Pitkästä aikaa Kermaisissa tunnelmissa Vantaalla

12.3.2016 Kerma, Vantaa, Shamrock

Joskus sitä sattuu yhdelle viikolle melko monta juttua. Tälle viikolle on siis mahtunut Puolikasta Yötä, koripalloa livenä sekä nyt vielä lauantaina pitkästä pitkästä aikaa Bilebändi Kermaa. Lauantaina nappasin illalla nuo meidän pari ulkomaanelävää työmaailmasta kyytiini ja ajelimme kohti Vantaata. Vastahan sielläkin tuli taas oltua, ja vieläpä melkein Shamrockin naapurissa. Ensin täytyy mainita muutama sananen baarista, tai yökerhosta. Ensinnäkin nettisivut ovat melko epäkäytännölliset, kun yrittää jotain tietoa etsiä. Plussapiste kuitenkin siitä, että facebookin kautta sai kysymyksiin vastaukset ja asiat hoituivat näppärästi. Minulle kun on johonkin takaraivoon juurtunut hyvinkin vakaasti kuva, jossa joku äkäinen mies mainitsee minulle valokuvaamisesta. Joten nyt sekin asia tuli näppärästi selvitettyä naamakirjan avulla ja vielä viimeistely paikan päällä. Kiitos tästä.

Melko pitkän aikaa olen hiukan harmissani seuraillut tuolla naamakirjan puolella, kun kaikki Miinan keikat ovat olleet jossain Porin seutuvilla ja matkaa sinne kertyisi kohtuuttoman paljon. Nyt kuitenkin tarjoutui tilaisuus päästä pitkästä aikaa kuuntelemaan Miinaa livenä ja olihan se tilaisuus käytettävä. Eikä nyt tietystikään unohdeta Kerman ihania "poikia". Tällä kertaa Kerman "poikia" edustiva: Olli Hyttinen koskettimien takana, joka on aivan valtavan valloittava seurattava, koska hän nauttii niin täysin siitä mitä tekee, Marko Kuusela basson varressa, jota ei meinannut tunnistaa uuden tyylin takaa, JP Linna kitaran varressa esitteli illan aikana upeita kitarasooloja sekä rummuissa häärinyt Karo Oksanen, jonka rumpujen paukuttelu ylsi luihin ja ytimiin asti.

Vaan sen Kerman sinne kakun päälle teki kyllä jälleen kerran Miina Mikkonen. Pari kertaa illan aikana puhaltelin, kun olin vaan taas niin vaikuttunut siitä mitä joku osaa äänellään tehdä. Melkein uskaltaisin väittää, että Miina on vielä viime kerrasta kehittynyt aimo harppauksen äänensä käsittelyssä. Voi luoja että se on mahtavaa kuunneltavaa. Eikä parane myöskään unohtaa sitä, että Miina saa pelkällä olemuksellaan minut aina hyvälle tuulelle. On se vaan huikea tyyppi. Tulipa siinä ihan jammailtuakin pitkästä aikaa.

Biisien osalta ilta oli myös varsin onnistunut. Ihmisiä liikuttavia hittejä toisensa perään. Biisisetitkin on bändillä kasattu vähän niin kuin kylmästä lämpimään, tai jopa tosi kuumaan. Viimeinen setti oli pelkkää tykitystä kaikkine Romeo ja Julioineen ja Rebel Yelleineen. Täytyy sanoa, että illan kaikista paras veto oli kyllä Kylmästä lämpimään pienellä savolaistwistillä. En voinut lakata nauramasta kun porilainen vetää Kylmästä lämpimään biisiä ääntäen sanoja savon murteella. Tai ehkäpä olin vain jo väsynyt siinä kohtaa.

Ilta oli tulvillaan hyvää musiikkia, hyvää mieltä, ihania ihmisiä, naurua, hymyä, hyvää mieltä, pään tyhjennystä, biisien mukana laulamista (kurkku kiittää edelleen, kun flunssan jälkeen rääkkää kurkkua useamman kerran viikon aikana) ja mitäpä sitä muuta tarvitsisikaan kivaan iltaan? Bilebändin keikat ovat melko mielenkiintoisia siinä mielessä, että mihinkään kovin kauas ei viitsi lähteä katsomaan ja kuuntelemaan, nyt kello meinaan tikitteli viittä, kun pääsin kotiin. Hupsista.

Iso iso kiitos Miina ja Kerman pojat! Pus!

Muutama kuva jälleen naamakirjan puolella katsottavissa täältä.
Käykääpä muuten kuuntelemassa YouTubesta Miinaa!