maanantai 19. marraskuuta 2018

Mitä jos mä rakastan tunnelmia Qsaalta ja Joensuusta

16.11.2018 Yö, Mitä jos mä rakastan konserttikiertue, Kuusankoskitalo


Vaikka tässä nyt on näitä konsertteja tälle syksylle useampia tullut käytyä, niin tämä menee niihin konsertteihin, joita olen eniten odottanut. En tiedä mikä siinä on, ehkä se että tuo rakas aviomies lähtee mukaan, ehkä se että kummityttöni ja hänen äitinsä (eli minun kälyni) ovat tulossa meidän kanssa nauttimaan musiikillisista elämyksistä. Hiukan paremmin pitäisi kyllä kummin hommat hoitaa, liian harvoin tulee meinaan nähtyä tuota kummitypyä ja vietettyä aikaa hänen kanssaan. Heti alkukonsertista hymy nousee huulille, kun se arvon Herra Artisti terhvehtii kummityttöni, koska tiedän että tämä on sille pikkumimmille tärkeää.

Biisisettiin on vaihtunut Kun kohdataan tilalle nyt Pettävällä jäällä ja arvon Herra Artisti kutsuu kummityttöni lavalle laulamaan biisin kertosäettä lopuksi. Sinne se neiti nousee lavalle muitta mutkitta, eikä huomaa minkäänlaista jännitystä kasvoilla. Siinä ennen biisiä mietittiin että minä vuonna neiti on edellisen kerran käynyt lavalla, emme muistaneet, mutta tämähän tarkistettiin konsertin päätyttyä netistä. 2012 Pelko ja rakkaus -kiertueella Lahdessa olimme katsomassa Yötä, neiti oli silloin hiukkasta vailla 4v., eli todella todella pieni, kun Olli nosti hänet lavalle laulamaan Pettävällä jäällä -biisiä. Muistan itse sen tunteen, kun jännitin ihan kamalasti ja kädet täristen yritin muka jonkun kuvan tilanteesta ottaa. Kummia todennäköisesti jännitti enemmän kuin tyttöä. Tuo hetki palasi nyt elävästi mieleen, kun lavalle nousi nyt tuo 9v. neiti, joka hoiti hommat tyylikkäästi ja täysin tyynenä. Wau! On se mimmi!

Nyt oli lisäksi ihana, kun siinä vieressä istui se rakas aviomies, jonka kädestä sai ottaa kiinni Taikasanat -biisin aikana, koska tuolla biisillä on tosiaan meille merkitystä ja siitä tulee se oma hääpäivä mieleen. Ihan parasta. Varsinkin kun hän edelleen haluaa aika-ajoin lähteä mukaan ja ottaa sen riskin että kuuntelee lavalta jotain pientä piruilua. Mieheni läsnäolo saa kyllä vieläkin sen Artistin hyvälle tuulelle, me kun olemme tosiaan tämän harrastuksen aloittaneet yhdessä.

Mona on myös aina kuulunut jostain syystä omiin biisisuosikkeihini, vaikkei ehkä ihan TOP10 ylläkään, joten nyt on ollut varsin hyvää harvinaisuusherkkua konserteissa tarjolla kun Mona on kuultu konserteissa. Yksi kohta siinä biisissä kyllä pistää hiukan hymyilyttämään, kun se kuulostaa hiukkasen erilaiselta kuin levyllä. Onkohan kukaan muu huomannut eroa?

Pienesti joutuu joka kerta hymyilemään, kun se arvon Artisti hukkaa sanat, Kuusaalla ne meinasi muutamaan kertaa olla hukassa. Toisaalta tuleepa ainakin aina näillä todistettua, että laulu ei tosiaan tule playbackinä. Ei tule ei. Pakko taas kehua, miten ihana on seurata Jaskan lavaolemusta tällä hetkellä. Heppuhan on ihan liekeissä ja antaa kyllä kaikkensa, joten kuuntelijalle jää ainoastaan mahdollisuus nauttia ja imeä sitä energiaa sieltä lavalta.

17.11.2018 Yö, Mitä jos mä rakastan -konserttikiertue, Carelia-sali, Joensuu


Mainittakoon nyt vaikka ensiksi se, että tämä konsertti ei kyllä varsinaisesti kuulunut alkuperäisiin suunnitelmiin. Kuinka ollakkaan löysin itseni lauantaina starttailemassa autoa Joensuuta kohti aamupäivästä. Sovimme rakkaan ystäväni kanssa treffit Joensuuhun. Osahan näissä keikkakokemuksissa on myös se keikkoihin valmistautuminen sen ystävän kanssa...
"Mitä siä laitat päälle tänään?"
"No joko tää tai tää. Kumpi on parempi? Kummat kengät? Voiks nää laittaa? Eiku hei, mulla on tällasetkin mukana. Onks mun tucca hyvä? Miltä tää näyttää?"
Tämä on loputon suo, mutta juuri siksi ihan parasta. Välillä nauraa räkätetään ja vaihdetaan kuulumisia, kerrotaan uusimmat juorut, taas nauretaan vähän ja sitten huomataankin että sitähän piti jo lähteä.

Toisinaan ennen keikkaa ehtii käydä syömässä näiden rakkaiden hörhöjen kanssa. Ja konserttipaikalla tulee heipatettua tutut, joita löytyy kyllä lähes poikkeuksetta aina jokunen. Aina on aikaa käydä Satun luona paitamyynnissä juttusilla, ihan joka kerta ei tule toki ostettua jotain, mutta ompahan tuohonkin puotiin upotettu euro jos toinenkin. Enkä kyllä taida katua yhtäkään ostosta. Pitää oikein miettiä. Ei, en kadu.

Joensuussa oli todella mukava tunnelma ja se menee varmaan omistani melko kärkipäähän tunnelman puolesta. Ihan höpsöllä tuulella oli niin bändi kuin itsekin. Itsellä vaikutti edellisen yön lyhyet yöunet ja yliväsymys ilmenee minulla tunteiden vuoristoratana ja sillä että biisit uppoavat turhan syvälle. Enkelille sai minut taas hiukan hajoamaan palasiksi, tässä suhteessa on ihanaa kun siinä vieressä istuu se rakas ystävä, joka ottaa kädestä kiinni ja puristaa sitä koko biisin ajan ja ojentaa sinulle vielä nenäliinankin. Seuraavassa hetkessä saatetaan jo hihittää siellä penkissä jotain hassua juttua. Että melkoista tunnemyrskyä tuo livemusiikki välillä aiheuttaa. Tia-Maria ja Kuorotyttö ova tällä hetkellä sitten taas konserttien nopeampien biisien kastia. Ja täytyy sanoa, että kyllä se tunnelma hyvin näiden biisien kohdalla nousee.

Konsertin jälkeen oli keikkahiprakka, kun naurattaa kaikki ja hassutellaan yhdessä. Ihania hetkiä. Melkein tuli lähdettyä tutustumaan Joensuun yöhön, mutta ei sitten aivan kuitenkaan. Seuraavana aamuna voikin sitten herätä kivasti keikkakrapulaan, joka siis tarkoittaa itselläni päänsärkyä ja järjettömän puuduttavaa olotilaa (johtuu yleensä huonosti nukutusta yöstä/öistä tai liian lyhyistä unista). Tässä kohtaa voi aina hetken miettiä, että kannattiko ja sitten tulla AINA samaan lopputulokseen: KANNATTI. Todellakin.

Vähiin käy ennen kuin loppuu...6 konserttia enää jäljellä. Jos et vielä ole käynyt, niin vielä ehtii ja tosiaan kannattaa.

Kuvia Kuusaalta ja kuvia Joensuusta.

"Näistä öistä voimani mä saan."







sunnuntai 4. marraskuuta 2018

Mitä jos mä rakastan seikkailut jatkuvat

Mitä jos mä rakastan konsertit 1.11.2018 Ylivieskan Akustiikka, 2.11.2018 Kuopion Musiikkikeskus ja 3.11.2018 Kajaanin Kaukametsän sali


Tämä viikko on pyhitetty paljolti Yö-ystäville. Alkuviikosta treffailin yhtä yöystäväistä, jota en hetkeen ole nähnyt. Keskiviikkona starttailin auton kohti pohjoisempaa Suomea. Kun ajelee rauhallisesti, tuntuu että matka kestää ikuisuuden ja varmaankin joskus voisi harkita jotain julkisia liikennevälineitä, niin ei tarvitsisi itse ajaa. Toisaalta autoilu on kuitenkin mieluisaa puuhaa, joten mikäs se on ajellessa.

Torstaina alkoivatkin sitten viikonlopun Yö-juoksut, joita pääsi nyt pitkästä aikaa harrastamaan tuon rakkaimman ystävän kanssa. Ystäväni ei ollut vielä tälle syksylle käynyt yhdessäkään konsertissa joten ennen konserttia ei voinut käydä mitään keskustelua biiseistä, koska ne piti säilyttää yllätyksenä. Se on parasta. Eikä voinut olla hymyilemättä, kun se rakas ystävä huokaili juuri samojen biisien alkaessa, kuin itsekin ensimmäisessä konsertissa. Ylivieskan Akustiikka oli ihan uusi tuttavuus, pienehkö ja soma sali, joka näytti melkoisen täydeltä, paljon oli ihmisiä saapunut Yötä vastaanottamaan Ylivieskaan torstaina.

Seuraavana päivänä oli sitten vuorossa Kuopion Musiikkikeskus. Ehdittiinpä siinä ennen illan musiikillista antia käydä vähän myös shoppailemassa. Kuopiossa oli hirmuisen paljon tuttuja ihmisiä, ihania Yöhörhöjä, joihin on saanut vuosien varrella tutustua keikoilla ja osaan myös keikkojen ulkopuolella. Kuopiossa oli kyllä hyvä tunnelma. Yleisö eli hienosti mukana koko konsertin ajan. Kuopion yöelämäkin vei hiukkasen mukanaan ja vietimme kyllä todella ratkiriemukkaan ja lystikkään illan Kuopion yössä ja etenkin hyvässä seurassa. Ihme kyllä, aamulla ei ollut tukanjuuret kipeänä.

Lauantaina kurvailimme vielä Kajaaniin, jossa oli kyllä ainakin omalla kohdalla sellaista tunteiden vuoristorataa, kun väsymystä oli ehtinyt hiukan kertyä. Minuun se väsymys vaikuttaa siten että tunnetilat saattavat vaihtua sekunnissa. Ensin nauretaan ja sitten saattaa jo valua kyyneleet. Todenteolla joutui puremaan huulta Enkelille -biisin aikana, jottei olisi ihan palasiksi hajonnut, ei se nimittäin kaukana ollut. Olli kysyi Ylivieskassa, että kuinka moni on joskus kuvitellut olevansa tämän biisin enkeli, josta laulu on tehty ja täytyy sanoa, että itse ainakin pystyn tähän biisiin samaistumaan, samoin kuin Särkyneeseen enkeliin, vaikkei siinä biisissä kolahda jokainen kohta, niin osuu se silti. Kajaanissakin oli hyvä, joskin ehkä hiukan hitaasti lämpiävä tunnelma.

Kolme konserttia peräkkäisinä iltoina, toisinaan saan selittää että mitä järkeä on mennä katsomaan sama konsertti uudestaan ja uudestaan, eikö ne ole kaikki samanlaisia? No ei ole. Tunnelmat ainakin vaihtuivat konserteissa kovastikin. Biisit ovat toki samoja, yhtä pientä vaihdosta lukuunottamatta. Minusta konsertit ovat erilaisia ja niitä on mukava käydä katsomassa ja kuuntelemassa useampi ja onhan noita nyt muutama ehditty käydä nauttimassa. Rakkaita biisejä, taitavaa soitantaa, hyvää tunnelmaa. Ei voi mitään muuta kuin nauttia. Jussin kitarasoolot kuulostavat joka kerta raikkailta ja hyviltä ja aina sieltä kuulee jonkun pienen asian, johon ei ole aiemmin kiinnittänyt huomiota. Huikea porukka siellä lavalla, silloin kun kemiat pelaavat yhteen, niin se hyvä fiilis näkyy ja kuuluu ja sitä on ILO katsoa ja kuunnella! Voi luoja miten suurta mielihyvää se livemusiikki voikaan tuoda.

Tänä viikonloppuna korostui kyllä musiikin lisäksi ihmiset. Viikonloppuun mahtui kohtaamisia monien tyyppien kanssa. Toisten kanssa heippaillen ja toisten kanssa maailmaa parantaen. Ehdittiin lauleskelemaan karaokea, ehdittiin nauramaan paljon, ehdittiin vuodattamaan joitakin kyyneleitä, ehdittiin halaamaan lyhyesti ja pitkästi, ehdittiin jauhamaan p*skaa, sitä meinaan meillä riittää. Ihmisiä, joiden seurassa saa olla oma itsensä kaikkine vikoineen ja silti on hyvä olla ja tuntuu kuin olisi kotonaan. Ihan silkkaa parhautta. Näitä viikonloppuja kelpaa muistella jälkeenpäin vielä vaikka vuosienkin päästä. Naurun räkätys on kyllä ollut tämän viikonlopun yksi iso asia. On naurettu konserteissa, on naurettu autossa, on naurettu nimmarijonoissa ja on naurettu uudestaan ja uudestaan. Huomenna kotiin ajellessa nauran varmaan vielä autossa erinäisille jutuille.

Vaikka se musiikki on aina se ykkösjuttu, niin tällaisina viikonloppuina nousee myös iso kiitollisuus siitä mitä kaikkea hyvää tuo "poikabändi" on elämään tuonut. Se on se kokonaisuus ja kaikki jutut yhdessä, niistä pienistä puroista kasvaa isoja ja ne kaikki yhdessä mieli lepää, nauru raikaa ja rakkaat ystävät ovat isossa roolissa. Huikean hieno viikonloppu takana. Kyllä Yö on tällä hetkellä parhaimmillaan, konserteista saa niin paljon virtaa ja hyvää mieltä.

Kuvia löytyy facesta: Ylivieska, Kuopio ja Kajaani.
Jos et ole vielä käynyt kuuntelmassa konserttia, nyt kannattaa hommata liput. Vielähän noita konsertteja jokunen tälle syksylle löytyy.



"Näistä öistä voimani mä saan."