Akustista Yötä viikonlopun täydeltä

27.4.2018 Kerubi, Joensuu

Hyvän yön laulut klubitunnelmissa jatkuivat tällä viikolla. Ihan jokaiseen iltaan ei ollut mahdollisuutta osallistua, mutta perjantaina olikin tiedossa jotain hyvin ihanaa, kun starttailin aamusta auton ja lähdin ajelemaan kohti pohjoisempaa Suomea, jossa asuu tuo eräs erittäin rakas ystävä. Yhden pienen pysähdyksen taktiikalla olin liikkeellä, joten iltapäivällä saavuinkin sen ihanan ihmisen luo. Tästä ystävästä on nyt pakko kertoa jotain. Hänhän on kaikista rakkain ihminen, jonka Yö on elämääni heittänyt. Muistan kun tunnistin hänet Hämeenlinnassa ja pian sen jälkeen näin hänet Lahden Sibeliustalon pihalla. Sibeliustalon aulassa järjestettiin pikkujoulut, jossa esiintymässä oli Joku paikallinen bändi ja Yö. Menin välittömästi ja suoraan tämän ihmisen luo ja aloin juttelemaan, aivan kuin kyseessä olisi ollut vanha tuttu, vaikka tapasin hänet ensimmäistä kertaa. Jonkinlaista sielujen sympatiaa se oli ensimmäisestä kohtaamisesta lähtien. 7 ja puoli vuotta sitten tuo ihana ihminen asteli elämääni kuin varkain ja sen jälkeen on koettu hurjan paljon ikimuistoisia reissuja ja hetkiä yhdessä, niin Yön kanssa kuin muutenkin. Kiitos Yölle, että teidän ansiosta olen tavannut tuollaisen kultakimpaleen. Nykyään välimatkaa on enemmän, joka tekee niistä yhteisistä reissuista vieläkin arvokkaampia ja ihanampia.

Joensuu on minulle melko vieras kaupunki, nyt onneksi auton ratissa oli tuo ystävä, eikä tarvinut itse sompailla vieraassa kaupungissa. Kerubi sijaitsee todella kauniilla paikalla ja hetken aikaa piti pihalla ihastella maisemia. Melko pian siirryimme kuitenkin sisään ja melko pian myös pääsimme varsinaiseen keikkapaikkaan. Kerubista löytyy ilmeisestikin alakerrasta disco, välistä pubitunnelmaa ja yläkerrassa on keikkapaikka, hiukan siitä tuli mieleen joku koulun liikuntasali, kaikkine esiintymislavoineen. Istumakeikka siis kyseessä, kun lattialle oli levitelty tuoleja reilusti. Toki takaosasta löytyi myös baari ja baaripöytiä, että seistäkin sai. Mukava yllätys oli tunti ennen keikan alkua kun lavalle astelivat Olli, Mikko ja Ari. Lavan nurkassa oli heppu, joka haastatteli pienesti paikalla olleita Yöläisiä. Tästä jäi ehdottomasti mukava fiilis. Oli mukavaa kuulla myös Mikon ja Arin mielipiteitä asioista, ettei Olli vastaile aina kaikkeen Yöhön liittyvään. Ihana haastatteluhetki ja ihanat tyypit.

Keikka alkoi ja nuo rakkaat Yö-biisit lähtivät soimaan. Joensuussa kuultiin seuraavia lauluja:

Vie mut minne vaan
Minne tuulet vie
Kuljettaa keväinen tie
Mysteeri
Vahva
Särkynyt enkeli
Mitä jos mä rakastan sua
Lähtevät laivat
Pettävällä jäällä
Tia-Maria
Ihmisen poika
Särkyvää
Likaiset legendat 1

Haaksirikko
Rolv
Maailma on kaunis

Taas biisit upposivat paremmin kuin hyvin. Hiukan niitä oli edelliseltä viikonlopulta fiksailtu ja olipa aivan järjettömän hienoa, että olivat fiksanneet puoliakustisen version Särkyneestä enkelistä. Se jos mikä sai sydämen sulamaan ja oli hieno versio kaikin puolin. Miten se sanonta menikään: osui ja upposi. Joensuussa tuli kyllä hihiteltyä taas kaikille sen rakkaan Artistin hassuille touhuille. Oli jotenkin superhyvänmielen keikka. Taas jäin monta kertaa silmät kiinni nautiskelemaan musiikista ja biiseistä. Minä kyllä pidän näistä kovasti.

28.4.2018 Bar & Cafe Graceville, Iisalmi

Oli kyllä aivan järjetön koomapäivä. Unet jäivät melko lyhyiksi, joten pientä väsymystä oli ilmassa. Eikä se nyt varsinaisesti helpottanut illallakaan, kun suuntasimme Iisalmeen. Tosin Iisalmessa väsymys kääntyi kivasti hysterian puolelle. Gracevillessäkin oli periaattessa joitain istumapaikkoja, enemmän ihmiset taisivat kuitenkin seisoskella keikan aikana. Me tyydyimme istumaan tälläkin keikalla, paikkamme olivat kuitenkin kuulemma liian lähellä lavaa. Ei meistä. Lavan sivussa oli mukava istuskella ja siihen kyllä kuuluikin hyvin.

