Kevät tuli, lumi suli ja maa muuttui mustan harmaaksi. Kyllä kevät on
sitten kaunista aikaa. Itse olin jo aivan varma, ettei tänä vuonna tule
kevättä. Erään orkesterin keikkatauolla ei varmastikaan ole
minkäänlaista osuutta asiaan. Ehei. En muista koska olisin ollut kevään
aikana näin vähän keikoilla, ei vaan muistanpa. Se oli ennen kuin eräs
orkesteri vei mukanaan keikoille eli vuonna....2006. Ehkä. No mutta
jottei ihan keikattomaksi jäisi tämä kevät, niin onhan sitä käyty nyt
vierailemassa paikallisessa ravitsemusliikkeessä, jossa taannoin oli
esiintymässä Suomen iskelmätähtitaivaan kirkkain tähti, eli Suvi
Teräsniska.
Suvi vakuutti keikallaan, kuten aina. Itsevarmaa esiintymistä ja
kaunista laulua. Siinä on kyllä nainen paikallaan. Kovasti settiin
näyttää tällä hetkellä kuuluvan uusimmalta levyltä materiaalia. Kyseistä
levyä en jostain syystä itse ole oikein omakseni löytänyt. Pari biisiä
levyltä nousee omiksi suosikeiksini, mutta pidän kahdesta aiemmasta (jos
tarkkoja ollaan, niin kolmesta koska Tulkoon joulukin levyksi
laskettaneen) huomattavasti paljon enemmän. Esimerkiksi Ei saa kesyttää
-biisiä olen kuunnellut todella paljon ja vieläkin se aiheuttaa kylmiä
väreitä, upea kappale kaikin puolin. Tällaisena hartaana Yö-fanina
odotan tietysti nyt kuin kuuta nousevaa Suvilta ilmestyvää Yö-levyä,
jossa on siis Yö-orkesterin biisejä Suvin laulamana. Mahtavaa. Tästä
tykkään. Suvihan on levyttänyt jo kolme Yön kappaletta omilla
levyillään: Kiertolainen, En saanut sua pilviin ja Kultasiipi. En edes
uskalla lähteä arvailemaan mitä muita kappaleita se Suvi sieltä Yön
tuotannosta löytää ja ne levylle lallattaa. Jännityksellä tätä odotamme.
Toisenkin kerran olen tämän kevään aikana vieraillut paikallisessa
ravitsemusliikkeessämme. Tällöin ihmisiä oli viihdyttämässä bilebändi
Kerma feat. Sani. Jaa että mikäkö? No hei, Miina Mikkosen luotsaama
bilebändi. Voin kertoa, että kyllä muuten riitti menoa ja meininkiä.
Siinä mimmissä on rutkasti lavaenergiaa, joka välittyy ihanasti yleisön
joukkoon. Porilaisissa näyttäisi olevan jotain kummaa vetovoimaa, joka
vie minut mennessään. Noh, en valita. Ehkä seuraavana voisi olla
vuorossa Mamba. Mutta siis tämä ei suinkaan jää kyllä viimeiseksi Kerman
keikaksi, vaan tuota yhtyettä täytynee päästä uudemmankin kerran
katsomaan ja kuuntelemaan. Ainiin ja hyvinhän se Sanikin lauloi.
Itsevarman oloinen nainen, jota olen fanittanut jo teininä kovasti
Aikakoneen aikoihin. Aikakone onkin cd-soittimessa silloin 90-luvulla
useasti soinut ja vielä toisinaan lataan musiikit tikulle ja
automusiikiksi matkalle mukaan.
Kolmannenkin kerran on oman kotikaupunkini yöelämä kutsunut. Johan
minusta kohta tulee vakioasiakas tuolla kotiseudun yöelämässä. Meille
rantautui siis Rainbow-legenda Graham Bonnet. Mainittakoon, että
kyseinen kaveri on aloittanut musiikkiuran vuonna 1968, eli jokusen
vuoden on kaveri ehtinyt musiikkimaailmassa pyöriä. Jos uskon kaiken
tietävään Wikipediaan, niin kaveri on tällä hetkellä 64-vuotias ja
täytyy myöntää että aivan mieletön meno oli keikalla. Miksi sitten
tällaista ihmettä eksyin katsomaan, kun tämän kaltainen musiikki ei
aivan edusta sitä minun musiikkityyliä, jota kaikista mieluiten
kuuntelen? Puuhamiehenä Bonnetin Suomen kiertueilla on toiminut Daffy
Terävä, joka siis myös tietenkin kitaran varressa keikalla nähtiin.
Rumpujen takaa löytyi Popedasta tuttu Lacu, bassoon oli tänä vuonna
tarttunut Klaus Wirtzenius (aiempina vuosina on Yöstä tuttu Jay
Lewis soitellut kiertueella bassoa), koskettimien takaa löytyi myös
Popedasta tuttu kaveri Pate Kivinen, samoin kuin toisena
kitaravirtuoosina nähtiin Popedan tekniikkatiimissä häärivä Mika
Lamminsivu. Enkelikuorona kiertueella on nähty Päivi Lepistö ja Miina
Mikkonen, tällä paikkakunnalla Päivi oli kuitenkin jäänyt syystä tahi
toisesta pois ja Miinan kanssa taustoja lauloi joku aivan muu. Tykkiä
tavaraa reilun tunnin ajan ja ehdottomasti mahtavaa kitarataiturointia,
joskin muutkin soittimet soivat hyvin. Pidän itse kovasti kitarasta
soittimena, sillä pystyy tekemään ihmeellisiä asioita, kun oikea ihminen
kitaran kaulaan tarttuu.
Näiden keikkojen jälkeen voidaan todeta, että musiikki on minun
suurin voimavarani elämässä. Sen kuunteleminen tuo minulle suurta iloa
ja livemusiikki saa hymyn huulille ja mielen virkeäksi. Tästä
voimavarasta aion myös pitää kiinni, niin paljon onnea se elämääni tuo.
Kesää odotellessahan se aika tässä menee, joskin onneksi kevään varalle
on hiukan suunniteltu mukavia ohjelmanumeroitakin. Hyvää kevättä
jokaiselle! Nauttikaa koirankakoista ja roskista ja mustista
tienpenkoista! Ihanaa että on kevät!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti