Limudiscoa ála Yö ja Waltikka

4.4.2014 Valkeakoski, Waltikka

Toinen reissu ikinä Valkeakoskelle. Pohdiskelen vaan, että mahdetaanko Valkeakoskella kaikki v-alkuiset sanat kirjoittaa W:llä? Tai lisätäänkö sinne sanan eteen ylimääräinen w? Niinkuin Wareena! Waltikka. Ja siis Waltikan sisältähän löytyi vielä tapahtumaravintola Walentina. Todellakin tapahtumarikas ilta! Ainiin, ei muuten ollut uusi omistaja ehtinyt saada anniskeluoikeutta. Tämä kävi kyllä selväksi heti hotellin pihalla, kun eräs Yöystäväinen siihen pöllähti, kun ystäväni kanssa pihaan kurvasimme.
 
Tämä samainen yöystäväinen pyysi minut myöhemmin pihalle kanssaan, paheita harrastamaan. Sattui vaan kohdalle melko huono ajankohta, kun keikkapaikalle asteli meidän siinä tuprutellessa eräs nimeltämainitsematon Artisti Lindholm. Voihan video! Tai siis Woihan Wideo. Teki muuten mieli tumpata tupakka ja seisoskella muina naisina siinä. Tiedättekö, vähän samanlainen olo, kuin jonkun vanhan opettajan nähden polttaminen. Jonnekin on iskostunut tuollaisia kummallisia tapoja tai ajattelumalleja. Käväisipä siinä myös herrasmies A. Toikka, jota on aina ilo nähdä.

Keikan alkua odotellessa meinasi aika käydä pitkäksi. Porukkaa näytti olevan todella vähän, liekö syynä se alkoholiton baari? Mitenkähän muuten mahtaa olla, jos joku Tytti 15v. olisi tuona iltana keikalle halunnut, olisiko hän päässyt sisään, kun ei kerran A-oikeuksia ollut? Paikalla oli sankoin joukoin tuttuja yöihmisiä. Oli todella kiva huomata, että jälleen oli eturivi enemmän tai vähemmän tuttuja täynnä. Parasta yöihmisissä on se kohteliaisuus, jota ihmisistä löytyy. Helposti saattaa olla ihmisiä, joiden nimiä en edes tiedä, mutta joiden kanssa moikataan kun nähdään. Sehän kuuluu hyviin käytöstapoihinkin. Yöihmiset niitä kyllä omaavat. Ja tietenkin aina on ihana nähdä niitä tyyppejä, joita ei näe muualla kuin Yön keikoilla ja niilläkin melko harvoin. Erityinen ilon pirskahdus kävi, kun kävin moikkaamassa erästä ystävää, jonka näkemisestä olin enemmän kuin onnellinen. Tiedättekö sen tunteen, kun voi niin aidosti olla onnellinen jonkun ihmisen puolesta, kun tietää miten paljon merkitsee se, että tuon ihmisen siellä näkee. Se oli todellista ja suoraan sydämestä asti kumpuavaa onnea. Hyvä etten tirauttanut paria kyyneltäkin.
 
Keikka saatiin taas käyntiin. Eikä kukaan arvaa millä kappaleilla. Jos ajattelit juuri Likaiset legendat ja Tie sydämeeni -kappaleita, osuit oikeaan. Sitä jatkettiin Se kerran kirpaisee rykäisyllä. Sitten kuultiinkin yksi ehdottomista suosikeistani. Jota juuri matkalla kuunneltiin ja sanoin vielä ystävälleni, että olisipa kiva joskus tätäkin kuulla livenä. Toivebiisinä siis kuultiin Taikasanat. Uuh. Kylmät väreet ja mieleen palautui taas oma hääpäivä muutaman vuoden takaa, kun rakkaat yöystäväiset olivat tehneet tästä oman version ja sen meille lauloivat. Ihanat yöleidit.
 
Noniin. Palataanpa asiaan. Joku yritti toivoa Yö on minussa ikuisesti kappaletta, mutta se vaihtuikin Tunnit kappaleeksi. Kolmaskin toivebiisi illan aikana kuultiin: Laulu rakkaudelle ja Jaskan soolo! Jei! Hyvä Jaska! Jostain syystä pääni lyö tällä kertaa melko tyhjää noiden biisien suhteen. En tiedä liekö siihen syynä artistin epäilyttävä käytös vai mikä lie, mutta en oikeasti muista mitä Valkeakoskella soi. Jukilta kuultiin Deadline ja todellisena kirsikkana kakun päällä (mistä tuo sanonta muuten tulee? kirsikat ovat pahoja. Yök.) tai pisteenä i:n päälle Karheaa ja kaunista. Mahtava veto. Jukin jälkeen homma jatkui Onnen hohteessa. Kuvitellaan niin kertosäe alkaa jo soimaan päässä ja Hiljainen puutarha on edelleen upea kappale.

Kyllä oli taas nauru herkässä. Se lavan keskiosaa hallitseva mörökölli viihdytti kyllä taas koko sydämellään. Välispiikit hipoivat kyllä taas melko lähellä napaa ja sen alapuolta. Kovin yllättävää. "Olli L. täynnä elämää nro 69" näen jo mielessäni vaalimainosjulisteen. Toisaalta paremmin sopisi "Olli L. elämää ja erotiikkaa jo vuodesta 1964"? Eikä onnistunut poistuminen paikaltakaan ilman kommenttia ohi kävelevältä tyypiltä.

Kotimatkalla kyllä taas kaksi hiljaista ja ujoa naureskelivat tämän illan limudiscoilulle. Ainiin, eksyttiin taas. Minä en kuuntele tarpeeksi hyvin navigaattorin ohjeita. Hups. Olihan taas ilta! Näitä lisää kiitos!