Iisalmi on muuten kaupunmkina varsin tuttu, tai oli joskus yli kymmenen vuotta sitten. Silloinen seurustelukumppanini oli alunperin sieltä kotoisin, joten kyseisessä kaupungissa tuli vietettyä melko paljon aikaa. Ensimmäiset baarikokemukset (alaikäisenä) ovat myös kotoisin Iisalmesta. Muistelen olleeni myös joskus Olusilla katsomassa Yötä. Joku kumma sinne Yötä on vetänyt silloin katsomaan, koska muistan nimenomaan ehdottomasti halunneeni Yötä katsomaan. Varsinainen Yöhulluus on käynnistynyt kuitenkin vasta muutama vuosi tämän jälkeen.

Iisalmessa kuultiin seuraavia kappaleita:

Vie mut minne vaan
Minne tuulet vie
Kuljettaa keväinen tie
Vahva
Hän tanssi kanssa enkeleiden
Mitä jos mä rakastan sua
Joutsenlaulu
Tia-Maria
Pettävällä jäällä
Särkynyt enkeli
Ihmisen poika
Särkyvää
Likaiset legendat 1

Haaksirikko
Rolv
Maailma on kaunis

Väsymys kyllä vaikutti isosti omaan olotilaan, siellä me noiden ihanien hörhöjen kanssa nauraa räkätettiin mitä ihmeellisemmille asioille ja hetken päästä sitä huomasi jo vollottavansa jonkun biisin aikana, nyt annoin myös Särkyneen enkelin aikana tunteille hiukan sijaa ja itkuksihan se meni. Hiukan sitä meidän touhua taidettiin ihmetellä, mutta väliäkö tuolla. Keikkaseura oli kyllä mitä mainiointa ja oli kyllä loistava ilta. Yön biisit herättävät minussa paljon tunteita. Monista biiseistä tulee mieleen joku tilanne tai ihminen, josta kyseinen biisi muistuttaa. Yön biiseissä ehkä parasta on aina ollut sanoitukset, joissa on jotain järkeä ja ajatusta, toisin kuin monissa muissa biiseissä, joissa lauletaan liirumlaarumia ja höpöhöpöjuttuja, vähän sama kuin lätkisi randomisti sanoja peräkkäin. Yöllä ei tätä ongelmaa ole, koska heidän biiseissään on aina ollut vahvat ja hyvät sanoitukset.

Puoliakustiset Yöt upposivat minuun kyllä hyvin, näitä olisi kiva kuulla lisääkin. Pidin kovasti myös trio-jutuista ja tämä tuntuu olevan jatkoa trioilulle, erona se että nyt mukana on koko bändi, joka on ehdottomasti myös hyvä juttu. Arin rumpujen "hipsuttelu" on varsin miellyttävää katseltavaa ja kuunneltavaa, hyvin erilaista kuin rumpujen "kannuttaminen" baarikeikoilla. Timon bassonkin kuulee näillä keikoilla ihan erilailla ja kyllä niitä bassosoundeja kuuntelee varsin mielellään. Jussin kitarasoundit, niitä voisi siis kuunnella vaikka koko päivän, niitä on kaikista ihanin kuunnella silmät kiinni, vaikka toki Jussia myös katselee ihan mielellään. Jaska ja Mikko, ihana kaksikko, joita on ihana katsella ja kuunnella. Nämä kaksi herraa ovat jotenkin vakaa perusta akustisille soundeille. Mikko tietää kaikesta kaiken ja muistaa kaiken ja Mikon pianon soittoa on aivan ihana katsella ja kuunnella, on se taitava. Jaska on ihana ja akustinen kitara on vain yksi niistä monista soittimista, jotka sopivat Jaskan käsiin, monilahjakkuus. Jaskan hymy saa hymyn huulille ja Jaskan hauskanpitoa muiden bändin jäsenten kanssa on aina ilo katsella. Huippu Jaska. Olli, hassu karismaattinen setä, joka koskettaa äänellään ja tulkinnallaan. Ollin kommunikointi yleisön kanssa ja standup-koomikkomiset välispiikit saavat ainakin minut viihtymään joka kerta äärettömän hyvin keikalla. Kuusi huippuihanaa tyyppiä, kuusi taitavaa ja lahjakasta muusikkoa, ihania lauluja, hyvää musiikkia, minä viihdyn.

Nyt pieni Yötauko ja katsellaan ja kuullaan lisää kesällä. Sen tarkemmin en ole kesää suunnitellut. Melko fiiliksellä mennään kesällä. Hyvää taukoa Yön poppoolle, tai hyvää levyn tekoa heille, toivottavasti he ehtivät hiukan myös vaikka lomailemaan. Taas on taputeltu päätökseen yksi keikkaperiodi. Tässä oli kevät 2018. Syksyllä ilmestyy uusi levy, jota ainakin itse odotan innolla. Samoin kuin syksyn konsertteja. Pari lippua on syksylle tullut hankittua. Hyvää loppukevättä! Ihan kohta on jo kesä!

"Näistä öistä voimani mä saan."

P.S. Pari kuvaa viikonlopulta voi löytää taasfacebookista. Laatu on taas mitä on, valo-olosuhteet valokuvien kannalta on olleet näillä keikoilla hiukan haastavat, enkä jaksa käyttää koko keikkaa kameran säätämiseen, joten melko vähän tuli kuvailtua.