Musiikillisia seikkailuita Tampereella ja Kouvolassa

6.7.2018 Tammerkosken Sillalla

Tampereella illan aloitti
ihana Suvi Teräsniska

Hetkihän tässä on edellisestä raapustelusta taas ehtinyt vierähtää. Juhannuksena käväisin Rönnin lavalla hengailemassa ja nauttimassa Yöttömästä Yöstä. Joskos paremmalla onnella onnistuisi heinäkuun lopulla ja näkisi keikankin. Ilta vierähti kaikesta huolimatta Rönnillä hyvässä seurassa ja luonnonvoimat voitti Yön, kun sähkölinjojen päälle kellahti puu, joka tuhosi sähköt. Melko pitkään siellä ihmeteltiin ja odoteltiin saadaanko sähköt kuntoon vai ei, lopulta kuitenkin päättivät lähteä tyhjin käsin kotiin. Vähän hassu fiilis siitä illasta jäi varmaan myös bändille, ei taida ihan äskettäin vastaavaa ollut, että keikka jouduttaisi perumaan.

Mennäänpä taas asiaan. Matka Tampereelle oli varsin mukava, kun sain kyytiini rakkaita YöYstäviä, toisia vähän lähempää ja yhden kaukaa, mutta sitäkin rakkaamman. Heti Kausalan kohdalla meinasimme saada säiliöauton kylkeen, kun näytti olevan rekkakuskilla vaikeuksia pitää auto omalla kaistalla. Sydän hyppäsi kurkkuun asti. Muuten autossa raikui nauru. Tampereella aloitettiin jo päivällä kokoontumalla YöHörhöjen (YöHörhöt on siis ryhmä facebookissa) kanssa. Kävimme porukalla syömässä Bella Romassa ja täytyy sanoa että ruoka oli kyllä makoisaa. Itse vietin pizzapäivää ja olihan maistuva pizza. Tapaamiseen oli saapunut kymmenkunta Yö-fania ja siinä sitten syömisen ohessa tutustuimme toisiimme ja yllättävää sinänsä, että puheenaiheet liikkuivat melko paljon Yössä. Aika kului melkoisen nopeasti ainakin minun mielestä ja oli kyllä tosi mukava tutustua uusiin ihmisiin ja ehtiä höpöttelemään ihan kaikessa rauhassa. Uudesta tapaamisestakin oli jo alustavasti puhetta. Joten kai siellä muutkin viihtyivät kuin minä.

Suvi

Tampereen keskustorilla illan aloitti Suvi Teräsniska yhtyeineen. Olipa taas ihana kuulla ja nähdä Suvia. Suvi ja pojat pistelivät kehiin parastaan ja yleisö nautti ja lauloi mukana. Näin naisena on muuten paljon helpompi laulaa Suvin biisejä yhteislauluna, kuin Yön. Keskustorilla on muuten aina ollut mainio meininki ja lippujen hinnatkaan eivät liitele pilvissä, kun artistit on jaettu kaksi per ilta ja useammalle illalle. Keskustorin tapahtumissa kun on tullut käytyä aika monena vuonna. Tampereella on muutenkin aina kiva tunnelma. Tampereen iltaan ehtikin mahtumaan monen monituista mukavaa kohtaamista mukavien ja ihanien ihmisten kanssa. Varsin mukavaa.

Ihana oli kuulla Suvilta jälleen kappaleita uran varrelta. Jotenkin hirvittävän vaikea kuvitella että Suvikin on tehnyt musiikkia jo kymmenen vuotta. Vastahan se sitä uraansa aloitteli. Miten siitäkin muka voi olla jo kymmenen vuotta? Tampereella oli ihana kuulla itselle rakkaita kappaleita kuten: Elämäni miehiä, Uusi aamunkoi ja Täydellinen elämä. Jotenkin kovasti iski livenä myös Kolme kuuta. Se soi vielä aamuyöllä päässä kotiin tullessa ja jatkoi samaa rataa vielä aamullakin. Kaunis hieno tarina siinä kappaleessa on ja nyt livenä kuultuna, se ikään kuin heräsi eloon. Oli myöskin kiva nähdä kun Olli kävi "fiittaamassa" ja Suvi ja Olli lauloivat yhdessä Särkyvää. Suvin bändihän on ja ihana. "Suvin pojat" pitävät hauskaa lavalla ja kaikesta näkee että heillä on hyvä henki ja he nauttivat soittohommista, tai sitten he ovat vain tosi hyviä feikkaamaan.

