maanantai 9. tammikuuta 2017

Yksi näkemys Yön uusiin tuuliin....

Olen jo kertaalleen kirjoittanut yhden blogitekstin, jota en sitten julkaissutkaan. Nyt aion julkaista. En ajatellut että elämääni vaikuttaisi näin isosti Yön jäsenten muutokset. Tällä hetkellä ne kuitenkin pyörivät ajatuksissa melko paljon. Olen ehtinyt pohtimaan asiaa paljon. Mainittakoon nyt vaikkapa syyksi se, että viimeisen kuukauden aikana minulla on ollut huonoa onnea terveyden kanssa, kun erilaiset epidemiat ovat päässeet iskemään, joten hetkittäin on ollut paljonkin aikaa ajatella asioita.

Yöstä siis sai lähtöpassit Juki ja Daffy. Onkohan kukaan muu sitä mieltä, että tästä on tehty mediassa aika iso numero. Tuleeko jollekin mieleen joku toinen suomalainen bändi, jonka bändin muutokset näkyisivät näin isosti? Minulle ei. Toki tapa, jolla bändistä on erotettu, ei varmastikaan ole ollut reilu. Sitä en siis kiistä, mutta se luu alkaa nyt olemaan aika loppuun kaluttu, ainakin minun mielestäni.

En jaksa uskoa, etteivätkö asianosaiset olisi perillä siitä mikä näihin päätöksiin on johtanut. Se Olli, jonka minä tunnen ei anna ihan kevyin syin kenellekään potkuja. Se Olli jonka minkä tunnen arvostaa ammattitaitoisia työkavereita. Se Olli, jonka minä tunnen on helppo kohde tällaisille julkisille purkauksille, koska se ei lähde niihin mukaan. Ja jos minä tiedän tämän, niin uskon myös Ollin työkavereiden (myös entisten) tietävän tämän. Joten uskon vakaasti että tämä on tarkkaanharkittu veto näiltä entisiltä jäseniltä. Entiset työkaverit myös tietävät minkälainen julkisuuskuva Ollista on, tätä kuvaa on helppo ruokkia, vaikka se ei pitäisikään paikkansa. Hehän tässä nyt keräävät melko lailla julkisuutta asialla. Ilmaista mainosta. Ei ne tyhmiä jätkiä nekään ole. Tässä kohtaa voisi toki ihmetellä missä on solidaarisuus entisiä työkavereita kohtaan, ei sinne entisen firman muroihin ole pakko kusta, vaikka kaikki ei olisikaan sujunut hyvin. Yleensä vikaa löytyy kuitenkin molemmista osapuolista. Niitä omia vikoja kun on vaan hankala nähdä, jos peilikuva ei miellytä.

Olli kantaa vastuun johtajana, sanan kaikessa merkityksessä, vaikka tällä hetkellä se taakka onkin kohtuuttoman raskas kantaa. En pidä tavasta, jolla Ollista on leivottu kaiken pahan alku ja juuri ja kaikki somemouhottajat nyökyttelevät kilpaa päätään ja miettivät kuka keksii parhaan haukkumasanan. Haiskahtaa melko lapselliselta toiminnalta. Mutta tällaista se tällä hetkellä on. Kommenttipalstat täyttyvät vihasta, halveksunnasta, toisien mollaamisesta ja pahoinvointi lisääntyy. Ainoa järkevä tässä sopassa tuntuu tällä hetkellä olevan Olli, joka ei lähde julkisuudessa kommentoimaan asioita, jotka eivät kuulu ulkopuolisille. Eihän kaupan seinälläkään ole ilmoitusta, jossa kerrotaan Pertti-Irmelin saaneen potkut töistä sen vuoksi, kun hän on kavaltanut rahaa. Joten miksi tällaisessa tapauksessa ne syyt kuuluisivat faneille saati sitten jotain roskalehtiä lukeville mouhottajille, jotka voivat taas pahoittaa mielensä tästäkin.

Tällä hetkellä eniten tilanteessa ärsyttää se, että minun Yön pitämisestä on viety ainakin hetkellisesti ilo. Huomaan selittäväni ihmisille, jotka eivät edes kuuntele Yötä, että ei se Olli nyt oikeasti ole mikään kusipää, kaukana siitä. Ei ainakaan se Olli jonka minä tunnen. Jos on kymmenen vuotta käynyt Yön keikoilla, on väkisinkin nähnyt yhtä jos toistakin sen kymmenen vuoden aikana. Joten niitä syitä on itsekin tullut hiukan spekuloitua. Kymmenen vuoden aikana en ole nähnyt jäsenvaihdoksia Yössä. Juuri kun olen alkanut Yön keikoilla käymään enemmän, on rumpali vaihtunut. Eli minulle Yö on ollut juuri se kokoonpano, joka vielä Metro-Areenallakin oli. Toki joitain tuurausvaihdoksia on bändissä tänä aikana ollut ja vaihdokset tuovat aina jotain uutta ja raikasta. Toki on ollut kiva, kun oikeat jäsenet ovat palanneet aina takaisin. Mielenkiinnolla odotan uusien jäsenten julkistusta. Todettakoon myös se, että en minä olisi kymmentä vuotta niillä keikoilla käynyt, mikäli Olli olisi kusipää. En olisi käynyt katsomassa yli 200 Yön keikkaa, jos bändi olisi ihan huono.

Aiemmin olen oikeasti ja vilpittömästi toivonut Jukille ja Daffylle kaikkea hyvää jatkoon. Enää en ole niin varma toivonko. Tapa jolla herrat puhuvat entisestä bändikaverista ja pomosta ei ole mieltä ylentävä ja tällä he vain lisäävät Yö-leirin jakautumista kahtia, joka heillä kaiketi on tarkoituksenakin. Siinä vaiheessa kun nämä kaksi entistä Yöläistä lopettavat Ollin julkisen mollaamisen, voin harkita josko joskus kävisin jonkun keikan katsomassa. Tällä hetkellä katkera vihjailu, mollaaminen ja toisen alaspainaminen ei oikein minulle maistu, joten en halua myöskään lähteä keikalle pahoittamaan mieltäni.

Minusta tämä tilanne on ennen kaikkea surullinen. Kurja juttu, että herrat joutuivat Yöstä lähtemään, mutta se on Yö, siitä voi vaihtaa kaikki muut paitsi Ollin ja se on silti Yö. Minun Yössä ainakin Olli Lindholm laulaa ja taitavat muusikot hoitavat soittohommat. Sinne bändiinhän kuitenkin jäi kolme äärettömän taitavaa ja lahjakasta muusikkoa (Terkkuja Mikolle, Jaskalle ja Arille! Pus! Olette hienoja tyyppejä!). Minä odotan innolla Yön kevään keikkoja, jotta pääsen taas nauttimaan Yöstä, tämä tilanne kun tuntuu melko ahdistavalta ja ikävältä. Toivoisin entisten bändiläisten keskittyvän nyt omaan tulevaisuuteen, kuin vanhan pesän tahrimiseen. Toivottavasti he tajuaisivat keskittyä positiivisempiin asioihin, negatiivisuus kun tuppaa syömään ihmistä sisältä ja pian ihminen muuttuu kokonaan katkeraksi hapannaamaksi, jonka suu aukeaa vain kun on jotain valitettavaa.

En halua pahoittaa kirjoituksella kenenkään mieltä. Haluan vain kertoa oman mielipiteeni todella kurjasta tilanteesta. Toivon ihmisiltä mediakriittisyyttä, ei kaikki mikä lehdessä lukee ole totta. Lehdissä on kuultu yhden (ja yhden myötäilevän) ihmisen mielipide tilanteeseen, jonka olisi voinut puhua selväksi asianosaisten kesken, eikä tuoda kaikkea julkisuuteen. Toisaalta hyökkäyshän on paras puolustus. Toiset ihmiset hyökkäävät silloin kun he tuntevat olonsa uhatuksi. Luojan kiitos Yön pomo on fiksu, eikä ruodi asiaa julkisuudessa. Minä uskallan rohkeasti seisoa Ollin takana ja luotan siihen, että Olli ajattelee vain ja ainoastaan Yön parasta. Tässä kohtaa Juki ja Daffy eivät ole olleet Yön parasta. Mutta nyt alan olemaan aika kyllästynyt tähän Ollin mollaamisvirteen, jota etenkin tänään on ollut erilaiset mediat täynnä ja joista somemouhottajat saavat taas lisää vettä myllyynsä. Minusta tuntuu siltä, kuin joku hyökkäisi minun läheistä vastaan ja se jos mikä saa leijonan karjumaan ja ärjymään, kun se puolustaa omiaan. Ja minua ärsyttää että lehdissä luullaan, että valtaosa Yön faneista on tilanteesta järkyttynyt ja lopettaa keikoilla käymisen. Pah. Vahvasti uskon, etten ole ajatusteni kanssa yksin. Harva vaan jaksaa käydä taistoa tuulimyllyjä vastaan, joka tällä hetkellä on tuo äänekkäämpi osasto esim Yön facebook-sivujen kommentoijista (todennäköisesti valtaosa niistä mouhuajista ei ole ikinä käynyt Yön keikoilla, vaan he mouhuavat mouhuamisen ilosta). Ugh. Olen puhunut.

"Yö on minussa ikuisesti..."

6 kommenttia:

  1. Tämä oli silmiä avaava teksti. Hyvä kirjoitus.

    VastaaPoista
  2. Yö pysyy edelleen keikkalistoillani <3 saadaan vain vaihtelua (:

    VastaaPoista
  3. Hyvä teksti, yhdyn samaan. Oĺli on fiksu kun ei kommentoi tätä kohua mitenkään. Mä oon aina ollut Olli fani ja aion edelleen ollakki!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja hyvä juttu! Jatketaan Ollin tukijoukoissa :)

      Poista