sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Hyvän yön lauluja klubitunnelmissa


21.4.2018 Hyvän yön lauluja, TTT-Klubi, Tampere


Jännä viikko takana. Perjantaina julkaistiin Yön syksyn konserttipaikkakunnat ja liput tulevat
myyntiin maanantaina. Samaisena päivänä seurattiin silmät ja korvat tarkkoina TVOF-finaalia telkkarista illalla. Piti oikein mennä vanhempien luokse kyseistä ohjelmaa töllöttelemään, jotta sai äänestää telkkarin välityksellä. Samalla tuli seurailtua sosiaalista mediaa aiheen tiimoilta. Perjantaina Ilta-Sanomien lehdessä oli mukava haastattelu Ollista, nettiin siitä päätyi perjantaina kuitenkin sellainen versio, jossa toimittaja oli ottanut hiukan vapauksia. Klikkiotsikko kuului seuraavasti: "Olli Lindholm sanoo suoran mielipiteensä The Voice of Finlandin tuomaristosta – asiat muuttuivat parempaan suuntaan Michael Monroen lähdön jälkeen" ja kun varsinaisen jutun klikkaa auki ja sitä lukee, sieltä löytyy kohta: "Lindholm antaa ymmärtää, että viime kaudella ilmapiiri ei olisi ollut yhtä harmoninen." Eli missä kohtaa siellä oli se suora mielipide? Ollista on leivottu mediassa kyllä melkoinen pahis. Alan olemaan erittäin kyllästynyt tuohon tapaan, jolla Ollista kirjoitetaan. Joka kerta asiat on väännetty väkisin negatiiviseksi ja tartuttu yhteen lauseeseen. Joka kerta nämä otsikot ja negatiiviset jutut ruokkivat ihmisten mielikuvaa Ollista ja taas ihmiset saavat pahoittaa mielensä ja kirjoittaa nettiin törkeyksiä. Toivoisin, että ihmiset miettisivät miltä tuntuisi jos joku kirjoittaisi samat sanat ja samat asiat jollekin heidän läheiselleen. Minusta ihmisistä on tullut viime vuosina ilkeämpiä ja julmempia toisia ihmisiä kohtaan. Sama toistuu kenen tahansa julkkiksen kohdalla, joka on niin sanotusti median "mustalla listalla", toivotaan että kyseinen julkkis mokaa, jotta sillä voidaan mässäillä ja saadaan lisää klikkiotsikoita. Positiiviset uutiset eivät myy. Jollei kyseessä ole joku median suosikki, josta kirjoitetaan pelkästään positiivisia ja hyviä uutisia. Luin vastikään jostain lausahduksen "Kuka lyö maassa makaavaa." Tällä hetkellä sitä tekee iso osa suomalaisista ja se on surullista. Anteeksi avautuminen aiheesta, mutta minusta on väärin se, että media määrittelee sen kuka ansaitsee hyvää julkisuutta ja kenen päälle kaadetaan pelkkää kuraa. Onneksi Ilta-Sanomat päätti julkaista myös netissä perjantain lehdessä olleen haastattelun, koska se oli hyvä haastattelu. Tämä toki vasta sunnuntaina.

Mutta mennäänpä sitten Tampereelle. Kuka ei vielä tiennyt, että Tampere on yksi
lempikaupunkejani? Tällä kertaa visiitti Tampereelle oli taas harmittavan lyhyt. Nautin suuresti, kun minulla oli matkaseuraa jopa mukana. Pus likat! TTT-Klubi olikin tupaten täynnä. Hetken aikaa ehdittiin ulkonakin jonottamaan, kun tällä kertaa emme olletkaan paikalla pari tuntia ennen kuin mitään tapahtuu. Kyytiläiset valtasivat paikat edestä ja minä jäin hiukan taaemmas ihanan ystäväiseni kanssa istuskelemaan.

Varsin tunnelmallisen ja mukavan illan Yöläiset tarjoilivat TTT-klubilla. Oli aivan huippua kuulla erilaisia sovituksia Yö-biiseistä ja
niitä harvinaisuuksia. Niistä ei voi olla tykkäämättä. Toki ymmärrän, että katselen itse ehkä hiukan erilaisesta näkövinkkelistä Yön keikkoja, koska minähän voisin helposti kuunnella kokonaisen keikan vaikka pelkkiä harvinaisuuksia. Valtaosa keikkakävijöistä tulee kuitenkin kuuntelemaan niitä hittejä ja niitähän Yölläkin riittää vaikka kuinka paljon. Oli kyllä hieno ilta. Minä tykkään kovasti tunnelmallisesta Yöstä. Ilta eteni jotakuinkin seuraavaan tahtiin:


Vie mut minne vaan
Minne tuulet vie
Kuljettaa keväinen tie
Mysteeri
Vahva
Hän tanssi kanssa enkeleiden
Mitä jos mä rakastan sua
Joutsenlaulu
Lähtevät laivat
Vain yksi mies voi nostaa myrskyn
Pettävällä jäällä
Katujen kuningatar (pieni pätkä)
Ihmisen poika
Särkyvää
Likaiset legendat 1

Haaksirikko
Rolv
Maailma on kaunis


Olipa ihana istua kauempana ja nauttia musiikista täysin rinnoin. Särkyvää sai muutaman tipan karkaamaan silmäkulmasta ja muutenkin meinasi olla jotenkin tunneherkkä ilta. Toki tuli myös
naurettua, minä kun olen vähän tämmöinen omituinen hihittelijä, niin naureskelin siellä ihan hölmöille asioille. Varmaan fiksun näköistä, mutta väliäkö tuolla. Biisisetti oli tosiaan mieleen. Sopivassa suhteessa harvinaisuuksia ja hittejä ja toki hiteistäkin akustisia versioita. Oli ihana kuunnella taitavaa soitantaa, kun kuuli kaikki soittimet. Taitavia muusikoita on Yöhön eksynyt. Ihanat tyypit. Minä tykkään heistä kaikista todella paljon. Ihan vaan ajattelin kertoa, jos joku ei sitä vaikka vielä tiennyt. Kuvia ei juurikaan ole, koska huomasin autossa matkalla Tampereelle, että otin mukaan kameran, mutta jätin sohvan nurkkaan akun latautumaan. Hyvä minä. Ensi viikolla Hyvän Yön lauluja akustisesti vai oliko se nyt puoliakustisesti on tarjolla keskiviikkona Hämeenlinnassa, torstaina Jyväskylässä, perjantaina Joensuussa ja lauantaina Iisalmessa. Kannattaa mennä kuuntelemaan.


"Näistä öistä voimani mä saan."








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti