpä sitä enempää voisi toivoa: loistavaa musiikkia, hyvää mieltä, naurua, iloa, mahtavaa seuraa. Ainiin simat jäi juomatta ja tippaleivät syömättä. No, ehtiihän sitä.

Lisää kuvia Yön keikalta löytyy täältä.
Ja Kerman keikalta täältä.