Livemusailemassa Hämeenlinnassa

11.8.2018 Elofest, Hämeenlinna

Hämeenlinna on kiva kaupunki, voikun joskus saisi sinnekin mentyä niin että siellä ehtisi vaikka käydä vähän kiertelemässä jossain muuallakin kuin siellä missä musaa soitellaan. Mutta kun ei. No ei sen väliä. Elofest järjestettiin siis HPK:n kotona. Mietin siinä innokkaana lätkän seuraajana (viime kaudella kävin katsomassa yhden KooKoon pelin), että kumpihan mahtaa olla isompi Ritari-areena vai tuo rakkaan kotikaupunkini liigajoukkueen, KooKoon halli ja omassa päässäni tulin siihen tulokseen, että kyllä meillä on isompi halli. Joku kumma siinä on, että se lätkä ei vain iske. Toki viime kaudella se yksi kotipeli, jonka kävin katsomassa ei ollut lainkaan hullumpi, mutta ei minusta kyllä lätkäkannattajaa saa, vaikka käynkin talvikaudella katsomassa koripalloa ja kesäkaudella pesäpalloa (tosin pesistäkin vasta ensimmäistä kautta kausikortilla), Kouvolassa kun monet seuraavat ahkerasti kaikkia näitä livenä. Minulla pitää riittää välillä aikaa myös musiikin kuuntelemiseen livenä. Jeppis. Takaisin Hämeenlinnaan. Kun on liian aikaisin paikalla, eikä ole opasteita, niin ehtii käymään monta ovea ja paikkaa läpi ennen kuin löytää oikeanlaisen oven, jotta pääsee halliin sisään. Ei ole ulkopaikkakuntalaisella helppoa.

Alkuilta hujahti nopeasti hyvässä seurassa kuulumisia taas vaihdellen. Illan Hämeenlinnassa aloitti Arttu Wiskari. Arttu on kyllä hyvä. Hiki tuli kun hiukan siinä keikan aikana tuli liikuttua musiikin tahdissa. Artulla on ihan käsittämättömän miellyttävä ääni. Tykkään siitä kovasti. Pidän kovasti niistä Artun biiseistä, joissa on joku hyvä tarina. Kun taas esimerkiksi aluksi en voinut sietää Kahvimaitoa biisiä, mutta jotenkin kun sitä on kuullut radioista paljon on siihen tottunut ja keikoilla se on ehdottomasti hyvä biisi. Artun keikoista jää kyllä hyvä fiilis. Nyt oli vielä varsin erikoinen tilanne, kun joku pariskunta oli missannut keikan alun ja rouva tai tyttöystävä tai joku vastaava halusi kuulla Meidän biisin, niin herra tarjosi tonnin ylimääräistä, jotta biisi kuultiin keikalla vielä viimeisenä kappaleena. Erikoista. Keikka eteni jotakuinkin seuraavien biisien kanssa:

Neiti Groove
Kun me discossa suudeltiin
Kuningaslohi
Tuntematon potilas
Meidän biisi
Työmiehen lauantai
Sirpa
Tahdon olla sulle hellä
Kahvimaito
Mökkitie
Bonus: Meidän biisi

Toisena lavan valtasi Maija Vilkkumaa. Edellisestä Maijan keikasta onkin muuten vierähtänyt kauan. Hämärästi muistelen että edellisen kerran olisin viimeksi nähnyt Maijan joskus männävuonna Lahden Öissä. Maija on sairaan kova esiintyjä. Hymy huulilla lähes koko keikka ja asennetta enemmän kuin monella muulla. Jotenkin alkoi kovasti naurattamaan kun Maija veti Hyvä ihminen biisiä, se kontrasti kun hymy huulilla lauletaan: "Bussikuski on kusipää, toivon ite et se jää auton alle.". Iso osa keikasta oli ehkä Maijan uudempaa tuotantoa, koska en niitä juurikaan tuntenut, tai sitten biisit olivat muuten vai sellaisia vähemmän radiossa soineita. Joskus aiemmin kun Maijaa on tullut kuuneltua enemmänkin, uudempi Maija ei taas ole tuttua. Toki tulihan siellä monta hittiäkin vuosien varrelta: Liian kauan, Hiuksissa hiekkaa, Satumaa-tango, Ei, Ingalsin Laura, Totuutta ja tehtävää. Mutta ne biisit, joita tunsi tuli kyllä sitten itsekin laulettua satasella mukana ja melko vahvalla tunteella ne sieltä lavaltakin tuli. Huippu mimmi!

Viimeisenä vaan ei tosiaankaan vähempänä lavalle nousi Yö. Ennen Yötä nautittiin esityksestä "Roudarit töissä", se on kyllä aina mukavaa seurailtavaa. Ihana kunnianosoitus roudareille tuli myös dj-tiskin takaa kappaleen Roudarin valssi -muodossa. Käykääpä muuten oikeasti kuuntelemassa tuo kipale! Se on aivan ihana! Iso PUS Yön koko roudariosastolle! Kiitos kun hoidatte hommat, niin että siellä yleisössä voi vain nauttia siitä, kun hommat toimivat. Yön roudareiden perusilme on melko yrmeä, mutta se on vain kulissia. Sieltä löytyy valtava määrä huumorintajua ja mustaa huumoria ja hulluttelua. Minuun ei enää uppoa se "Herra Yrmyn" esittäminen. Olen nähnyt niin monesti sitä hymyä ja hyvää tuulta ja kujeilua.

Rakkaista rakkain Yö. En oikein tiedä mitä keikasta kirjoittaisin. Se kun menee omassa kategoriassani sinne "aika perus keikka" -osastoon. Sinänsä hienoa siinä on se, että tällaisesta "peruskeikasta" jäi ihan järjettömän hyvä mieli taas. Ne lavalla olevat tyypit ovat kaikki jotenkin niin hyvällä tuulella ja se yhteishenki on niin hyvä, että sitä ei voi katsoa ja kuunnella muuten kuin hymyillen ja nauraen. Ihanat tyypit. Jokainen siellä lavalla antaa kaikkensa ja sitä on ilo seurata. Nyt loppukesästä on kyllä tapahtunut jotain kummaa. Keikalla kuultiin seuraavia lauluja:
Kuuhullu
Minne tuulet vie
Yötä vastaanottamaan
Niin paljon me teihin luotettiin
Mitä jos mä rakastan sua
Pettävällä jäällä (balladiversio)
Tuhoutuva tarina
Onnellisia vuosia
Vie mut minne vaan
Tia-Maria
Ihmisen poika
Likaiset legendat 1
Kiitos ja kunnia
ROLV

Erityisen paljon nautiskelin Pettävällä jäällä balladiversiosta. Oli taas jos jonkinmoista välispiikkiä ja eihän niitä Ollin juttuja voi kuunnella nauramatta. Standup koomikko ja laulaja samassa paketissa. Ja Jaskan, Arin, Mikon, Jussin ja Timon hyvä meininki, kaiken antaminen, hyväntuulisuus, nauru, ilo ja soittoilo, niistä on tehty hyvä keikka ja kyllä sellaisilla keikoilla viihtyy. Taas suusta tuli ulos "Ei vielä." kun Ihmisen pojan alkusoitto alkaa. Se tarkoittaa aina sitä keikka on loppumassa ja silloin tällöin se pääsee livahtamaan suusta ihan ääneen. Ei vielä, soittakaa vielä jotain. Nyt on ollut kyllä hämmentävää kun encore on ollut nyt useamman kerran vain yhden biisin mittainen. Ei saa hämmentää kun on tottunut kahden tai kolmen biisin pituisiin encoreihin.

Kuvia illasta löytyy facesta ja flickristä. Tosin samat kuvat siis molemmista paikoista.

Nyt ei taas ole muuta sanottavaa kuin:

"Näistä öistä voimani mä saan."