Naiset varmastikin tietävät mitä tapahtuu, kun iskee hiuskriisi, vaatekriisi tai vaikkapa naamakriisi. Minulla
kaikki iski lauantaina yhtä aikaa. Hiukset eivät taipuneet halutulla
tavalla. Meikata en osannut ja paitakin näytti päällä oudolta. Vaan ei
auttanut valittelut ja matkaankin päästiin vihdoin ja viimein. En sitten
muistanut ottaa autoon edes uutukaista Pelko ja rakkaus -levyä mukaan.
Kertaalleen olen tällä hetkellä levyn kuunnellut läpi. Työmatkani ovat
minulle arvokasta musiikista nautiskelemisen aikaa. Odotan siis sitä,
että saan elvyn omaan autooni ja pääsen todella uppoutumaan uusiin
biiseihin. En pidä tämän suhteen kuitenkaan kovin suurta kiirettä.
Haluan nauttia rauhassa ja hitaasti.
Tie vei ensimmäistä kertaa elämässäni Finlandia-talolle. Tällä kertaa
mukana oli pitkästä aikaa oma mies, joten tunnelma konserttiin oli
valmiiksi jo hyvin erilainen. Paikan päällä tavattiin ystäviä ja muita
tuttuja näistä Yö-piireistä. Taas sai jonnekin osoittaa kiitokset siitä,
että Yö kuuluu omaan elämääni ja sitä myöden elämääni on astellut
paljon upeita ja ihania ihmisiä. Paitamyynnin kautta piti mennä, kun
äidille piti käydä ostamassa myös uusi levy.Pyllyt penkkiin ja valmistautumaan tämän illan konserttiin. Huomattiin, että paikalle oli eksynyt aika monia tuttuja ja meille jopa irvailtiin, ettei ollut kovin suuri yllätys nähdä meidät siellä. Kummallista. Eihän me nyt NIIN paljon keikoilla/konserteissa käydä. ;) Mieskin oli tänä syksynä ensimmäistä ja varmaan samalla viimeistä kertaa Yötä vastaanottamassa. Josko hänet taas jossain vaiheessa saisi suostuteltua lähtemään mukaan.
Konsertti oli tietenkin upea. Biisen järjestyksiä oli hiukan fiilattu
ja olipa toiseen settiin otettu mukaan myös yksi meneväinen ja
tunnelmaa nostattava ralli. Taustalla pyöriviä kuvia oli hiukan
vaihdettu. Taustalaulajia oli tällä kertaa mukana kaikki kolme mimmiä.
Kaikista parasta oli taas, kun kuuli Pettävällä jäällä -biisin ja
samalla hetkellä mieleen nousi taas sata ja yksi muistoa ja vieressä
istuva tyyppi pitää kädestä kiinni ja tiedän biisin olevan hänelle yhtä
tärkeä. Hiukan piti nieleskellä ja silmiä räpsytellä, ei ollut nessut
tällä kertaa mukana.
Jokaisella meillä on oma tyyli nauttia konsertista. Finlandia-talolle
oli eksynyt tähän mennessä "innokkain" kuuntelijajoukko. Kiitän
onneani, ettei minun eteen ole vielä sattunut niitä innokkaita ihmisiä,
joiden takamukset eivät pysy penkissä. Ymmärrän sen, että kun tulee
menevä ralli, niin tekee mieli nousta ylös jammailemaan, mutta
kannattaisi sitten ehkä hankkia paikat taaimmaisesta rivistä, jottei
estä kenenkään näkyvyyttä. Kaikki kun eivät kuitenkaan halua jammailla,
vaan halutaan istuallaan nauttia konsertista. Toinen lukunsa tietenkin
ovat ne ihanat ihmiset, jotka haluavat tehdä itsensä tärkeäksi ja
huutelevat jokaisen välispiikin aikana jotakin omia kommenttejaan. No
vuorovaikutustahan se toki bändin tai siis Ollin kanssa on. Keikoilla
sen jotenkin sietää, se kai kuuluu hiukan asiaankin. Konserteissa ja
muuten hiljaisessa salissa en sitä ihan täysin ymmärrä. Onneksi ei ole
aina tarvitsekaan ymmärtää.
Nimmarienjakotilaisuus muodostui taas omalta ja tuon miehen osalta
varsin hulvattomaksi. Nauru raikasi taas. Osoittivatpa orkesterin
jäsenetkin miehelleni sen, että häntä on kaivattu ja mukava nähdä.
Pakolliset halaukset ja höpinät aina niin ihanan Miinan kanssa kuuluvat
myös asiaan. Kotiin sai lähteä jälleen kerran hymy huulilla ja nauru
kupli edelleen autossa koko illalle. "Näinä öinä mieli matkustaa..."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti