Yks pikkanen stadionkeikka

23.8.2014 Cheek, Olympiastadion

Tännehän minun ei alunperin todellakaan ollut tarkoitus lähteä. Ne ensimmäiset liputhan myytiin loppuun ennätysajassa ja mietin, etten todellakaan ala kyllä lipuista maksamaan mansikoita, vaikka luvassa olisikin hieno ilta. Vaan lavarakenteiden varmistuttua, tulikin lippuja lisää myyntiin. Kuinka ollakaan että niistä jonkun mainoksen näin ja uteliaisuuttani menin katsomaan ja varmana toteamaan, että nämäkin liput on myyty jo loppuun. Näin ei kuitenkaan ollut. Pakkohan se oli ostaa liput. Ja ehdottomasti istumapaikat. Mitään kenttäpaikkoja en edes harkinnut, koska halusin varmuuden siitä, että minulla on oma paikka. Ei tarvitsisi mennä vuorokausia aiemmin jonottamaan, ei tarvitsisi majoittua pihalle teltan kanssa. Hatunnosto kaikille, jotka tämän ovat tehneet ja siten eturivin paikat itselleen lunastaneet. Ymmärrän kyllä hyvin niitä, jotka näin ovat toimineet. Me suuntasimme vielä syömään ennen illan spektaakkelia. Matkalla näimme Brädin ja minut valtasi suuren suuri hinku hihkaista perään jotain. Vaan jäipä hihkaisematta.

Stadikan eteen oli pystytetty tapahtumatori, jossa oli viikonlopun aikana erilaista ohjelmaa. Siellä olivat edustettuina varmaankin Cheekin isoimmat sponsorit: Mersu, Suomipop, Younited Events olivat ehkä kaikista näkyvimpinä esillä. Tai ainakin oletan, että joitain sopimuksia on Cheekin ja Warnerin kanssa tehty. Tapahtumatorilla en onnistunut näkemään ketään muita, kuin Hovimuusikko Ilkan, jos ette tiedä kuka se on, käykääpä Suomipopin ja Aamulypyn sivuja tutkailemassa. Ilkka patsasteli Suomipopin vaunulla ja ihmiset ottivat valokuvia. Ei se ihan ruma kaveri ole. Ehkäpä siellä lavalla oli joku esiintyjä, me kun lähdimme siinä vaiheessa jo jonottamaan portin taakse. Kentälle vievä jono oli huiman pitkä. Oma jonomme oli onneksi huomattavasti lyhyempi. Ja senkin jonon onnistuimme ensin valitsemaan väärin. Sisälle pääsy oli mukava ja järkkäritkin vaikuttivat oikealla asenteella varustetuilta, jopa iloisilta. Tuotemyynnistä oli pakko hakea pari muistoesinettä, jotta keikasta jää jotain käsinkosketeltavaa. Mukaan tarttui siis Stadikka-paita, lippahattu ja Kuka muu muka-koru.

Sitten olikin aikaa odotella ja ihmetellä paikalle valuvien ihmisten määrää. Oli kuin olisi seurannut muurahaiskekoa, jossa kaikki kuhisee ja kaikki kerääntyvät kuninkaan ympärille. Illan aloitti JVG. Melko isolle lavalle pääsivät pojat vetämään. Vähän hattua taas pitää nostaa. Tuli jotenkin sellainen olo, että pienet pojat ja iso lava. Enkä siis tarkoita sitä, etteivät olisi hienosti yleisön lämmittämistä hoitaneet. Päinvastoin. JVGn isoimmat hitit saivat ainakin minut laulamaan mukana ja hihkumaan. Lavalla nähtiin JVGn lisäksi Raappana, Märkä-Simo (?) Pete Parkkonen (se tukka on huikea) ja tietysti tasku-venus Anna Abreu.

Pohdiskelimme minkälaisen sisääntulon Cheek tekisi ja olin ihan varma, että stadikan yllä pörränneestä helikopterista laskeutuisi jotkut tikkaat ja niiden päässä Cheek keskelle lavaa. No ei sentään. Kaiketi aljunauhan tahdeilla aloitettiin, ennen kuin bändi alkoi soitannan ja screenillä nähtiin lehtileikkeitä ja kuvia Cheekin uran varrelta. Ja kuin tyhjästä Cheek ilmestyi lavan päähän seisomaan. Heti ensimmäisestä biisistä lähtien tunnelma oli katossa asti. Ilotulitukset räjähtelivät, kun Sokka irti soi. Ei voinut muuta kuin hihkua ja kirkua sydämensä pohjasta. Niin tekivät kyllä monet muutkin. Paikkamme olivat sen verran hyvässä paikassa. että siinä sai rauhassa jammailla ja taputtaa seisten, koska takana ei istunut ketään. Tunnelma oli jotain täysin sanoin kuvaamatonta. Yleisö eli kyllä kaikin tavoin mukana. Luonnollisesti Fiiliksissä -biisiin liittyi Didi, valloittava ja valoisa artisti.  Suuret suosionosoitukset kaikuivat ympäri stadionia, kun Cheekin kanssa lavalle nousi Elastinen. Profeetat seisoivat valkoisissa vaatteissaan lavan kärjessä ja vetivät 100 lasissa. Jos mä oisin sä -kappaleeseen lavalle hyppäsi muitakin eturivin räppäreitä: Mikael Gabriel, Uniikki, Redrama ja Illikin käväisi lavalla. Flexaa -biisi kuultiin myös ja tottahan toki Cheekin kanssa lavalle nousivat JVG ja Sanni.

