Yötä Lahes ja Hesas

23.11.2018 Yö, Mitä jos mä rakastan -konserttikiertue, Lahden Sibeliustalo

Jos joku on aiemmin lukenut näitä raapustuksia, niin on saattanut kuulla, ettei minulla ole Suomen Chicagon kanssa hyvät välit. Joskus on lähdetty kotiin rikkinäisessä paidassa. Joskus on soitettu miehelle, että auto on varastettu ja kas kummaa, kun se löytyikin juuri sieltä mihin olin sen jättänyt. Eli Lahti on tarjoillut parastaan. Ja siis ei, tässä kohtaa syytän sattuneista asioista nimenomaan Lahtea, minussahan ei ole vikaa. Eipä! Joka kerta kun lähden Lahteen, varaudun siihen, että mitä tahansa saattaa tapahtua. Lahti on kuitenkin niin lähellä, että kovin vaikea sieltä on myös pysyä pois. Lahdesta on toki myös paljon hyviä muistoja ja varsinkin Sibeliustalolta, joten sinne lähtee kyllä aina mielellään.

Lahteen oli kerääntynyt mukava määrä porukkaa ja niitä rakkaita YöHörhöjä, joihin on saanut vuosien varrella tutustua. Monta hyvää tyyppiä tuo bändi on elämääni heittänyt. Välillä on mukava nautiskella konsertista yksin, vaikka tälläkin kertaa vieressä istui tuttuja. Enkelille sai kyynelkanavat auki, kun taas Taikasanat sai hymyilemään, kun eräs rakas ystävä lauloi sitä toiselta puolelta hiukan erilaisilla sanoilla. Lahdessa edessä istuessa ei todellakaan ole paras mahdollinen äänentoisto, täytyisi joskus käydä Lahdessa kokeilemassa kuuntelemista ja katsomista taaempaa. Tunnelma Lahdessa oli kuitenkin huikean hyvä. Fiilis katossa ja ai että, ei voi kuin nauttia ja läpsytellä käsiä rytmikkäästi yhteen. Tykkään ihan hirmuisen paljon. Enkä kyllä edelleenkään kyllästy tähän poppooseen. Jos kyllästyisin, niin ei minua kyllä keikoilla enää näkyisi.

1.12.2018 Yö, Mitä jos mä rakastan -konserttikiertue, Helsingin Finlandia-talo

Toinen konsertti, joka ei varsinaisesti kuulunut alkuperäisiin suunnitelmiin, mutta Black Friday -tarjoukset iskivät tämän konsertin kohdalla, joten niinhän sitä taas mentiin. Lauantaina sai myöskin availla jo ensimmäisen luukun joulukalenterista. En taaskaan ymmärrä että mihin tämä syksy on hävinnyt, kun se alkaa kääntymään jo kohti loppua. Kohta pitäisi olla jo joululahjat hankittuna ja joulukortit postissa. Eipä varmaan taaskaan tule kiire, mutta on se vaan niin mukavaa aikaa. Palataanpa kuitenkin launtaihin ja yhteen pieneen Helsingin reissuun. Joku on autoilijoiden kiusaksi viritellyt Kouvolan ja Helsingin väliin yhden jos toisenkin nopeusvalvontatolpan, jotka ovat kyllä oikeasti ihan vain ihmisten kiusaamista. Joka kerta nopeuden vaihtuessa sadasta kahdeksaankymppiin, on hyvin liki kamera, haiskahtaa rahastukselta.

Finskiltäkin on kivoja muistoja vuosien takaa. Ainakin yhden kerran olen siellä aiemmin ollut. Toki siitä taitaa olla jo aikamoisen monta vuotta aikaa. Mieheni kanssa siellä kuitenkin joskus olen käynyt. Vaikka pidänkin kovasti balladiversioista, niin täytyy sanoa että nyt on tunnelmat kyllä kohdallaan noissa nopeissa biiseissä. Ensimmäisen setin päättävä ROLV saa aikaan valtavat taputukset, jota ei tee mieli lopettaa lainkaan. On huippua seurata kaikkia lavalla olevia tyyppejä, hyvää mieltä ja soittamisen riemua, siitä tulee itsellekin hyvä mieli ja se saa hymyn huulille.

Toiseen settiin on nyt tosiaan vaihtunut Kun kohdataan tilalle Pettävällä jäällä ja vaikka molemmista pidän kovasti, niin jotenkin Pettävällä jäällä soi kivasti myös yleisössä. Nyt kun taas istuskeli hiukan edes kauempana, niin näki miten ihmiset jammailivat tuoleissaan ja se sai hymyn huulille. Ihana nähdä kuinka ihmiset nauttivat musiikista.

Helsingissä näki taas niitä rakkaita Yöihmisiä ja sekin on minulle tärkeää noissa keikoissa ja konserteissa. Okei, lupaan jossain vaiheessa hankkia itselleni elämän, joka ei pyöri ihan näin paljoa Yön ympärillä, nyt se on taas hiukan lipsahtanut. Jonkunlainen riippuvuussuhde tuota taitaa tuohon orkesteriin olla, sen myönnän. Eikös ongelman myöntäminen ole askel oikeaan suuntaan. Paitsi etten ole ihan varma, että haluanko päästäkään tästä riippuvuudesta eroon. Enpä taida. Joten se jääköön johonkin myöhempään ajankohtaan. Sori. Ette te minusta niin helpolla eroon pääse.

Ensi viikonloppuna on luvassa syksyn viimeiset konsertit ja se tietää paljon ihania ihmisiä, tunteita laidasta laitaan ja paljon kaikkea mukavaa ja ihanaa. Voidaanko hypätä suoraan ensi viikonloppuun? Jookosta? Nähdään! Pus!

"Näistä öistä voimani mä saan"

 Amatööri treenaa valokuvausta Lahdessa ja Helsingissä ja kuvia voit käydä katsomassa klikkaamalla jompaa kumpaa kaupunkia. Ihan vain facebookista ne nyt löytyvät.