Jussi Turpeinen

Suvin jälkeen lavalle astelivat tutut Yö-tyypit. Oli taas keikalla rutkasti hyvää mieltä ja hauskaa seurailla lavan tapahtumia. Laulu rakkaudelle aikana mietin, että eikös tästä vasta ollut keväällä puhetta, ettei sitä enää loppuvuodesta soitella. Tai niin minä muistelen kuulleeni kevään aikana. Saattaapi olla että muistan väärin. Enkä siis tarkoita ettenkö haluaisi biisiä kuulla. Ehei. Riihimäen keikan jälkeen Onnellisia vuosia on saanut vähän potkua ja nyt se alkaa kuulostamaan keikalla varsin hyvältä. Spotifysta on kyseistä biisiä tullut kuunneltua aika paljon ja onnistuin jopa koukuttamaan itseni siihen jossain vaiheessa niin, että kuuntelin biisiä korvamatona useampaan otteeseen päivän aikana ja se kesti myös hyvän tovin. Nyt se ei ole hetkeen päässä soinut. Voisi vaikka välillä taas vähän soidakin. Enkeleistäkään ei koskaan lauleta liikaa ja oli kiva kuulla Tampereella Särkynyt enkeli. Voikun joskus voisi kuulla myös Jos enkeleitä on sittenkin -kappaleen, se kun on ainoa Yön enkelibiisi, jota en ole ikinä kuullut livenä. Olisi kiva sekin joskus kokea. Kaikki ylisanat Yön keikoista on jo ehkä moneen kertaan käytetty, joten pidetään tällä kertaa lyhyenä. Yö = <3

Ari Toikka

Tampere on kyllä aina kiva kaupunki käydä keikkaa katsomassa. Tampereella näkee useasti hirmuisen määrän ihania ihmisiä ja siihen liittyy paljon kaikkia muistoja ja hyviä juttuja. Hirveästi tuli taas naurettua ennen keikkaa, keikan aikana ja keikan jälkeen. Se olisikin vakava huolestumisen paikka, jos tuijottaisin keikkaa ilman ilmeen värähtämistä.

7.7.2018 IskelmäKesä Kouvola

Kesän toinen IskelmäKesä tapahtuma, johon osallistun. Nyt artistit olivat kivasti vaihtaneet päiviä, joten Kouvolassa oli hyvin erilainen kattaus kuin Riihimäellä.  Kiva päästä kotikaupunkiin katsomaan ja kuuntelemaan hyvää musiikkia. Kesäaikaan Kouvolassakin riittää kivoja musiikkitapahtumia, mukaan lukien muunmuassa Tykkimäen, jossa heinä- ja elokuussa nähdään torstaisin artisteja. Talvisaikaan onkin sitten hiljaisempaa, tai ei ehkä hiljaisempaa, mutta ei minua kiinnostavia esiintyjiä, paitsi ensi syksynä kun Yö on Kuusankoskitalolla Mitä jos mä rakastan -konserttikiertueella. Senpä vuoksi tuleekin varmaan ajeltua niin paljon ympäri Suomea, kun ei minua kiinnostavat artistit juuri koskaan pysähdy Kouvolassa, eikä meillä kyllä ole juurikaan sellaisia keikkapaikkoja, joissa pysähtyä.

Arttu Wiskari aloitti
IskelmäKesä Kouvolan
lauantai-illan

Asiaan. Lauantain Kouvolassa aloitti Arttu Wiskari. Arttuhan oli edellisellä Vain elämää kaudella mukana ja se oli varsin hieno kausi. Artun musiikista olen tykännyt aina. Nyt pitkästä aikaa pääsi fiilistelemään Arttua livenä. Siinä on mies, jonka ääni on kuin sulaa hunajaa. Sitä vaan kuuntelee todella mielellään. Vain elämää ohjelmassa nähtiin myös varsin heittäytymiskykyinen Arttu, jota oli ilo katsoa ja kuunnella. Toiset osaa. Artun keikka oli lähinnä hittibiisejä hittien perään ja kyllähän ne kaikki osaa, kun ne radiosta niin kovasti soivat.