Yksi vaikuttavimmista hetkistä oli, kun Samuli Edelman saapui lavalle Parempi mies -kappaleen aikana. Miehet seisoivat lavan kärjessä ihan omilla leveleillä, kun osa lavasta nousi ylemmäs. Niille joil on paha olla -biisi on levyllä tehnyt suuren vaikutuksen. Nyt sen soidessa lähes täpötäydelle stadikalle, oli tunnelataus myös valtava. Hiukan joutui omiakin silmiä räpyttelemään. Vaikuttava oli myös nyt lähes balladiksi sovitettu Syypää sun hymyyn, jossa vieraili Yasmine Yamajako. Samassa setissä kuultiin myös Jonne Aaronin kanssa tehty biisi Anna mä meen, joka kuuluu omiin ehdottomiin suosikkeihini. Tätä pitää autossa kuunnellessa kuunnella aina TODELLA kovaa. Volumet kaakkoon.

Kolmas setti aloitettiin orkesterin kanssa. Lavalla nähtiin myös cheerleadereita, jotka aloittivat yleisön huudattamisen ja nopeasti kaikki saivatkin jutun juonesta kiinni ja polkaistiin käyntiin Jippikayjei -kappale.

 
Viimeinen settihän olikin täyttä tykitystä. Tosin myös taivas aukesi kolamnnen setin aikana ja vettä satoi juhlakansan niskaan. Se ei kuitenkaan menoa haitannut. Kolmannessa setissä kuultiin Vain elämää -sarjasta tuttu Tinakenkätyttö. Herrasmiesliiga oli koossa, joten herrat myös räppäsivät yhdessä. Herrasmiesliigahan koostuu kolmesta komeasta räppäristä, jotka kaikki olivat viihtyneet lavalla lähes koko illan, eli Cheek, Brädi ja TS. Huikea kolmikko. Ohituskaistalla oli ehkä yllättävin biisivalinta. Tämä kun ei kuitenkaan ole mikään suurin hitti. Mutta täysillähän siitä nautittiin ja hienoa että settiin oli nostettu muutakin kuin ne kaikki hittikappaleet. Äärirajoilla oli täyttä rautaa ja yleisö eli mukana. Jäätävän hieno veto oli myös Erinin kanssa vedetty Mitä tänne jää. Cheek veti ensin omansa ja sen jälkeen Erin omansa. Erin on yksi lempiartistejani.

Encorethan ovat tunnetusti 1-3 kappaletta. Tällä kertaa encoren aloitus oli kaikista yllättävin koko konsertissa. Rumpujen taakse oli viritelty melkoinen rumpalipoika: Jussi69. Huh huh, mitä ammattitaitoa ja kyllähän sen näköistä tyyppiä ja takomista katselee mielellään screeniltä. Jäätävin ja tunteellisin veto oli kuitenkin Sami Saaren kanssa vedetty Kyyneleet. Huomasi miten merkittävä biisi on artistille. Liikutusta ei voinut peitellä mitenkään ja se kyllä vaikutti myös omiin tunteisiin vahvasti. Huikea tunnelma kappaleessa kyllä välittyi koko yleisölle. Ei pysty sanoin kuvailemaan. Viimeisenä kuultu Timantit on ikuisia oli illan huipennus ja se aloitettiinkin kahteen kertaan.

Cheek Stadikalla yhteenveto:
Oli järisyttävän hienoa päästä paikanpäälle kokemaan tunnelma. On hienoa, että Suomesta löytyy tällaista poweria, suomalainen artisti myy kaksi kertaa stadikan lähes täyteen, noin 40 000 ihmistä per ilta on todistamassa tätä upeaa kokonaisuutta. Kaikki on viimeisen päälle upea ja sanoinkuvaamaton kokonaisuus. Yleisö eli joka hetkessä uskomattoman hyvin mukana. Iltaan mahtui paljon tunteita. Hattu nousee korkealle. Valot, äänet, lava, ilotulitteet toimivat moitteettomasti. Mikäli missasit tämän, missasit paljon. Suomessa tehtiin jotain sellaista, mitä ei ennen ole tehty. Artistikattaus oli huikea ja artistit nauttivat esiintymisestä, se välittyy myös yleisölle. Tätä iltaa ei voi verrata mihinkään muuhun. Huikean hienoa!

"Kiitollinen, siunattu, onnellinen. Matkannut tänne ohi ongelmien. Mietin miten mä ansaitsen tän kaiken, mitä ikinä uskalsin toivoa, mä sain sen."