19.4. Jämsä, Himosareena
Johan sitä on taas oltukin erossa Yöstä. Niin no ihan kaikki kaksi viikkoa taitaa olla taas edellisestä keikasta. Onhan se pitkä aika. Onhan se. Joten eipäs muuta kuin ystävä jälleen auton kyytiin ja ei muuta kuin tien päälle. Himos on kyllä todella tuttu keikkapaikka. Siellä kun on käyty ensimmäiset keikat katsomassa vuonna 2007. Ehkä. Nyt käytiin hakemassa pari muutakin ystäväistä kyytiin, mutta ihan vain siitä Hotelli Jämsän kulmilta. Eihän niitä mimmejä voinut kävelemäänkään laittaa. Saati taksista maksamaan, kun siitä ohi kerran kurvailtiin. Tosin taisivat harkita muita reittejä ja kyytejä siinä vaiheessa, kun radiosta tuli Heinix -mainos. Minä ihan vain hitusen lauloin mukana (lue: jammailin ja lauloin kovaa). Joten en todella ymmärrä miksi minua ei taaskaan ymmärretty.
Himoksella piti sitten tietysti ensimmäisenä käydä heipattamassa Satu ja Pipsa. Ihanat naiset myyntipöydän takana. On ne sitten mukavia. Sitten heipatettiin yötutut. Ja siis ei nutut vaan tutut. Ne on niitä kivoja tyyppejä, joihin on Yön matkassa törmännyt ja joita on kiva nähdä aina. Toisten kanssa pidellään yhteyksiä enemmän ja toisten kanssa vähemän. Joka tapuksessa hyviä tyyppejä kaikki. Tällä kertaa täytyy muuten osoittaa kiitokset Yön iloisimmalle ja positiivisimmalle teknikolle (juu, tiedän että se on roudari!). Tämä tyyppi se jaksaa aina olla kuin itse aurinko ja niin on hymy aina herkässä (kröhöm. sarkasmia). Teemu toimi kuitenkin kiltisti ja toteutti erään pyynnön. Kiitos ja kumarrus.
Kellon hipoessa puolta yötä alkoivat vihdoin ja viimein nuo tutut alkutahdit. Jälleen kerran herrat lavalle, vaan nytpä olikin vaihdettu aloitusbiisejä. Tällä kertaa illan sai käynnistää Vie mut minne vaan, Tia-Maria ja Tie sydämeeni. Hitusen oli äksyn oloinen artisti. Olimme taas väärässä paikassa ja muutenkin näytti meidän naamat kiristävän arvon herra Artistin päätä. Voi voi. Vaan vähän kun sitä lahjoi, niin ääni muuttui kellossa. Hyvä niin. Olisi muuten ollut jossain vaiheessa itsellään tiedossa hampaiden kiristystä, kun hermo olisi mennyt siihen negatiivis-sävytteiseen kommunikaatioon.
Tällä kertaahan siis hemmoteltiin uusilla biiseillä. Lapissahan oli kuultu ensimmäistä kertaa kaksi uutta kappaletta. Näistä oli pikkulinnut jo ehtineet kertoa tänne eteläänkin. Uusista kappaleista ensimmäisenä soi tulevan levyn nimikkokappale: Hyvässä ja pahassa. Täytyy sanoa että biisi iski kyllä minuun kuin metrinen halko. Kuului vaan kops, kun se kolahti tuota toista puuta vasten. Melodia oli tarttuva ja sanat osuivat ja upposivat. Tykkäsin ehdottomasti ja paljon. Toisena uutena kappaleena kuultiin Jukilta uusi kappale, jonka nimi pääsi nyt kyllä vilahtamaan ohi. Näiden lisäksi saatiin nauttia myös Kuvitellaan niin kappaleesta, joka taisi olla osittain ainakin jekku Ollille.
Edellä mainittujen kappaleiden lisäksi Himoksella kuultiin Pieni ihminen suuressa maailmassa ja varmastikin joitain muitakin hyviä kappaleita. Illan harvinaisuus-helmi oli tällä kertaa En saanut sua pilviin. Tuota en muista kyllä hetkeen kuulleeni. Encorea kohti mentiin pitkästä aikaa Likaiset legendat ja Ihmisen poika -combolla, joka tarkoittaa myös niiden välissä tulevaa upeaa soitantaa. Oli kiva kuulla tämäkin pitkästä aikaa. Encoressa kuultiin Haaksirikko, Kiitos ja kunnia ja Rakkaus on lumivalkoinen. Yritäpä muuten laulaa ja herkistellä jotain kappaletta, kun seuraat sen rakkaan Artistin pakkoliikkeitä. Ei ole helppoa kun nauru kumpuaa ja siitä naurustakos se yltyy vielä enemmän.
Hyväntuulinen keikka. Naurunremakka täytti auton, kun hiukan levottomat jutut valtasivat jo herkässä mielentilassa olevat mimmit. Tuli siinä Ediä astuttuakin. Älkää kysykö. Levoton mieli tekee kummallisia tepposia. Nyt tahdonkin toivottaa kaikille oikein makoisaa ja munarikasta pääsiäistä! Vajaan viikon päästä mennään taas! Jihaa. Kevättä on taas rinnassa, tai ehkä jopa molemmissa. Ei mulla sitten muuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti