Keikkakevät on virallisesti startattu

17.2.2018 Nightclub Tähti, Tampere

Johan tässä on tätä hiljaiseloa pidelty jo riittävän pitkään, ainakin tämän blogin osalta. Vuoden alusta voin kertoa sen verran että, töitä on riittänyt sopivasti, tällä hetkellä ei ainakaan ole liikaa työtunteja, joten en valita. Olen myös kunnostautunut vanhan harrastuksen parissa, paperiaskartelu on nostanut kovasti päätään pitkän tauon jälkeen, vielä kun saisi itsensä innostettua liikkumaankin, niin enpä juuri keksi valitettavaa tällä hetkellä. Tämä on juuri hyvä ja tämä tuntuu minusta hyvältä juuri nyt. Se kai se tärkeintä on. A s i a a n. Ei Aasiaan.

Jari "Jaska" Latomaa, Olli Lindholm ja Jussi Turpeinen

Tampere. Ah, lempikaupunkini Suomessa. Lauantaina ei kuitenkaan ollut aikaa tähystellä Tamperetta sen tarkemmin, kun ennen Tampereelle lähtöä piti käydä katsomassa KooKoo-Ilves peli. Lätkä ei varsinaisesti ole minun lajini. Hiukan huvitti kun jossain vaiheessa puuhailin jotain omiani ja sillä aikaa KooKoon pelaaja hankki itselleen 2+2 jäähyn, sitä sitten kyselin kaverilta vierestä että mistähän se jäähy mahdollisesti tuli, ystävällisesti toisella puolella oleva herrasmies vastasi pelaajan kampittaneen kaksi kertaa. Kohteliasta tämä lätkäporukka. Seuraavan erätauon aikana herrasmies vaihtoi paikkaa. Hupsista. Harkitsin myös, että josko ottaisin hallille mukaan tuon pahvisen tyypin, joka keittiön nurkassamme tönöttää, se kun ei ikinä pääse mihinkään mukaan. Pahvisen tyyppihän on siis kesältä tuttu Pahvi-Karri, paikalla oli kuitenkin se ihan oikeakin, siellä Ilveksen vaihtopenkin takana. Sitten mietin että mitenköhän Pahvi-Karri otettaisiin vastaan KooKoon fanikatsomossa, enkä lopulta uskaltanutkaan ottaa sitä mukaan, eihän sitä tiedä vaikka Pahvi-Karrille olisi käynyt joku onnettomuus siellä. A s i a a n.

Ari Toikka

Tampereen Tähti, alkaa olemaan verrattavissa Vantaan Tulisuudelmaan. Porukkaa löytyy laidasta laitaan. Niin tälläkin kertaa. Hiukkasen sai väistellä milloin käsiä, milloin olkapäitä, milloin kyynärpäitä. Yrittipä siinä joku valopää myös nostaa mimmiä olkapäilleen, kuinka ollakkaan toimin siinä tukikeppinä niin että hiuksiin ja yläselkään hiukkasen sattui kun he siinä takana askartelivat. Voi luoja. Osa keikasta meni siis tähän kaikkeen oheistoimintaan, kiitos arvon kanssajuhlijat.

Keikka alkoi uudella alkunauhalla. Ei oikein tiennyt että pitäisikö taputtaa vaiko ei ja jos niin missä kohtaa, hämmentävää. Se on ihmismieli heti sekaisin, kun vanhaa tuttua tapaa mennään muuttamaan. Ensimmäiset kaksi biisiäkin pääsi yllättämään hiukan puskista. En edes muista että koska olisin viimeksi kuullut livenä Kuuhullut, mutta aloitusbiisinä ainakin minusta se toimi äärimmäisen hyvin. Muutenkin biisisetti oli varsin mieleen. Harvinaisuuksista pitäviä hemmotellaan keväällä viidellä biisillä, joista sitten kuulee kaiketikin sen mikä fiilis Ollilla sattuu kulloinkin olemaan. Tällä kertaa arpa sattui biisille Voima, joka on julkaistu Ollin samannimisellä soololevyllä vuonna 2007. Tampereella kuultiin jotakuinkin seuraavat kappaleet:

Kuuhullut
Minne tuulet vie
Lasisilmä
Tuhoutuva tarina
Hän tanssi kanssa enkelten
Voima
Mitä jos mä rakastan sua
Haaksirikko
Vie mut minne vaan
Pettävällä jäällä
Tie sydämeeni
Ihmisen poika
Likaiset legendat
Encore:
Kiitos ja kunnia
ROLV

Yön kitaristi Jussi Turpeinen

Toivottavasti olette käyneet kuuntelemassa jo Yön tuoreimman biisin Mitä jos mä rakastan sua. Jos ette, niin linkistä pääsee youtubeen sitä kuuntelemaan. Minä olen kuunnellut kyseistä biisiä nyt jo aika monta kertaa, en vain millään kyllästy siihen. Pidän siitä kerta kerralta enemmän. Nyt se on sitä raikasta Yötä. Todella mielenkiinnolla odotan tulevaa levyä, koska tämä vaikuttaa enemmän kuin lupaavalta. Biisi ei vielä löydy Iskelmän listalta, mutta sitähän voi sinne käydä ehdottamassa, samalla kun äänestää listaa muuten, voi sinne jättää ehdotuksen kappaleesta, joka listalta puuttuu. Eli saa käydä ehdottamassa näin ihanaa kappaletta listalle mahdollisimman pian, jotta sitä pääsee mahdollisimman nopeasti myös äänestämään.

Aijjettä kylläpä olikin taas niin ihana hyvänmielen keikka Tampereella. Jossain vaiheessa keikkaa tuli olo, että on nauranut ja hymyillyt niin paljon, että posket ovat jo krampissa, tämä vaan on parasta. Olli mietti keikalla että vuosi sitten ovat soittaneet samassa paikassa ensimmäistä kertaa tuolla kokoonpanolla ja oikeassahan se siinä asiassa oli, meinaan tänä päivänä olen vuosi sitten ollut myös Tampereen Tähdessä. Yllättävän hyvä muisti sillä Artistilla siis on. Oli jotenkin supermukavaa nähdä nuo ihanat tyypit lavalla. Ehti jo hiukan olemaan ikäväkin niitä. Nyt on taas elämä normaalilla mallilla, kun Yön keikat ovat alkaneet. Tälläkin hetkellä virnistelen täällä eilisille tanssimuuveille ja niiden tyyppien kemioille siellä lavalla, hymy on kaikilla herkässä ja se tarttuu. Ei voi muuta kuin nauttia. On ne vaan huikeita tyyppejä ja vaikka he kaikki ovatkin rakkaita, niin ketään heistä en rakasta, en edes sitä rakasta Artistia (tästä meinaan oli keikalla puhetta ja sanomista tuli ja tämänhän on ihan sitä normaalia huulenheittoa, jota sieltä on harrastettu jo jokusen hetken, ei sille voi olla nauramatta).

Muutama kuva lisää löytyy facebuukista.

Yö vuonna 2018:
Mikko Kangasjärvi, Jari Latomaa, Timo Mynttinen, Olli Lindholm, Jussi Turpeinen ja Ari Toikka

Näistä öistä voimani mä saan.