Pelkoa ja rakkautta Mikkelissä ja Lappeenrannassa

Mikkeli, Mikael
Työpäivän jälkeen meidän pihaan kurvasi auto ja sieltä pomppasi ulos yksi isompi yö-fani ja sitten yksi pieni 3-vuotias Yö-fani. Pikkuneiti oli kovasti odottanut konserttiin pääsyä. Liput tuli ostettua melko myöhään, kun ei oltu varmoja, että haluaisiko neiti nyt sitten lähteä konserttiin. Viikkotolkulla oli harjoiteltu katsomalla Kiitos ja kunnia -dvd:tä, tanssimalla prinsessamekko päällä ja nyt oli hiuksetkin kiharrettu. Neiti oli siis viimosen päälle valmistautunut Yötä vastaanottamaan.

Konsertti oli ihana, biisit osu ja uppos. Kuitenkin itse tuli seurattua sitä pientä Yö-fania. Itselleen tuli mieletön fiilis, kun näki miten paljon toinen siitä nautti. Meidän paikat oli melko kaukana, se ei kuitenkaan menoa haitannut. Kummi oli tietenkin iloinen, kun neiti kerrankin viihtyi sylissä. Fiilis oli kohdillaan, iloa, onnea, rakkautta, ei kuitenkaan pelkoa. Hiukan pisti hymyilyttämään, kun jossain vaiheessa neiti kiipesi syliin ja kuiskasi korvaan: "Se oli Oikee enkeli". Hymy huulilla sai neitiä katsella myös Pelko ja rakkaus -biisin aikana, kun näki selkeästi miten suu liikkui kertosäkeen sanojen mukaan. Eihän sitä voinut vakavana katsoa.

Neidin suosikiksi on tainnut kuitenkin muodostua rakas Artistimme. Suu napsahti nimmarijonossa kiinni. Lahjat toimitettiin perille. Kävihän neito vielä yhteiskuvassa Ollin kanssa. Taitaa kuvasta tulla neidille melkoinen aarre. Sen verran oli kuvan katseleminen neitiä herkistänyt. Upea, erilainen konsertti. Oma keskittyminen oli aika ajoin ihan muualla kun siinä, mitä lavalla tapahtui.

Lappeenrantasali
Rakkahin ystävä saapui meille kiireisen työpäivän jälkeen ja pienen sähligin jälkeen lähdettiin matkaan. Jotenkin menomatkalla kävi jo selväksi, ettei tästä illasta todellakaan tulisi tavanomainen. Mennessä ei paljon hymyilyttänyt, kiire oli melko kova. Ehkä saattoi, jopa hiukan pelottaa. Keli oli huono, muitakin taisi pelottaa ja siksi vauhdit olivat meidän mieleen liian hitaita. Kiire tosiaan tuli, kun molemmat oltiin oltu aamulla töissä ja piti ehtiä valmistautumaankin iltaa varten.

Juoksuaskeleet ja omat penkitkin löytyi. Persus penkkiin. Mikään ei olisi voinut valmistaa tähän iltaan. Hysteerisen hauskaa meininkiä. Rakas artistimme pani taas parastaan ja sai viihtymään ihan satasella. Unohtamatta tietenkään ketään muutakaan. Siellä heiluu ja hilluu taustoja laulamassa joku sellainen pinkit hiukset omistava ilopilleri, jolta ei myöskään jää huomaamatta, se kun ollaan paikalla.

Syksyn sävel -kisa lähestyy ja nyt täytyy sanoa, että Syyt syntyjen paranee kerta kerran jälkeen. Livenä kuultuna se biisi on herännyt minulle ainakin henkiin. Jukin uusi biisi Kauneinta päällä maan on tehnyt myös suuren vaikutuksen. Ylipäätään Jukille valikoituneet biisit konserteissa ovat upeita. Jukia on aina ihana kuunnella. Mies omaa persoonallisen ja mielettömän äänen. Kukapa sitä ei haluaisi kuunnella.


Konserteissa kuullaan biisejä, jotka ovat minulle hyvin tärkeitä ja rakkaita. Fiilis vaihtelee rauhallisesta täysin toiseen päähän, kun ei meinaa pyrstö enää pysyä penkissä. Se on uskomatonta. Tunnelma on edelleen hämmentynyt, sekava ja muutenkin outo. Niin ja hysteerinen. Naurua riitti tälle illalle ja jatkuihan ne naurut vielä konsertin jälkeenkin. Minä ja ystäväni = kävelevät katastrofi. Tai ympärivuotiset pönöttäjät. Voi kauhistus, mihinhän tämäkin syksy vielä meidät johtaa? ;) Ihan mieletön konsertti! Ihan mieletön seura! Ihan mielettömät tyypit siellä lavalla! On onnea kokea tällaistä, olla jollain lailla osakin sitä.