Yötä vastaanottamassa Lahdessa

19.11.2016 Puolet taivaasta - Puolet helvetistä Yö 35v., Sibeliustalo, Lahti

Tervehdys taasen. Edellisestä kirjoituksesta on taas ehtinyt parisen viikkoa vierähtämään. Eli tällä kertaa konserteista oli vuorossa Lahti. Olen aiemmin kertonut ristiriitaisista tunteistani Lahtea kohtaan. Jotenkin kohdalleni on sattunut erikoisia kohtaamisia nimenomaan juuri Lahdessa, joten yhdistän Lahteen myös tietynlaisen ihmistyypin, joka ei varmastikaan todellisuudessa vastaa totuutta lainkaan. Minun kohdalleni vain on sattunut pari erikoisempaa tapausta. Näiden ihmisiin liittyvien tapausten lisäksi Lahden kaupunki on kiusannut minua jemmaamalla autoni niin etten löytänyt sitä enää ja luulin sen olleen varastettu, vaikkei näin todellisuudessa ollutkaan. En vieläkään ymmärrä miten voi ihmislapsen pää olla keikan jälkeen niin totaalisen jäässä, ettei muista mihin on jättänyt autonsa. Hupsista.

Aloitin illan kivasti tekemällä eräälle ystävälleni oharit. En ollut siellä missä piti. Voihan viineri, hiukan eri ratoja olivat meidän ajatukset menneet, enkä nähtävästi osaa lukea minulle lähetettyjä viestejä oikein. No kerrankos sitä, jos toisenkin. Ei vaan harmitti kyllä isosti. Tuli myös hiukan kiire, joten enpä ehtinyt taas kauaa penkissä kaivelemaan nenää ja kaivamaan napaa, kun alkutahdit kajahtivat ilmoille. Kyllä siitä alusta melkein pitäisi video ottaa ja kokeilla lyökö se tajuntaan videonkin kautta. Harmittaa kovasti mikäli tämä jää ainoastaan konserttien introksi. Minä salaa hiukan toivon, että tämä samankaltainen aloitus nähtäisi myös festareilla ja keikoilla. Olisi aika tykkiä kamaa.

Iltahan käynnistyi jälleen Likaisilla legendoilla ja johan sitä heti perään jatkettiin Pienellä ihmisellä suuressa maailmassa. Enkeleistä laulettiin tälläkin kertaa, eikä niihin enkeleihin kyllästy ikinä. Ensimmäisellä puoliskolla hyvin vahvana tulkintana on syksyllä iskenyt myös Särkyvää, en tiedä mikä siinä on, mutta jostain syystä se iskee kerta kerran jälkeen todella vahvasti tajuntaan. Kyseisen kappaleen musiikkivideo on muuten hyvin traaginen ja jotenkin siitä tulee ainakin minulle melkeinpä paha olo. Vaikka eipä noita musiikkivideoita juuri tulekaan katsottua. Paitsi että se Särkyväähän tulee vasta toisessa setissä. Ensimmäisessä setissä on biisejä 80- ja 90-luvuilta ja toisessa taasen 2000- ja 2010-luvuilta. Hupsista.

Toisen puolisko aloitettiin tutusti Vain yksi sydän särjettäväksi kappaleella ja tälläkin kertaa sen duetoi Ollin kanssa Elna Romberg, tämähän tarkoittaa siis sitä että "kuorotytöistä" paikalla olivat Elna ja Mitra. Kyseisestä kappaleesta on kaiketikin ilmestynyt radiosinkku aivan hiljattain, joten eipä muuta kuin toivomaan sitä radiosoittoon. Toisella puoliskolla kuullaan siis kolme duettoa. Odotan aina mielenkiinnolla, millä sanoilla Olli spiikkaa Pettävällä jäällä -kappaleen ja samalla Mitra Matoufin lauteille hänen kanssaan. Huomaa hyvin, että heille on muodostunut vahva side, todennäköisesti jo Voicen aikaan ja sitä on aina hieno katsoa ja kuunnella. Tulee vähän mieleen combo Olli ja Suvi. Olli pyysi Mitraa laulamaan myös pätkän Mä annan sut pois kappaletta ja huh huh, jäätävä veto. Jään sun viereen -kappaleeseen on poljettu kiertueen aikana rutkasti vauhtia ja sitä meininkiä katsellessa tulee melkeinpä itselleenkin hiki, niin kova meno lavalla on sen biisin aikana.

Liian nopeasti taputeltiin tämäkin ilta pakettiin ja oli aika viimeisten taputusten. Jos ette vielä ole käyneet katsomassa kiertuetta, nyt tulee jo kiire. Vähiin käy ennen kuin loppuu. Vielähän siellä 35-vuotiskakussa on kirsikkana laivaristeily sekä tietenkin Espoon Metro Areenat. Toki ennen niitä vielä muutama areenakin jäljellä. Vielä ehtii. Jollei mitään ihmeitä tapahdu, niin minulla on jäljellä enää Metrot, eli nähdään siellä!

Kuvia löytyisi jälleen facebookista.