Hämeenlinnan YÖssä yhtä Sirkusta

12.4.2013 Hämeenlinna, Sirkus

Aamu alkoi reippaasti pienen 4-v. prinsessan hyvän huomenen toivotuksiin, hän esitteli minulle jotain piirustusta. Eihän sille voinut muuta kuin hymyillä. Mukava aamupäivä hurahti kummilikan, hänen pikkusiskonsa ja heidän äitinsä, eli minun kälyni kanssa. Perhekerhossa oli värikylpypäivä ja lapsille annettiin lupa sotkea kätensä. Tosin mielenkiintoista huomata, miten monet lapset kammosivat käsien sotkemista. Sydän oli haljeta onnesta, kun olimme kälyni kotona ja sylissäni istui molemmat siskokset. Lapsissa on kyllä kummaa taikaa. He sulattavat sydämen.

Auton nokka kotia kohti ja valmistautumaan iltaa varten. Meninkin vanhemmilleni, tuohon Siellä saa aina syödäkseen ja nälkä kun oli, niin mikä jottei. Hiukset kikkaroille pitkästä aikaa ja hiukan meikkiä naamaan, tänään ei ollut sotamaalauspäivä.  Auto alle ja kohti ystävän kotia. Ystävän hiuksetkin tuli laiteltua kiharoille. Ruokaa vatsan täytteeksi ja jälleen hyppäys autoon. Tässä välissä täytyy muuten mainita, että olen sitten huristellut tässä alkuvuodesta melko reippaasti tuon auton kanssa, on meinaan kilometrejä tullut mittariin noin kolmen kuukauden aikana reilut 8000 kilometriä. Kohta pitäisi alkaa miettimään, mistä saisi hyvän, halvan ja vähän ajetun auton ja vielä ne rahatkin siihen autoon.

Kävimme ystäväni kanssa Hämeenlinnaan päästyämme paikallisessa marketissa ostoksilla, koska saimme matkalla oivan älynväläyksen. Eräs bändinjäsen nimittäin täyttää pyöreitä vuosia tässä hetken kuluttua, jotenka kävimme hankkimassa hänelle hienon ja arvokkaan lahjan. Pakettia askarrellessa meillä oli hyvin lystiä ja se kyllä kaikui marketin melko hiljaisessa aulassa.

Hyvissä ajoin päädyimme Sirkuksen oven taakse. Tämä paikka tuo muistoja mieleeni. Täältä nimittäin muistan ystäväni ensimmäisen kerran. Taisimmepa silloin keikalla seistä vierekkäin, mitään emme kuitenkaan jutelleet vielä sillä kerralla. Vaan seuraavalla kerralla avasin suuni ja se on kauniin ystävyyden alku. Sen jälkeen olen ehtinyt kokemaan ja näkemään ja jakamaan ystäväni kanssa niin paljon asioita, etten olisi voinut edes kuvitella, että sellaista ihmistä on olemassa, jonka kanssa voi puhua mistä tahansa. Ihminen, joka ymmärtää sinua puolesta sanasta, joskus ei edes tarvita sitä puolikasta sanaa.

Hämeenlinnaan olikin kokoontunut melkoinen joukko tuttuja ihmisiä. Keikan alkua ei tarvinnut niin paljoa vilkuilla kellosta. Jälleen tutut sävelet ilmoille ja saa huokaista muutaman kerran oikein syvään. Biisivalinnat miellyttivät kovasti. Pitkästä pitkästä aikaa ilmoille kajahti Pieni ihminen suuressa maailmassa. Tämä biisi on mieheni lempikappale ja onpa tuo biisin nimi jopa hänen käsivarteensa hakattu musteen kera. Joten luonnollisestikin tämä biisi tuo mieleen rakkaan mieheni. Jälleen kuultiin Popedan Yö-biisi, joka tosiaan kuuluu myös omiin suosikkeihini. Vaan suuren suuri kiitos eräälle fanille, jolle annettiin mahdollisuus valita kahdesta biisistä ja hänen ansiostaan sain kuulla pitkästä pitkästä aikaa Särkyneen enkelin. Mahtavaa.

Tänä keväänä on tullut jotenkin silmätikku-fiilis. Eipä siltä vältytty tälläkään kertaa. Nyt kuitenkin hymyilytti. Joskin rakkaan Artistimme ajatusmaailma on kummallinen, vaan jollain lailla ehkä jopa hellyyttävä. Enkä ole tietenkään yhtään vahingoniloinen, en suinkaan yhtään nauranut, kun rakas Artisti hukkasi biisin sanat. Pariin kertaan. En nauranut. Hih hih. Tämän kevään keikat alkaisi omalta osaltani olla taputeltu. Yksi jäljellä. Sitä ehtii odottelemaan pari viikkoa. Nyt lähden viettämään viikonloppua tuon kaikista rakkaimman ihmisen kanssa, eli oman mieheni. Kuuntelen tässä samalla Arttu Wiskarin uutta levyä ja minuun ainakin kolahtaa kovasti, joten suosittelen lämpimästi, jos Artun musiikista pitää.