Mariksen Yössä

22.4.2017 Mari's Coffee, Anjala (Kouvola)

Tälle viikonlopulle jäikin vain yksi keikka. Alunperin oli tarkoitus lähteä perjantaina Hyvinkäälle, mutta väsymys vei voiton. Toki halusin myös katsella tuoreeltaan uuden Vain elämää kauden aloituksen. Tämä ohjelmahan kuuluu omiin suosikkeihini. Olen katsonut kaikki kaudet ja on ollut kiva kuulla artistien tarinoita ja uusia versiointeja kappaleista. Eikä siis puhettakaan että jättäisin tämän kauden väliin. Ainoa mistä en ole järin innoissani, on se että ohjelma tulee nyt kaksi kertaa viikossa. Pidemmät jaksot ovat toki hyvä asia, mutta olisihan sitä perjantain jaksoa voinut pidentää. Ensimmäisessä jaksossa tehtiin tuttavuutta kaudella mukana oleviin artisteihin. Ensimmäinen päivä näytti jännittävän kaikkia, onhan se artistillekin uusi tilanne. Pöydän päässä sai ensimmäisenä kunnian olla Olli. Jaksosta jäi hyvin positiivinen fiilis. Olli jutusteli mukavia ja hassuja juttuja. Yön keikoilla käyville tämä puoli Ollista on tuttu. Kiva että nyt muutkin näkevät tätä positiivista puolta Ollista. Hänellä kun tuppaa olemaan melko negatiivinen julkisuuskuva. Uudet ja raikkaat versiot Yön hiteistä kuulostivat omaan korvaan hyvältä. Samu teki ensimmäisessä jaksossa vaikutuksen positiivisuudellaan ja Joutsenlaulu kuulosti hyvältä. Petran Vie mut minne vaan jäi ehkä omalta osaltani hiukan vaisuksi eikä varsinaisesti koskettanut minua. Irinan Ihmisen poika kuulosti hyvältä ja raikkaalta.

Kun kuulin Nikke Ankaran biisivalinnan, mieleeni hiipi melkoinen jännitys. Pettävällä jäällä on kuitenkin minulle todella rakas kappale, joten vähän pelotti että millaiseksi se Niken käsissä on muuttunut. Nikke kuitenkin veti homman täysillä maaliin asti. Hajosin television ääressä ihan täysin ja itkeä pillitin tämän version myötä. Eli tämä nousi ehdottomasti omaksi suosikiksi ensimmäisestä jaksosta. Tosin ihan yhtä lailla kosketti Lauran versio Särkyneestä enkelistä. Hieno versio sekin. Viimeisenä vaan ei suinkaan vähäisimpänä oli Robinin vuoro. Robin oli tehnyt oman version Rakkaus on lumivalkoisesta ja ohjelman jälkeen tätä ylistettiin erilaisissa medioissa. Minuun Robinin versio ei iskenyt. Ehkä vaatii useamman kuuntelukerran että versiolle lämpenee. Niken kohdalla osasi olettaa että sanoitusta on muutettu, mutta Robinin kohdalla se tuli aika yllätyksenä. Pitääpä kuunnella Robinin versio uudemman kerran. Kaiken kaikkiaan ensimmäinen jakso oli todella vahva jakso ja paljon se herätti tunteita. Hieno aloitus kaudelle.

Mari's Coffee oli viime näkemältä kokenut pientä muutosta ja ehdottomasti hyvään suuntaan. Lippujen hinnat ovat Mariksessa edelleen kohtuullisen korkeat. Mutta eipä Kouvolassa juurikaan ole vastaavanlaisia keikkapaikkoja. Jostain syystä Mariksessa aika kului tolkuttoman hitaasti. Keikka starttasi puolilta öin. Lavalla oli taas varsin energinen ja hyväntuulinen orkesteri. Hymy oli taasen hyvin herkässä. Mariksessa kuultiin seuraavat piisit:

Vie mut minne vaan
Yötä vastaanottamaan
Angelique
Mustat päivät jäädä saa
Pettävällä jäällä
Minne tuulet vie
Särkynyt enkeli
Rakkauden vahvistama
Niin paljon me teihin luotettiin
Vain yksi sydän särjettäväksi
Hän tanssi kanssa enkeleiden
Ihmisen poika
Likaiset legendat

Encoressa:
Haaksirikko
Kiitos ja kunnia
ROLV

Ensi viikolla ensin pukeudutaan kummallisesti ja seuraavana päivänä kaivetaan naftaliinista ne kellastuneet pipot, jonka oikean värin on voinut nähdä joskus useita vuosia sitten. Ensi viikolla on siis vappuaatto ja tänä vuonna se piknikpäivä sattuu maanantaille, joka tietää monille ihmisille yhtä ylimääräistä vapaapäivää. Olli tosin oli Mariksessa vielä sitä mieltä että vappuun on kuukausi aikaa. Mutta josko nyt kuitenkin mentäisi tuolla viikolla. Vuoropuhelu yleisön kanssa sujui jälleen kivoissa tunnelmissa. Bändiin kuuluu myös matematiikan maisteri. Osaatteko arvata kuka? Tällä hetkellä Yö huokuu ympärilleen positiivista energiaa ja rutkasti hyvää mieltä. Kyllä se välittyy sieltä yleisöön aivan hemmetin hyvin. Tällä kertaa Särkynyt enkeli tuli melkoisella potkulla ja ainakin minulla tuntui että tucca lähtee päästä, kun siinä biisissä oli niin paljon poweria. Oman twistinsä keikan loppuun toi tuo rakas mieleni, joka seikkaili lumivalkoisen aikana perjantain työpäivään. Rakkaat juniorit lauloivat minulle heleä-äänisesti bussimatkan aikana kyseistä laulua radion säestämänä, minä hajosin bussin penkkiin ja itkin, koska kohta on aika uusien tuulien töiden osalta ja se on minulle kohtuullisen vaikea paikka. Kuuntelin nuorten laulua, itkin ja mietin samalla miten hienoihin tyyppeihin olen saanut tutustua liki neljän vuoden aikana. Kruununa kakun päällä ulkona satoi tiskirätin kokoisia lumihiutaleita. Oli kohtuullisen tunteikas hetki ja tietysti se tuli mieleen kun sitä biisiä kuunteli livenä, joten hiukkasen joutui kyyneliä nieleskelemään.

Tähän on hyvä lopettaa. Jatketaan harjoituksia ensi viikolla. Pus!

Kuvia voi käydä katsomassa jälleen naamakirjan puolelta.