Ystävä kyytiin Lahden kupeesta ja niin oli taas aika taittaa pikkuinen automatka. Viime vuonnakin on samaisessa paikassa tullut oltua, vaan eipä ollut kummallakaan mitään käsitystä matkasta ja reitistä Esakalliolle. En tiedä mitä kummaa me olemme vuosi sitten ajomatkalla tehneet, mutta kummankin päässä löi tyhjää. Tosin se ei liene mikään uusi olotila... Muisti palaili pätkittäin siinä vaiheessa, kun ajelimme hauskan nimisen kylän läpi. Tai ei se ehkä niin hauska ole, paitsi jos omaa kaksimielisen ajatusmaailman ja sanasta Letku saa kyllä väännettyä jutun jos toisenkin. Kyllä olin onnellinen, kun vieressä istui paras Ystävä, joka omaa sen samanlaisen ajatusmaailman, eikä puuttunut muuten autosta naurua!
Leppoisaa iltaa oli mukava vietellä kuulumisia vaihdellen ihanaisten yö-ihmisten kanssa. Tämä on ehdottomasti yksi, mikä minua ajaa keikoille. Ne ihmiset, joihin olen tutustunut Yön kautta. Aika meni nopeasti ja pian oli jo illan ensimmäisen bändin aika. Enpä tiennyt kauheasti mitä odottaa. Ei ollut bändin nimi tuttu lainkaan.Viides Vaihde nousi lavalle ja mitä mitä, siellähän oli silmänruokaa. Ainiin. Kivan kuuloista musiikkiakin he soittivat. ;) Siis oikeasti kivaa suomalaista musaa. Muutama cover-biisikin mahtui joukkoon. Laulajan silmät ja hymy sulatti sydämen. Uuh. Ystäväni totesi, että hänet olisi voinut laittaa pulloon ja viedä kotiin. Jep. Juu juu heidän tekemä kappaleensa Rakasta mua kappaleesta oli ehdottomasti parempi kuin Tähkän ja Elonkerjuun.
Eipä tarvinnut kauaa odotella seuraavaa bändiä lavalle. Aika kului kuin siivillä ihanien ihmisten ympärillä. Nousihan sinne lauteille ne komeat miehet, joiden vuoksi oli taas ajeltu pari sataa kilometriä. Pieni ihminen suuressa maailmassa, Tie sydämeeni ja ilta oli startattu. Kovasti hymyilytti vaan taas. Kummallinen vaikutus tuolla orkesterilla. Ei sitä voi edes sanoin kuvailla.
Oli taas mukavalla tuulella se meidän Rakas Artisti. Ei osata laulaa, ollaan hyljätty hänet olemalla väärässä paikassa, ja juu uusi tukkatyyli näytti hyvältä. Ollilla on muuten myös uudet korvanapit, tämäkin tuli selvitettyä siinä keikan kulkiessa. Huuliltalukutaidot ovat kehittyneet tässä vuosien varrella... Taidankin siirtyä sinne Daffyn laitamille useamminkin. Daffy kun on niin herttainen ja mukava. Illan ehdottomia helmibiisejä olivat Tunnit ja Sunnuntaisin kuolee kuninkaat. Niin ja se Juki lauloi Deadlinen ja Sateenkaaren pää. Rakkaus ei kuole milloinkaan saatiin myös kuulla ja meniväthän ne sanatkin oikein.Tässä oli viimeisen lomaviikkoni startti Yön keikkojen suhteen, jotenka matka jatkuu ja soitto soi! Toisaalta samalla kolisee viimeiset Yön keikat tälle kesälle. Nyyh yhyy. Vaan ompa tuossa hiukan tärkeämpiä suunnitelmia, kuin Yön keikat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti