Uskon että Ollilla on laulajan aluille paljon annettavaa, kokemusta musiikkimaailmasta kun löytyy kuitenkin jo 30 vuoden ajalta. Sen luulisi olevan arvokasta tietoa uraansa aloittelevalle laulajalle. Uudistusta TVOF mielestäni jo kaipasikin ja nyt sinne saadaan uusia tuulia roppakaupalla. Varmasti mielenkiintoinen tuontantokausi luvassa. Keväällä siis avarin mielin tv:n ääreen jännittämään TVOF jaksoja. Pitäisiköhän sitä lähteä johonkin suoraan lähetykseenkin katsomaan kisoja? Jää nähtäväksi.
31.7.2014 Jenkkapirtti, Vesivehmaa
Tämän päivän juhlallisuudet alkoivat jo vuorokauden vaihtuessa, kun olin eksynyt paikalliseen ravitsemusliikkeeseen iltaa istumaan ystävän kanssa. Edellisestä kerrasta tässä "juottolassa" onkin vierähtänyt hyvä tovi. Baarin nimi on silloin ollut jotain ihan muuta ja nytkin minua yritettiin viilata linssiin, ettei se ole "minun ikäisilleni" sopiva baari. Vaan pitihän sitä nyt käydä viemässä lahjattomille lahjoja. Tuo meidän junioriversio Keekistä kun täytti vuosia. Hieman tukanjuuria meinasi aamulla särkeä. Varmaan pilaantunutta maitoa oli tarjoiltu illalla.
Päivää viettelinkin sitten kynsiä hoitaen ja valmistautuen iltaan, jota olin odottanut ehkäpä touko-kesäkuusta lähtien. Meillä asuvan miehenkin kun piti tällä kertaa lähteä mukaan. Suunnitelmat pisti kuitenkin uusiksi noin vartissa yli pyyhkäissyt myrsky. Vanha pihakeinumme otti noin kymmenen metrin loikan ja vanha vaahteramme päätti rojahtaa keskelle tietä. Siinä hetken ihmeteltyämme totesi mies, että hän jää raivaamaan myrskytuhoja. Soitto ystävälle ja selitys, ettei meidän pihasta pääse mihinkään ja että taitaa jäädä haaveeksi koko keikka. Ystävän kommentti oli selkeä: "Mä tuun vaikka hakemaan sut. Mutta me lähdetään.". Niin vain tuo rakas ja kallisarvoinen ystävä kurvasi minut hakemaan.
Miksi tämä ilta nyt sitten oli merkityksellinen? 30 rapsahti mittariin. Saako nyt alkaa kriiseilemään? Olin päättänyt jo aikaa sitten, että mikäli Yöllä on keikka tänä päivänä jossain, aion todellakin sinne mennä. Illan aloitti kuitenkin tanssiorkesteri Hurma. Ensin ihmettelimme sitä, miksi molemmat bändit on tungettu samalle lavalle. Ahtaalta meinaan näytti iso lava, kun siinä oli kahden bändin kamat. Jenkkapirtillä kun kuitenkin on kaksi lavaa, joita ennen on hyödynnetty tehokkaasti. Vaan eipä tainnut kukaan tähän syytä keksiä.
Täytyy myöntää etten ole kyllä mikään suuri tanssimusiikin ystävä, enkä kovin innolla odottanut Hurmaa lavalle. Mitä pidempään poikia kuunteli, sen paremmin mielikuva muuttui. Täytyy sanoa, että lavalla oli valtavan taitavia nuoria miehiä. Siis lahjakkaita poikia, jotka nauttivat musiikista. Erityisen suuren vaikutuksen teki monitaituri Harri, joka soittaa harmonikkaa, hoiteli perkussionit, vähän kuultiin akustistakin kitaraa. Minuun kyllä kolahti eniten accordio -niminen soitin. Tämän soittimen sointi upposi minuun niin syvälle, että itku tuli. Koskaan aiemmin en ole kyyneleitä huomannut pelkän instrumentaali musiikin tahdeissa. Tämä soitto soi siis suoraan sieluun asti. Todella vaikuttavaa.
Pienen roudaustauon verran jouduimme odottamaan, ennen kuin illan kruunaava orkesteri saatiin lavalle. Alkutahdit soimaan ja hetken odottelun jälkeen äijät lavalle. Jälleen illan starttasi Täältä tulee Yö ja Tie sydämeeni kappaleet. Sitten oli vuorossa minun itkettäminen. Onnittelut tulivat lavalta tunteet menivät ihan järkyttävää vuoristorataa. Sain mahdollisuuden toivoa mitä tahansa kappaletta Yön tuotannosta. Aloin kuitenkin hiukan tylsäksi ja valitsin suhteellisen tutun Enkelille -kappaleen. En ole sitä aikoihin kuullut ja se kuuluu omiin keikkasuosikkeihini. En viitsinyt heittää mitään biisiä, jota kukaan ei todennäköisesti olisi osannut, vaikka hauskaahan se olisi ollut katsella mitä Olli olisi siinä vaiheessa tehnyt. Halusin kuitenkin mielummin kuulla itselle rakkaan kappaleen, jota ei juuri koskaan livenä kuule ja jonka sanatkin Olli muisti. Upposi muuten tämäkin kappale niin syvälle sydämeen asti, että itkuhan siinä tuli. Ei sille minkään mahtanut. En sentään ääneen parkunut, vaikkei sekään kaukana ollut. Sydäntä lämmitti kyllä todenteolla tämä ele.
Biisilistalla kuultiin illan aikana toinenkin helmi: Sunnuntaisin kuolee kuninkaat. Muita kappaleita, joita kuultiin oli Kuorotyttö, Pettävällä jäällä, Hyvässä ja pahassa. Jukilta olisin toki tanssilavalla odottanut jotain muuta kuin Deadlinea ja Oikeeta enkeliä, mutta nehän sieltä pärähti soiden. Jippii. Hypin ilosta. Mitäs muuta me vielä kuulimmekaan? Niin paljon me teihin luotettiin, Likaiset legendat 1, Ihmisen poika. Encoressa kuultiin Haaksirikko ja ROLV. Kiitos ja kunnia unohtui jonnekin matkalle. Jonkun biisin varmasti unohdin listasta. Vaan pää on vieläkin hiukan sumuisissa tunnelmissa ja sydän ihan mykkyrällään illan tunnevuoristoradasta. Se rakas Artisti hauskuutti taas oikein urakalla ja meinasi pissat lirahtaa pöksyyn, kun niin mahdottoman paljon naurettiin.
Synttäripäivä toi tullessaan valtavan suuren kiitollisuuden taas tuolle rakkaalle bändille, joka on kuljettanut elämääni upeita ihmisiä. Ilman niiden ihmisten tapaamista en olisi minä. Päivääkään en vaihtaisi Yön matkassa kuljetusta ajasta pois. Muutamat tapahtumat voisin kyllä kaivaa niin syvälle, ettei niitä enää muistaisi. Paljon on nähty, kuultu ja koettu seitsemän vuoden aikana. Paljon olen tavannut ihmisiä, toiset ovat astuneet syvemmälle elämääni ja vieneet mukanaan pienen palan sydäntäni, onneksi tiedän sydämeni palasten olevan näiden ystävien luona hyvässä tallessa. Tämä ilta tallentuu jälleen muistojen aarrearkkuun, josta sen voi kaivaa esiin huonompana päivänä. Taitaa olla niin, että kesän keikan Yön osalta alkavat olla kohdallani taputeltu.
Käykää tykkäämässä naamakirjassa tämän blogin sivusta. Olen laittanut sinne myös muutamia kuvia keikoilta. Kiitos kun luette ja tykkäätte. Jos ette tykkää, niin onneksi voi valita myös sen vaihtoehdon, ettei tarvitse lukea. Minä jatkan nyt hymyilyä ja saatanpa tirauttaa vielä pari tippaakin silmäkulmasta. Ikimuistoinen ilta takana. KIITOS YÖ!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti