18.6.2016 Aronkeidas, Kauhajoki
Ei ihan aina mene nämä hommat niin kuin elokuvissa. Viime viikonloppuna oli tarkoitus päästä aloittamaan kesän keikat myös omalta osalta, mutta toisin kävi. Joten nyt piti sitten ottaa takaisin. Tosin viime viikonloppuna olisi ollut hiukan lyhyempiä ajomatkoja. Nyt starttailin tuon uskollisen ajokkini hyvissä ajoin iltapäivällä ja matka kohti Kauhajokea alkoi. Matkalla ehti lauleskella ja kuunnella biisin jos toisenkin. Tällä kertaa soittolistalta löytyi ainoastaan Suvia ja Yötä, eli laadukasta matkaseuraa oli mukana.
Perille päästyäni jouduin hetken aikaa taas miettimään että olenkohan ihan oikeassa paikassa. Tielle päin en olisi uskonut että rakennus kätkee sisäänsä ison keikkapaikan ja hotellin. Onneksi pihalla oli kuitenkin hyvänä tuntomerkkinä tuttu bussi. Ennen keikkaa ehti hyvin vaihtamaan muutaman sanan kivojen tyyppien kanssa. Minua oli kuulemma kaipailtu jo viime viikonloppuna. Ei minusta ihan niin helpolla kuitenkaan eroon pääse. Että jos ehditte jo kuvittelemaan että olette päässeet minusta eroon, joudun tuottamaan pettymyksen. Sori.
Ennen kuin alkunauha lähti soimaan minua jopa hiukan täpinöitti. Jännä juttu. Keikkoja on kuitenkin tullut nähtyä monta. Miten voi vielä jännittää keikkaa? Olihan se hymy melko leveä, kun herrat lavalle astelivat. Kyllä ei puolta sanaa ole, etteikö olisi kannattanut ajella niin pitkän matkan. Vie mut minne vaan ja Likaiset legendat 1 aloittivat kuuman ja kostean illan Kauhajoen Aronkeitaalla. Hienoa iltaa jatkettiin Särkyneellä enkelillä ja Sua muistoistani pois en saa biiseillä. Kyllä oli allekirjoittaneen suu messingillä. Kaksi keikkabiisiä, joihin en kyllästy koskaan.
Illan ehdoton helmi oli Satukirjan sankari, josta en edes muista koska sen olisi edellisen kerran kuullut livenä. Toivebiisinä tämä nytkin tuli. Oli kuulemma ollut kyseisen naisen häävalssi. Niin muuten oli meidänkin häissä häävalssina tämä. Tästä ei muuten tarvinnut keskustella miehen kanssa. Se oli molemmille itsestään selvä valinta.
Uudelta levyltä kuultiin Erakko, Minne tuulet vie, Kaksi vapaata kättä ja Puolet taivaasta - Puolet helvetistä. Hyvin kyllä maistuu nämä uuden levyn biisit. Toki on mainittava myös yksi oma lemppari keikkabiiseistä: Yötä vastaanottamaan sekä Jään sun viereenkin maistuu kyllä livenä makialta.
Keikan jälkeen mieli oli hyvä ja hyvillä mielin sai ajella kotia kohti. Viime viikolla ei vielä ollut keikkapoltetta, mutta tällä viikolla se iski kuin lekalla päähän. Ei haitannut pätkääkään pitkä ajomatka, edestakaisin matkaa kertyi sellaiset 700 kilometriä. Ei paha. Oli kiva nähdä Yökkösläisiä, niin pändiä kuin roudariosastoakin. Melko vähään saattaa tänä kesänä keikat omalta osalta jäädä, mutta jospa noita nyt jokusen kävisi tässä kesän aikana vilkuilemassa.
Palataan astialle.
Pari kuvaa facebookissa, klikkaa tästä.
