19.7.2013 Leppävirta, Tulenliekki
Eihän siinä muu auttanut, kuin ottaa jälleen auto alle ja lähteä tämän kesän viimeisen kerran taittamaan Yöreissua rakkaan ystävän kanssa. Hiukan meinasi ajoittain painaa väsymys molempien silmiä, kun takana oli pari huonommin nukuttua Yötä. Vaan johan alkoi hymykin nousta huulille ja nauru kummuta, kun tehtiin pieni pysäytys Juvan ABC:llä. Siinä shoppaillessa saatiin loistavia älynväläyksiä ja pitihän sitä sitten pari lahjapussukkaa hankkia. Mahdoin herättää hilpeyttä, kun erään esineen kanssa kävelin ympäri lahjatavarakauppaa. Meidän pikapysähdys hiukan sitten venähti pitkäksi ja eväät joutuikin sitten käydä hakemassa autoon mukaan. Oli muka taas joku kiire.
Ilta meinasi tuntua melko pitkältä, koska olimme paikalla hyvissä ajoin. Ilma tuntui jo melko syksyiseltä ja kolealta, kun istuimme ulkona. Tulenliekki on yksi ehdottomasti lempikeikkapaikkojani. Se on kivalla paikalla, ympäristö on kaunis ja se takka tanssilattian keskellä. Tunnelmaa kerrakseen. Tulenliekin keikoista minulla on paljon hyviä muistoja, siinä paikassa on kummaa taikaa.
Illan aloitti rautalankabändi Mika Tapani ja Beaters. Ensimmäisen setin kuuntelimme kauempaa, mutta toisen setin ajaksi hiivimme jo lähemmäs lavaa ja pian olikin eturivi valloitettu. Rautalankakin toimi ihan kivasti. Siinä ehdittiin vähän kuulumisiakin vaihdella muutaman tutun kanssa. Vihdoin herrat nousivat lavalle. Se rakas artistimme yritti kai omalla tyylillään kertoa, että hänestä on ihana nähdä meidät siinä. Ja oli muuten todella hyvännäköiset uudet farkut sillä Artistilla. Joskin lahjapussukkamme kiinnittivät hänen huomionsa ja meinasi rontti ryöstää pussukan ilman lupaa!
Pieni ihminen suuressa maailmassa, Yötä vastaanottamaan, Tunnit, Vain varjot häntä seuraa, Laulu rakkaudelle, Pettävällä jäällä, Deadline, Karheaa ja kaunista, Onnen hohteessa, Tia-Maria, Likaiset legendat 1, Ihmisen poika ja encoressa Haaksirikko, Kiitos ja kunnia ja Rakkaus on lumivalkoinen. Siinäpä ne taisi olla (anteeksi, jos jonkun unohdin).
Todistettiinpa keikalla kaunis kosinta, olihan taas hetki. Aika herkkää. Kuunneltiin Ollin vitsejä. Laulu rakkaudelle biisissä Jaskan soolo oli ehdoton yllärihelmi! Hyvä Jaska! Kuultiin ilmiömäisiä kitarasooloja ja pianosooloja ja ihailtiin Jukin laulua. Saipa muuten melkoisen naurun aikaan tuo basisti. Huomasin hänet melko uteliaaksi luonteeksi... Naurettiin, laulettiin, vähän ehkä huudettiinkin. Jäi lämmin, hyvä fiilis. Vaikkei kuultukaan Särkyvää, niin "Näistä öistä voimani mä saan...". Paljon on kesältä talletettu muistoja takataskuun. Edit: Mahtavaa, kun Ari on palannut rumpujen taakse. Se on niin iso osa sitä bändiä omalla persoonallisella olemuksellaan, että kyllä sitä ehtikin tulla ikävä! Niitä muistoja voi sieltä sitten pahan päivän koittaessa kaivella ja niillä saa takuuvarmasti hymyn huulille. Ylpeänä voi todeta olevansa Yön fani, tosin nuo herrat varmaan toivovat, että vaihtaisin bändiä, eikä tarvitsisi minua enää keikoilla nähdä. Vaan eiköhän me taas syksyllä palailla astian ääreen. Kiitos Yö! Kiitos Yön ihanat teknikot (=roudarit)! Kiitos ja Satu ja Pipsa! Te olette kaikki ihan huippuja!
Lauantaina vieteltiinkin sitten aikaa äärimmäisen rakkaiden ystävien ja muutaman hiukan vieraammankin ihmisen seurassa. Tunnelma oli leppoisa, rento ja nauruntäyteinen. En muista koska olen viimeksi nauranut niin paljon. Eikä me siis paljoa menty navan alle juttuinemme... ;) Kotiin ajaessa tuli taas mieleen kuinka paljosta olen Yölle kiitollinen. Yö on tuonut elämääni kourallisen ihania ja äärettömän rakkaita ihmisiä, joiden seurassa on helppo olla oma itsensä. Muutaman ihanan Yö-ystäväisen ja paljon kivoja Yöihmisiä, joita on kiva nähdä keikoilla. Kovin erilaista olisi elämä, jollei olisi ikinä höyrähtänyt Yön keikkoihin. Nyt olo on rauhallinen ja seesteinen aikamoisen hulinaviikon jälkeen. Nyt saa rauhoittua arkeen ja palata huomenna maanantaina kesäloman jälkeen töihin. Enpä keksi nyt mitään negatiivista ajateltavaa. Aika mahtava olotila.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti