Mielenrauhaa...

Omalla kohdallani kesän voi laskea virallisesti nyt alkaneeksi. Yön keikat on korkattu tämän vuoden osalta. Mitenkään ennalta suunniteltu ei tämä reissu kuitenkaan ollut. Sain eilen keskellä päivää päähäni, että halu keikalle on todella kova. Peli oli menetetty jo siinä vaiheessa, kun aloin selailemaan keikkapaikan nettisivuja ja enirosta katselemaan matkaa keikkapaikkakunnalle. Ei auttanut järki. Onneksi voinkin todeta, tässä suhteessa menettäneeni järjen jo aika päiviä sitten. Itseään saavat arvon herrat syyttää siitä, että joutuvat pärstäkerrointani niin useasti katselemaan.

Paikkana oli siis Hotelli Kauhavan yökerho Tiikeri. Meiltä Pohjanmaalle on matkaa...no sanotaan vain että paljon, mikäli kirjoitan sen tähän, se näytää entistä pahemmalta ja voin taas miettiä järkeäni. Paitsi että juurihan kerroin, ettei sitä ole. Pohjanmaalla en ole aiemmin käynyt. Paitsi kerran eräillä raskaan kaluston kesäkinkereillä. En siis ollut aivan varma että kuuluvatko puukot siihen normaaliin viikonloppuvarustukseen. Ei muuta kuin puukko vyölle ja menoksi. Vielä matkalla ehdin miettiä ja manailla, että kukahan tervejärkinen ihminen suostuisi kanssani vaihtokauppaan. Näin hullun pitkää keikkamatkaa en ollutkaan vielä taittanut aiemmin itsekseni.

Perille päästyäni en ollut aivan varma olinko todella löytänyt oikeaan paikkaan, mutta tutun näköisen bussin bongasin ja tiesin olevani juuri siellä missä pitikin. Enkä ehtinyt edes sisään asti, kun ensimmäinen tuttukin jo lennähti paikalle. Olo ei kyllä ollut järin kotoisa, enkä ollut aivan varma mistä se johtui. Ehkä sen teki pieni jännitys. Aivan. Jännitin ennen keikkaa, liekö syynä nyt sitten ollut se kuuluisa puolen vuoden tauko. Mitäs jos jokin tuttu ja turvallinen onkin muuttunut, enkä löydä sitä kotoista oloa? Ehkä asiaan vaikutti myös se, että on tottunut vinoileviin ja muuten hyvin vaisuihin kommentteihin tekniikan puolelta ja positiivisen yllätyksen toi tullessaan Henkka, joka nyt siis oli Mikin tilalle löytänyt. Mies puhui kohteliaasti ja pyysi hiukan siirtymään, jotta saa vietyä tavaroita meidän jaloista pois. No kyllä se vielä tavoille oppii... ;)

Ensimmäiset sävelet ja tiesin tulleeni kotiin. Tätä olin odottanut ja kaivannut puoli vuotta. Mielenrauha joka iskee pään tyhjentyessä ajatuksista on uskomaton. Täysivaltainen antautuminen musiikin ja tunnelman vietäväksi. Tietenkin viereeni oli iskeytynyt muutama vauhdikas tyttö, jotka ehkä hiukan tunnelmaa haittasivat, kun meinasivat teilata minutkin heiluessaan. Kaikki oli tuttua ja turvallista. Lavalla olivat ne tutut ja turvalliset tyypit, jotka luovat musiikillaan minulle hyvää oloa ja unohdan melkeinpä myös kaiken mitä ympärilläni tapahtuu. Olli muistaa kappaleiden sanat yhtä hyvin kuin aina ennenkin, tämäkin loi tiettyä tuttuuden tunnetta ja sai hymyn huulille. Joku kerta teen vielä sen, että kun Ollilta häviää sanat, katson häntä, hymyilen ja irvistän hänelle. Se olkoon sitten kosto niistä kerroista, kun minut on nolattu keikalla. No en usko tämän päivän koittavan. En ehkä kuitenkaan uskaltaisi tehdä niin. Hyvähän se on uhkailla.

Biisejä tuli laidasta laitaan. En oikein vielä osaa sanoa mielipidettä uuteen biisiin Ei rakkaus kuole milloinkaan. Täytyy tässä kesän aikana makustella kappaletta ja jos vaikka kuulisi jossain vaiheessa sanatkin niin, että niitä voisi jotenkin sisäistää. Hienoa, Juki lauloi liki vuoden tauon jälkeen jotain muuta kuin Oikeen Enkelin ja Deadlinen. En edes muista koska olen kuullut herran viimeksi laulavan jotain muuta Yön keikalla. Tai siis minun kohdalleni on sattuneet myös viime kesän aikana ne keikat, joissa nuo kaksi edellä mainittua on laulettu. Herran repertuaariin kuuluu kuitenkin paljon muitakin hyviä kappaleita. Pettävällä jäällä -balladiversio sai tietenkin kylmät väreet aikaan. Ja tietenkin kun tanssitaan enkeleiden kanssa, on viihtymiseni taattu! Yöltä löytyisi muuten vielä ainakin yksi hyvä enkelibiisi täydentämään tätä nykyistä enkelisettiä keikoilla: Jos enkeleitä on sittenkin. Yllättävää sinänsä, pidän siitäkin kappaleesta.

Melko pitkä kotimatka taittui suu messingillä ja tietenkin Yötä autossa huudattaen. Ei kaduttanut muuten pätkääkään pitkä ajomatka. Tämä oli jälleen sen arvoista. Matka jatkuu ja soitto soi...