Syksyn viimeiset Yöt Jyväskylässä ja Tampereella

7.12.2018 Yö, Mitä jos mä rakastan -konserttikiertue, Jyväskylän Paviljonki

Ihanat Ari ja Jussi

Edellisenä päivänä sain luokseni kylään tuon rakkaan ystävän pohjoisesta ja perjantaina starttailimme auton kohti Jyväskylää. Näkisittepä sen tavaramäärän kun kaksi naista lähtee yhden yön ja kahden Yön reissuun. Nämä ovat niitä hetkiä, kun haluaisin olla mies, joka ei tarvitse suoristusrautaa, montaa paria kenkiä, meikkejä, koruja ja mitä kaikkea muuta mahdollista. Toki kiertueen päätös tarkoittaa myös sitä, että jokunen lahjus tulee pakattua mukaan, kun haluaa ihmisiä muistaa. Jyväskylä tarjoili kyllä parastaan. Alkaen hotelliin saapumisesta, jossa huoneemme vaihtui sviittiin. Kiitos tästä Sokos Hotel Paviljonki ja huippumukava henkilökunta koko hotellissa. Äärettömän hyvää asiakaspalvelua saimme koko vierailun ajan.

Klikit vai peukku? Hmm..

Ilta Jyväskylässä oli kyllä täynnä naurua ja hyvää mieltä, herrat lavalla hassuttelivat ja se tarttuu, eikä voi mitään muuta kuin nauraa ihan vääränä niille hassuille tyypeille. Sen lisäksi loistomusaa ja parasta keikkaseuraa, joka ymmärtää yhdestä katseesta sen mitä toinen ajattelee ja nauretaan samoille asioille ja otetaan kädestä kiinni, kun ei meinata pysyä kasassa. Jyväskylä tosiaan tarjoili meille parastaan ja monta muistoa talletetaan taas takataskuun tuolta illalta.

8.12.2018 Yö, Mitä jos mä rakastan -konserttikiertue, Tampere-talo

Olli ja "seminaaritakki" ;) aika hyvin
sopii muukin kuin musta!

Aamupäivällä starttailimme auton kohti seuraavaa kohdetta, eli Tamperetta. Olimmekin tuplaantuneet yön aikana ja automatka sujui varsin mukavissa tunnelmissa ja hyvässä seurassa ja oli oikein mukava ajella, vaikka keli olikin hiukan heikonlainen. Keskusteluissa vilahteli aikuisviihde, musiikkibisnes ja kaverisuhteet miesten ja naisten välillä. Oli meillä ehkä hiukan hauskaakin siellä autossa.

Tampereella aloitimme Yö-meiningit Tampereella YöHörhöjen kokoontumisajoilla ravintolasta, johon oli kokoontunut 12 saman mielenkiinnon kohteen jakavaa tyyppiä. Osa käy keikoilla paljon ja osa vähän ja kaikkea siltä väliltä. Saimme nauttia myös kahden Yö-herrasmiehen seurasta ruokailun ajan. Olli ja Ari saapuivat ystävällisesti viettämään aikaa yöhörhöjen kanssa ja arvostan kyllä tätä suuresti. Jos joku kehtaa tulla minulle väittämään, että esimerkiksi Olli kohtelisi faneja huonosti, niin voin kertoa että kaikkea muuta. Oli ihanaa viettää kiireetöntä aikaa ja melkein kyllä väittäisin että kaikki siellä huomioitiin ja kaikkien kanssa vaihdettiin jokunen sana. Pääasia oli kuitenkin se kokoontuminen. On kiva lähteä keikoille, kun siellä on tuttuja ihmisiä ja keikan odottelut sujuvat paljon mukavammin, kun ympärillä on ihmisiä, joiden kanssa voi jutustella mukavia. Siihen tutustumiseen nämä miittingit ovat oikein loistavia. Kiitos kaikille, jotka saavuitte paikalle.

Tampere-talolla jatkoimme vielä hiukan yhdessäoloa hiukan pienemmällä porukalla, mutta siis ehdottomasti hyvässä seurassa. Tampere-talon konsertti oli varsin tunteikas. Omalla kohdalla haikeus konserttien loppumisesta. Usein se tarkoittaa myös sitä, että monia ihmisiä ei näe kun keikkoja ei ole. Toisten kanssa pidellään yhteyttä keikkatauoillakin ja on jotenkin tärkeää että on niitä
molempia ihmisiä.