Laura Voutilainen

Toisena lavan otti haltuun Laura Voutilainen. Tässä on kyllä sellainen nainen että oksat pois. Lauran lavaolemista on ilo katsella, kun hän on esiintyjä sanan varsinaisessa merkityksessä. Ei voi muuta kuin nauttia, kun Laura eläytyy biiseihin. Lauran musiikista olen pitänyt myös aina. Joskus teininä minulla on ollut Lauran ensimmäinen C-Kasetti, josta löytyi myös omat suosikkini Kerran ja Muuttanut oot maailmain. Joten Lauran kanssa on niin sanotusti pitkä historia, vaikkei häntä livenä olekaan tullut nähtyä niin montaa kertaa. Huippu nainen kuitenkin ja huipputaitava monilahjakkuus. Lauran muutamat viimeisimmät biisit eivät ehkä ole ensi kuulemalta iskeneet, mutta kun niitä on useamman kerran radiosta kuunnellut, ne ovat alkaneet kuulostamaan hauskoilta ja sitten niihin onkin tykästynyt. Pari kertaa joutui myös keikan aikana pyyhkimään silmäkulmia. Se tunne kun jäät kuuntelemaan Abban Winner takes it all biisiä suomenkielisenä, huomaat itkeväsi lähes räkä poskella, käännät katseesi ja tajuat sen rakkaan ystävän siinä vieressä tekevän täsmälleen samaa. Se jos mikä on sielujen sympatiaa.

Lauri Tähkä <3

Lauran jälkeen lavan valtasi Lauri Tähkä ja Revohka. Jo etukäteen osasi aavistaa minkäläistä tykitystä keikka tulisi olemaan ja jälleen se ylitti odotukset. Tähkässä on kyllä sitä jotain. Huikea tyyppi lavalla. Huikea energia, huikea fiilis, huikea tunnelman luoja. Tähkä myös ottaa yleisönsä loistavasti. Tähkämäisesti kuultiin hittejä niin Elonkerjuu ajoilta kuin nykyistä soolotuotantoa. Hienon bändin on Tähkä ympärilleen kasannut ja kemiat toimivat loistavasti yhteen, tai sitten hekin ovat loistavia näyttelijöitä. Bändin toimintaa on ilo katsella ja sitä iloa ja energiaa on ihana imeä lavalta myös itseensä. Vain elämäästä kaapattu Mikael Gabrielin Kipua soi komeasti Kouvolan yössä. Vieläkin kun väsyneenä miettii sitä biisiä, tuo se kyyneleet silmiin. Se on ehkä yksi vaikeimmista biiseistä minulle kuunnella livenä. Mieleen nousee vain MG:n keikka viime kesältä ja se alustus biisiin, kun hän omistaa kappaleen hänen liian varhain lähteneelle fanilleen. Se tuo mieleen kaikki nuoret, joiden kanssa olen työskennellyt. Se on minulle todella vaikea biisi kuunnella livenä. Huikea artisti ja bändi.

Jari "Jaska" Latomaa

Illan viimeisenä lauteille saatiin se kaikista rakkain eli Yö. Herrat olivat keikkailleet jo aiemmin samana päivänä Karkkilassa ja sieltä painelivat tukat hulmuten Kouvolaan. Tosilla hulmusivat ananastukat (oli meinaan kerran jos toisenkin viikonlopun aikana puhetta eräästä ananastukasta) ja toisilla jotkut muut. Lavalla olevista herroista ei kyllä yhtään huomannut, että oli soitettu sinä päivänä jo aiemmin. Meininki oli yhtä lystikäs kuin muutenkin. Nyt on ollut jotenkin tosi kiva huomata, että ainakin Jaska on siellä lavalla suorastaan syttynyt ja on välillä jopa ihan liekeissä. Jaskan revittelyä sähkökitaran kanssa on t o d e l l a mukava katsella. Hyvä Jaska! Paitsi että Jaska on kyllä aina ollut varsin mukava seurailtava keikan aikana, mutta nyt tuntuu että sieltä on löytynyt joku uusi vaihde päälle. Pidän kyllä todella paljon tuosta Yön tämänhetkisestä keikkaolemuksesta. Siinä on jotain taikaa, joka vetää sinne kerta toisensa jälkeen. Biisit olivat varmaankin melko samaa linjaa Tampereen keikan kanssa ja ilmeisesti on dementia iskenyt, kun en kyllä pysty luettelemaan biisilistaa tässä kohtaa. Varsinkin kun on ollut kahtena iltana peräkkäin nauttimassa ihanista musiikillisista elämyksistä.

Ölli nautiskelee

Melkoisen hieno viikonloppu. Paljon hyviä artisteja. Paljon ihanaa musiikkia. Herkistymistä. Todella paljon naurun räkätystä. Rakas ystävä. Yöystäviä. YöHörhöjä. Kyllä näillä taas parin viikonlopun yli selvitään. Palaillaan.
Kuvia Tampereelta voi käydä vilkuilemassa facebuukista tai flickristä ja kuvia Kouvolasta myös face tai flickr.

"Näistä öistä voimani mä saan"