maanantai 28. toukokuuta 2018

Pato Klubilla Costellon soolokeikalla

27.5.2018 Costello Hautamäki, Kuka Sukseni Vei 2018- kiertue, Pato Klubi Kuusankoski


Johan tässä on hyvä tovi vierähtänyt ilman livemusaa. Toki pari viikkoa sitten kävimme mieheni kanssa kuuntelemassa kantria eräässä paikallisessa pubissa, se oli varsin mukavaa kuunneltavaa. Tosin en ole ihan varma, onko se luokiteltavissa kantriksi, mutta paljon siellä soi esimerkiksi Johnny Cashiä ja ihana ihana "läskibasso". Eikä tässä toki pitkä odotus enää ole, että Yön kesän keikat alkavat. Nyt kuitenkin puoleensa veti Pato Klubi, meiltä sellaisen 10 minuutin ajomatkan päässä, joten ei paha lainkaan. Toki pyörälläkin voisi mennä, mutta enhän minä sellaista osaa käyttää. Saastutan ja kuljen jokapaikkaan autolla. Hyi minua.

Pato Klubista on viime aikoina kuulunut paljon hyvää. Jokusen tovin siellä on järjestetty keikkoja, jotka ovat kuten nyt tämä Costellon keikka, eli sunnuntai ja keikan alkuaika jo klo 18, eli Sunnuntai Klubeja. Yksi positiivinen puoli on se, ettei siellä myydä alkoholia, toinen on aikainen keikan alkamisaika. Hyvä Pato Klubi, monta positiivista asiaa tuotu yhteen. Mikäli Pato Klubin facepuukkia on uskominen, Costi teki yleisöennätyksen Sunnuntain soolokeikkojen osalta keräämällä paikalle parisen sataa kuulijaa. Toki muinakin viikonpäivinä on Pato Klubilla mukavasti esiintyjiä. Aiemmin keväällä harmitti kovasti, kun Erinin akustinen keikka samassa paikassa oli loppuunmyyty jo todella hyvissä ajoin. Joten nyt tuli hyvä tilaisuus päästä kokeilemaan Pato Klubi myös keikkapaikkana. Näkyvyys ei ole A-luokkaa, jollei istu ensimmäisessä tai toisessa rivissä ja minä ainakin haluan myös nähdä esiintyvän artistin, joten tästä pikkuinen miinus. Äänentoisto taas oli vallan hyvä, sitä en osaa sanoa miten "lavan"sivuilla istuville kuului, mutta edessä se ainakin toimi varsin mukavasti. Pato Klubilla on jo muutaman vuoden pituinen historia, mutta tänä keväänä on tapahtunut jotain, että myös ihmiset ovat löytäneet sinne ja siitä on tosiaan kuullut puhuttavan jonkin verran ja lähinnä positiivisessa mielessä. Varsinkin nämä Sunnuntai Klubit ovat hyvä juttu. Costellon keikan kohdalla voi sanoa saaneensa rahalle vastinetta, keikkalippu kun oli edullinen ja Costi soitteli ja lauleli parin tunnin ajan, herra ei meinannut malttaa lähteä lavalta lainkaan pois. Tunnelma oli siis myös ehdottomasti mukavan leppoisa. Eli keikkapaikkana tämä saa minultakin vahvan suosituksen, pienenä miinuksena huono näkyvyys, muuten varsin toimiva ja mukava keikkapaikkakokemus.

Mennäänpäs sitten illan artistiin. Costello Hautamäki, eli Popedan Costello, ehkä yksi Suomen taitavimpia kitaristeja. Costin soitantaa voisi helposti kuunnella ja katsella vaikkapa koko päivän. Olen ehkä joskus ennenkin todennut, että Costello kuuluu niihin artisteihin, jotka voisi laittaa kotona pulloon ja kaivaa aina silloin tällöin esille vähän soittelemaan ja laulamaan. Costello on pääsyy siihen, miksi viihdyin ensimmäisellä Popedan keikalla niin hyvin, Costellon kitaransoittoa jää jotenkin lumoutuneena katselemaan, Costi on kuin käärmeenlumooja, jota käärme jää tuijottamaan katse lasittuneena. Ehkä joku kaunis päivä onnistun vielä jostain saamaan hyppysiini myös Costellon plektran, sen kyllä varsin mieluusti ripustaisi kaulaan tai korvaan.

Biisejä kahden tunnin aikana tuli laidasta laitaan. Ilta polkaistiin käyntiin Harri Marstiolla, joka on Kouvolan liepeiltä lähtöisin. Siitä hypättiinkin suoraan viime vuoteen ja Popedan Öljyttyihin lanteisiin. Ilta oli samalla hieno läpileikkaus Costellon urasta eri kokoonpanoissa soittajana ja biisintekijänä. Costello muisteli Martti Syrjän kanssa tehtyjä 4711 ja 20 vuotta sikana kappaleita. Enkä itse ainakaan voi olla huokailematta, kun kuuntelen Kun mies unelmoi kappaletta. Biisisetistä jäi varsin hyvin mieleen setin ainoa englannin kielinen kappale Do You Love Me, kaunis kaunis kappale, joka sai melkein kyyneleet valumaan. Tästä pidin kovasti. Paitsi että illan päättänyt I will stay lienee myös englanin kieltä. Hupsista.

Tottahan toki Popeda hitit sieltä tunsin, mutta varsin monipuolinen biisisetti tosiaan oli, mikä oli pelkästään positiivista. Oli varsin mukava kuulla biisejä laidasta laitaan. Jossain kohtaa joutui hiukan silmäkulmiakin pyyhkimään, mutta sekin on minulle tuttua, ei vaan aina niin kovin miellyttävää. Sitä kun joka kertaa miettii, että mitähän nuo muut ajattelevat, jos vollotan täällä yksinäni. Eniten kyyneleitä joutui pyyhkimään Sinä -kappaleen aikana. Tunteet vilistelivät taas parin tunnin aikana kappaleiden tavoin tunteesta toiseen. Välillä meinasi itkettää, välillä hymy oli herkässä, välillä jalat liikkuivat istuallaan musiikin tahtiin samoin kuin kädet rummuttivat omiin reisiini tahtia. Melkoista tunteiden vuoristorataa taas mentiin. Hauskinta oli se, että Costihan ei meinannut lopettaa lainkaan. Encoressa kuultiin 5 ja puoli kappaletta. Taisi olla minun kuulemista keikoista encore ennätys.

Varsin mukavainen ilta varsin mukavaisessa paikassa. Kyllä tämä nyt taas pieneksi hetkeksi tyydytti livemusiikin kaipuuta. Kyllä se vaan niin on että musa on parasta livenä.