Konserteissa kuultiin seuraavat setit, pienin muutoksin:

1. Setti
Mitä jos mä rakastan sua
Toinen elämä
Särkyvää
Mona
Onnellisia vuosia
Unohtaa
Yhteinen sydän
Enkelille
Tia-Maria
Rakkaus on lumivalkoinen

2. Setti
Vie mut minne vaan
Minne tuulet vie
Taikasanat
Tällainen mies
Pettävällä jäällä
Särkynyt enkeli
Kuorotyttö
Ihmisen poika
Likaiset legendat 1
Kiitos ja kunnia

Encore
Parrasvalot
Hengissä

Hienoja biisejä konsertti täynnä. Minun mieleen biisisetti oli varsin hyvä. Sopivassa suhteessa harvinaisempia tai vähemmän kuultuja biisejä ja samalla sopivasti hittejä, joita Yöltäkin löytyy hurja määrä. Tunnelmat kohosivat kyllä korkealle ja varsinkin loppu kiertueella tunnelma oli katossa asti ja soittajat pistivät parastaan, samoin kuin laulaja pani parastaan. Konserteissa on kyllä ollut ihana kuunnella ammattitaitoisia muusikoita, joita bändi on täynnä. Tuntuu siltä että joka kertaa huomaa jotain erilaista ja kuulee jonkun soittimen erilailla. Kyllä se vaan niin menee, että Yö on parasta livenä ja hyvä henki lavalla tarttuu yleisöön ja on hymyillä, nauraa, herkistyä ja nauttia hyvästä musiikista.

Samalla voi hiukan summata omaa Yö-vuotta, joka on kyllä ollut hyvin vaiherikas. On myötäeletty hankalia hetkiä, jotka ovat varjostaneet montaa hyvää hetkeä. Onneksi vuoteen on kuitenkin mahtunut hurja määrä hyviä keikkoja, loistomusaa, hyviä tyyppejä, uusia tuttavuuksia, rakkaita ja tärkeitä ihmisiä. Ja hei, unohtamatta aivan hurjaa määrää naurua ja hyvää mieltä, jota Yön keikoilta on napattu mukaan. Parhaimmillaan Yö toimii jonkinlaisena mielialalääkkeenä, joka nostaa synkemmistä tunnelmista mielialan korkeammalle. Vuoteen sisältyi myös yksi hienoimmista projekteista, jossa olen saanut olla mukana, kun saimme olla mukana tekemässä Yö-fanilehteä. Ja kaiken kruununa hieno konserttikiertue, johon mahtui monenlaisia konsertteja. Ei se ole aina samanlaista. Nauroimme ystäväni kanssa sitä, että kuinka on mahdollista, että peräkkäisinä päivinä oli tunnelmaltaan niin erilaiset konsertit. Molemmat siis hyviä, mutta todella erilaisia.

Tia-Maria soitannat :D

Hurjan suuri kiitos koko Yö-porukalle kuluneesta vuodesta:

Olli: Harmi että niin monilla ihmisillä on ihan vääränlainen kuva tästä ihmisestä, joka asettaa monesti muut itsensä edelle, höpsö, hassu, lämmin, ihana, huippu tyyppi.
Mikko: Jää monesti pianon taakse piiloon, huipputaitava pianisti, jota voisi kuunnella loputtomasti, pitää paketin kasassa ja muistaa kaikki mahdolliset vuosiluvut.
Ari: Herra Rehtori, joka jaksaa aina olla leikkisällä ja veikeällä tuulella. Näkee rumpujensa takaa ihan kaiken ja omaa aivan loistavan hymyn ja virnistyksen, joka saa nauramaan.
Jaska: Voidaanko sopia, että Jaska soittaa jatkossa aina sähkökitaraa, koska tämä veikeä tyyppi on herännyt tänä vuonna eloon etenkin sen sähkökitaran kanssa. Ihan vaan maailman paras ja ihana Jaska.
Timo: Vaatimattomasti hän siellä taustalla bassoaan soittelee ja partaansa välillä vähän sukii. Timon hymy saa kyllä hymyn huulille ja muutenkin "irrottelu" saattaa nostaa hymyä ainakin minun huulille.
Jussi: Hassu, kuumottava heppu, jonka kitarataiturointia on ilo kuunnella. Välillä silmät kiinni, välillä ihan mieluustikin katsellen, kuinka sormet juoksevat kitaran kaulalla.

KIITOS!

Kiitos myös vuodesta tekniikkaosastolle: Timo, Teemu, Pasi, Pete ja Jouni, ilman teitä ei hommat hoituis! Ja kiitos maailman ihanin Satu, joka on ihan just paras paitamyyjä tälle bändille. Paras. Kiitokset myös konserttikiertueen huippumimmeille Mialle ja Stellalle! Oli ilo nähdä ja kuulla taitavia muusikoita myös tällä rintamalla, mitenkään väheksymättä aiemipia taustalaulajia, mutta toitte kyllä moniin lauluihin virtaa ja heleyttä. Omia lempihetkiäni konserteissa oli akustiset hetket, jolloin soititte ja lauloitte Ollin kanssa kolmisin lavalla.

KIITOS!

Oikein hyvää ja ansaittua lomaa koko Yö-poppoolle! Olette todella lomanne ansainneet!


Kiitos myös kaikille, jotka jaksaa näitä raapustuksia lukea. Keväällä Yö-touhut jatkuvat sitten akustisilla Yökeikoilla, nyt kuitenkin Yötöntä aikaa jokunen tovi.

Kuvia Jyväskylästä ja Tampereelta löytyy tuolta minun facebook-sivulta.

 

"Näistä öistä voimani mä saan"