sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Hyvässä ja pahassa Lahden Sibbetalolla

18.10.2014 Lahti, Sibeliustalo Hyvässä ja pahassa konserttikiertue


Enkös luvannutkin palata takaisin raiteille ja unohtaa vieraissa käymiset. Näin sitä taas lauantaina palattiin ruotuun ja otettiin suunnaksi Lahti ja Sibeliustalo. Kyytiin lähti myös äitiliini ja anoppi. Äitini kun on tasaisin väliajoin alkusyksystä vihjaillut, että kyllä hän mielellään voisi konserttiin lähteä, jos tuo anoppini liittyisi seuraan. Olihan sille lippu hankittava. Autokin kulki oikein kiltisti, kun mammat istuivat takapenkillä, kuin kunnon taksissa konsanaan. Vaan sainpa itse kuunnella edessä uusinta Yötä. Johan tuota levyä on muutaman kerran ehtinyt soittimissa pyörittelemään.

Hyvässä ja pahassa levy kuulostaa ainakin minun korvaan hyvältä kokonaisuudelta. Ehkäpä olen siis luokiteltavissa keski-iän ylittäneisiin tai sitä vanhempiin, mikäli erästä arvostelua levystä on uskominen. Omat suosikkinikin olen jo löytänyt. Tällä hetkellä kylmiä väreitä aiheuttavia kipaleita on muutama: Tyhmä ylpeys, Raastavan kaunis rakkaus ja Erika laulaa. Eli tällä hetkellä nuo kolme ovat nousseet omiksi suosikeiksini. Olisi kiva kuulla muiden suosikkeja levyltä.

Ennen kuin pääsimme penkkeihin istumaan tuli moikattua monta ihanaa ja rakasta ihmistä, jotka Yö on elämääni kuljettanut. Parhaimmillaan Yön keikat ovat siis myös sosiaalista toimintaa, kun näkee niitä mahtavia ihmisiä, joita ei välttämättä hirvittävän paljoa näe muuten. Siksipä näistä hetkistä täytyykin nauttia täysillä.

Konsertti eteni nyt jo tutulla kaavalla: ensimmäisellä puoliajalla kuultiin Varietee levy alusta loppuun. Hienosti soivat vanhat biisit tämän päivän Yössäkin. Nostetaanpa nyt muutama kappale, joista itse erityisen paljon pidän. Ensinnäkin Vain varjot häntä seuraa on jäätävän hyvä kappale, tätä on toki silloin tällöin muutenkin kuultu keikalla, mutta siis kuuluu selkeästi niihin harvinaisuuksiin luokiteltaviin biiseihin. "Kuinka moni naisista on joskus tuntenut olevansa Särkynyt enkeli?" No aiemmin hyvinkin paljon, nykyään ehkä vähenemässä määrin. Siinä on kappale, johon en koskaan kyllästy. Nautin suuresti joka kerta kun tämän biisin saa livenä kuulla. Yhden illan varietee ja Päivänsäde ja menninkäinen kuuluvat myös tämän kiertueen helmiin. Jussihan näitä ei ole laulamassa, mutta minun tunnelmaani se ei haittaa. Tässä kohtaa voisi muuten ihmetellä, että miksi ihmeessä joku tulee Yön konserttiin ja käyttää valtaosan ajasta huutelemalla "Hyvä Jussi." tai "Jussi lavalle.", sillä saa helposti pilattua monen musiikillisen elämyksen. Vaikka kuinka haluaisi keskittyä kuuntelemaan Ollia (koska huuteluhan täytyy ajoittaa Ollin välispiikkien ajalle, jotta kaikki varmasti kuulevat tärkeät mielipiteet), väkisinkin kuulee kun joku on tullut kannustamaan Jussia Yön konserttiin, jossa Jussi ei ole mukana. En ymmärrä.


Toisella puoliajalla kuultiin jälleen hienoja kappaleita. Enkeli-fania hemmotellaan tällä kirtueella, kun kuullaan kolme isointa enkeli-biisiä, jotka Yö on levytttänyt. Uuden levyn kappaleet kuulostavat myös livenä äärimmäisen hyvältä. Väittäisinkin että Yö on kuitenkin ennen kaikkea livebändi, jonka live-esitykset ovat koko bändin suola ja sokeri. Biisit heräävät eloon, kun ne kuulee livenä. Yön konserteissa nautin suuresti myös visuaalisesta ilmeestä, johon kuuluu ehdottomasti upeat valot. Tänä vuonna konserteissa nähdään myös valojen ja savun yhteistä leikkiä, joka näyttää upealta.

Tämä ilta koostui jälleen naurusta ja ilosta. Isoista tunteista, kun näkee niitä elämään kuuluvia mausteita, joita ystäviksi kutsutaan. Ihmisistä, joiden kanssa voit jatkaa siitä mihin viimeksi on jääty, vaikka edellisestä kerrasta olisikin vierähtänyt paljon aikaa. Tyypeistä, joilla on suuri vaikutus siihen, miksi olen tänä päivänä juuri tällainen. Ja siitä musiikista ja bändistä, joka on vetänyt tai ehkäpä jopa työntänyt meidät yhteen. Se on saanut elämäni mullistumaan, tavalla jonka olen käsittänyt vasta paljon myöhemmin kun polut ovat kohdanneet. Parhautta.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti