18.7.2013 Kouvola, Tykkimäki
Niin koitti yksi näitä harvoja "kotikeikkoja", eli siis Yö saapui Kouvolaan. Näitä onkin tässä viime vuosina ollut melko harvassa. Viimeksi vuosi sitten herrat valloittivat Tykkimäen Huvilavetin. Siitä vuosi taaksepäin ja herrat olivat Tykkimäen lauteilla, kun meillä tanssittiin häitä. Vaan tätä iltaa oli eräs pieni prinsessa odottanut melko pitkään. Kynnetkin piti fiksata priimakuntoon ennen keikkaa. Äitini ja isänikin hyppäsivät auton kyytiin ja lähdettiin porukalla Yötä vastaanottamaan.
Maailman ihanin pikku prinsessa 4v. on hienosti ottanut kummistaan oppia ja jäi istumaan minun ja ystäväni kanssa penkille, kun pikkusisko 2v., äiti ja mummi suunnistivat syömään. Vaan neitipä jäi odottelemaan ja kytistelemään meidän kanssa eturivin paikkoja. On se suloisista suloisin ipana.
Aika meinasi madella eteenpäin. Paikalla oli paljon tuttuja, kotiseuduillani kun oltiin. Vaan vihdoin kellot aikaan ja intron tahtiin taputtamaan. Herrat lavalle ja ei muuta kuin keikka käyntiin. Lavan valtasi hyväntuuliset herrat. Hymy tuntui olevan kaikilla herkässä. Syyt syntyjen kuultiin toivelauluna ja biisin alkaessa tunsin pienen katseen huulillani, kun rakas Artisti tarkisti laulavansa oikein. Ollin automaattinen sanojen lukutaulu, hyvää päivää.
Pikku neiti näppärä otti kuvia kuin kunnon fani konsanaan ja esitteli siinä samalla niitä minullekin. Pääsihän neiti toimittamaan tuomisensakin Ollille, voin vaan taas kuvitella, että hetki jäi varmasti neidille mieleen (ennen keikkaa neiti antoi tuomisensa myös Arille). Mainittakoon siis myös se, että neiti itse on kovasti odottanut pääsevänsä Ollia ja Yötä katsomaan. On siis suuri Olli-fani pieneen kokoonsa nähden.
Biisitkin miellyttivät todella paljon. Jo vain taas tanssitettiin enkeleitä. Onnen hohteessa, jota en edes muista koska olen viimeksi sen kuullut. Jossain vaiheessa, kun sitä esitettiin enemmän, sen alkoi itsekin laulamaan samalla lailla kuin Olli, eräs kohta siinä kun menee hiukan erilailla kuin levyllä. Vaan tämän illan helmi oli Sua muistoistani pois en saa. Mahtava biisi, joka saa valtavan tunnelatauksen minussa joka kerta aikaan. Jukilta kuultiin Sateenkaaren pää ja Oikee enkeli.
Liian pian oli leppoisa ja hyväntuulinen ilta ohitse. Äippä ja iskä kyytiin ja kuuntelin hymy huulilla äidin hehkutusta keikasta ja hyväntuulisista soittajista ja laulajasta. Loppuillasta sai vetäistä villasukat jalkaan ja istua kotisoffalle television ääreen ihastelemaan erään Sliikin Ruisrokin livetaltiointia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti