Voihan Mikkeli soikoon!

14.6.2013 Mikkeli soikoon, Mikkelin Satama

Hei täällä taas kirjoittelemassa! Tähän viikkoon onkin mahtunut rutkasti musiikkia! Maanantaina oli Iskelmän kiertue Tampereella. Torstaina samainen kiertue vieraili Kotkassa ja sinnehän se oli töiden jälkeen hurautettava, kun kerran musisoimassa oli Arttu Wiskari. Hänen kappaleensa osuvat minuun kyllä hyvin. Sanoitukset uppoavat ja kolahtavat. Artun uusinta levyä kuunnellesani olen pyyhkäissyt poskeltani kyyneleen jos toisenkin. Livenäkin homma toimii hyvin.

Sitten koittikin jo kauan odotettu perjantai. Kiitos ihanien työkaverien, minulle avautui mahdollisuus kurvailla perjantai-iltana Mikkeliin. Onneksi minulla on ihanan joustavia työkavereita, joiden kanssa onnistuvat vuorojenvaihdokset ja pääsen täten nauttimaan rakkaimmasta harrastuksestani.

Mikkeliin ajellessa piti tietysti päivittää kuulumiset rakkaimman ystäväni kanssa. Nämä ovat yksiä parhaista jutuista keikkareissuilla, ystävän kanssa höpiseminen ja nauraminen. En voi sanoin kuvailla, miltä tuntuu päästä kertomaan jollekin ajatuksia, joita ei muille uskalla puhua. Näin kun ei kuitenkaan ole aina ollut. Monesti on saanut pettyä ihmisiin, joihin on luottanut ja se on kasvattanut muurin ympärilleni, jonka ylittämiseen vaaditaan melko paljon.

Ei liene kovin yllättävää, että olimme paikalla hyvissä ajoin. Tänäänkään emme myöhästyneet. Onneksi olin varautunut lämpimillä vaatteilla, koska hiukan kolea sää meinasi olla ja jokusen tipan vettäkin taivas niskaan pudotteli illan aikana. Vaan meilläpä oli hyvä sateenpitopaikka, paitamyyntipiste. Parkkeerasimme aika ajoin itsemme sinne. Sadeviittaa minulla ei vielä ollutkaan, vaan nytpä minulla on sellainenkin.

Illan aloitti Osmos Cosmos. Tämän orkesterin näkemisestä olikin kulunut useampi vuosi. Silloin olin myyty herrojen energiasta. Kyllä Imatralla osataan. Edelleen coverit soivat hienosti ja saivat yleisön hyvin mukaan. Minussa se ei tällä kertaa sytyttänyt suurta paloa, mutta kyllä heitä mielellään katseli ja kuunteli. Osmokset houkuttelivat auringonkin esiin. Hetkeksi.

Roudaustauon jälkeen lavan valtasi ysäripopparit Ressu ja Jussi. Heissäpä onkin energiaa kovasti. Kerran aiemmin muistelen nähneeni heidät livenä ja silloin taisin jopa hiukan liikuttua Ressua kuunnellessa, koska hänen kappaleensa ovat olleet minulle teininä melko tärkeitä. Nyt kuultiin kaikki isoimmat hitit ja voin kertoa, että Mikkeli lauloi hienosti mukana. Eräänlainen yhteislauluhetki onnistui kyllä mahtavasti ja kuulosti todella hyvältä. Herroilla on lavasäteilyä ja mahtava keskinäinen kemia, jota seurailee mielellään hymy huulilla. Ressun pilke silmäkulmassa ja energinen liikkuminen lavalla ja siihen yhdistettynä Jussin upean antaumuksellinen eläytyminen lauluihin teki vaikutuksen. Mahtava kaksikko.

Illan viimeiseksi oli säästetty mikäs muukaan kuin Yö! Uusi intro oli herroilla ainakin käytössä, tosin sitä en meinannut kuulla kaikelta kiljunnalta, mutta pitkä se ainakin oli. Vaan sieltähän herrat astelivat lavalle. Mikä parasta, Kreivi on palannut riveihin ja tämäkös oli ihana nähdä! Ilta korkattiin Pienellä ihmisellä suuressa maailmassa. Melkoinen yllätysmomentti oli, kun Ollin kanssa lavalle asteli polttareita viettävä Tigersin tanssija laulamaan yhdessä Ollin kanssa Vie mut minne vaan. No olihan shöy. Parempi olla tässä kohtaa sanomatta enempää, niin ei tule vahingossa loukattua ketään...

Ja niin taas oli käynnistetty hittibiisien ilta. Toivelauluina kuultiin Popedan Yö ja Särkynyt enkeli. Jälleen kerran kiitokset jollekin, joka sitä biisiä toivoi. Kyllähän sitä sitten vähän jammailtiinkin. Yötä vastaanottamaan saa minut aina hyvälle tuulelle. Kertakaikkisen ihana kappale. Myös Pettävällä jäällä balladiversiona sai jälleen kerran ihon kanalihaksille. Eikä nyt unohdeta että tulihan siellä Kuuhullutkin! Uijuijui, ihana, hyväntuulinen ja mukaantempaava kipale. Olipa vaan kertakaikkisen mahtavaa nähdä pitkästä aikaa kaikki äijät. Hymy taisi olla korvissa asti. Jukilta kuultiin melko perinteinen kesäkekkeri biisikaksikko, arvaattekin varmaan jo? Jep. Deadline ja Oikee enkeli. Olli löi taas kunnolla viihdytysvaihteen silmään ja muutaman kerran tuli kyllä mukavat naurunpyrskähdykset. Kyllä, Olli rakas sinun hauiksesi ovat oikein mukavan näköiset.

Lava oli täynnä hyväntuulisia soittajia. Ihanaa katseltavaa ja kuunneltavaa. Kyllä minä vain väittäisin, että arvoisan herra Kreivin paluulla on oma osuutensa asiaan. Ihanaa. Tästä se kesä sitten alkaa. Pari työvuoroa jäljellä ja sitten nautitaan lomailusta jokunen viikko. Tänä iltana onkin suunnattava tuon toisen harrastuksen pariin Kouvolan Tykkimäkeen. On meinaan perinteiset Minirukkerit. Kai sitä parin tunnin unilla jaksaa illallakin? Jotenka palaillaanhan taas asiaan! Nauttikaa kesästä!