Somerolla Yötä ja Popedaa

12.7.2017 Esakallio, Somero

Ja taas mennään. Sattui kivasti vapaapäivä keskiviikolle, joten eihän siinä muuta auttanut kuin lähteä käymään Somerolla. Etenkin kun tänä kesänä ei juurikaan satu noita ei-festari-keikkoja, joten niistä vähäisistä on kiva mennä nauttimaan. Esakalliolla on tullut käytyä aiemminkin ja mukava paikka se kyllä on. Pihalle oli rakenneltu terassialuetta, johon kivasti näytti paistavan ilta-aurinko. Hirmuisen montaa tuttua ei ollut paikalle eksynyt, mutta jokunen kuitenkin. Oli kiva nähdä pitkästä aikaa saksalaista yöfania, johon olen tutustunut jo useita vuosia sitten.

Pienten käynnistysvaikeuksien jälkeen Yö polkaisi illan käyntiin vauhdikkaasti Vie mut minne vaan ja Niin paljon me teihin luotettiin ralleilla. Illan aikana kuultiin taas melkoinen hittisetti Yön vuosien varrelta: Laulu rakkaudelle, Minne tuulet vie, Tuhoutuva tarina, Värifilmi, Vain yksi sydän särjettäväksi, Hän tanssi kanssa enkeleiden, Kuorotyttö, Ihmisen poika, Likaiset legendat 1, Kiitos ja kunnia, Lindholmin Ollie ja ROLV. En vieläkään ole tottunut siihen, että Ihmisen poika ja Legendat tulevat keikalla nykyään "väärinpäin". Jaska on muuten herännyt eloon siinä lavan edessä, tyyppihän irrottelee soittaessaan ihan kunnolla, go Jaska! Timokin alkaa pikkuhiljaa liikkua siellä lavalla. Ei kyllä liikettä taas puuttunut keikalta. Niin oli kovaa ja hikistä menoa että Ollille meinasi tulla tuccakriisi. No ei oikeasti. 

Hyväntuulinen keikka tosiaan ja aivan hirvittävän kuuma. Yön keikalla on kyllä hauska kontrasti, kun soitetaan melankolista musiikkia ja sitten Olli viihdyttää välispiikkien vitseillä kuitenkin hyvin paljon. Jos Yötä verrataan muihin bändeihin, niin Yön keikkojen iso osa on myös ne välispiikit, jotka välillä lähtevät laukalle. Vähän sitä piti taas välispiikeissä irvailla Popedalle. Minä olen kyllä tullut siihen lopputulokseen, että Olliinkin pätee sanonta "V*ttuilu on välittämistä." eli kun se irvailee, niin oikeasti se vähän niinkuin tykkää. Kieroutunut ajattelutapa, olisikohan se sitä porilaisuutta, tosin meillä "kuusaalaisilla" on hiukan samoja piirteitä. Pakko muuten taas kehua miten kiva on kuunnella Jussin kitaraa ja lisääntyvissä määrin myös kitarasooloja. On se seppä sen kitaransa kanssa.

Yhdestä kitarasepästä voikin sitten sujuvasti siirtyä toiseen. Koska siis onhan Costello ehkä yksiä lahjakkaimpia kitaristeja Suomessa. Popeda. Täyttä tykitystä Popedalta koko keikka. En oikein tiedä miten sitä edes muuten kuvailisi. Popedahan kuuluu niihin bändeihin, joita on AINA kiva nähdä livenä. Popeda vetää täysillä ja hyvällä sykkeellä. Levyltä en tätäkään bändiä juurikaan kuuntele, mutta livenä kuuntelen ja katselen erittäin mielelläni. Popeda on kolahtanut jo ensimmäisen kerran kun heidät on livenä nähnyt. Eikä kyllä puuttunut virtaa tästäkään keikasta. Popedan aikana lavalla oli kohtuullisen paljon savua, joka hiukan häiritsee tällaista, joka nauttii keikasta myös kuvaamalla. No, kun ottaa paljon kuvia, on siellä ehkä joku ihan ok-otos. Valokuvaamista olisi muuten kiva vähän opiskella. Se on mukavaa puuhaa. 

Takaisin Popedaan. Popeda tykitti hittejä hittien perään, eikä voinut muuta kuin taputtaa ja laulaa täysillä. Kaasua komisaario Pepponen, Punaista ja makeaa, Aino, Onhan päivä vielä huomennakin, Lihaa ja perunaa, Sukset, Kersantti Karoliina, Helvetin pitkä perjantai, Kakskytä centtiä ja muutama muu kappale kajahti komeasti Someron yössä. Ihan kaikkia kappaleita en toki muista enkä toki myöskään osaa, koska Popedaa tulee kuunneltua todella vähän. Uusinta Popedan levyä en ole tainnut kuunnella, paitsi tuon Helvetin pitkä perjantai -biisin, joka linkittyy Yöhön. 

"Eihän tätä kestä tätä saatanan mollia 

naapuri turpaansa sai.

Rappukäytävän täydeltä Lindholmin Ollia 

taitaa tulla helvetin pitkä perjantai."

Biisihän on aivan mahtava kunnianosoitus Yölle. Team Hautamäet on biisin takana ja täytyy sanoa että hyvää työtä on herrat tehneet. Biisi saa hymyn huulille ja nytkin kun sitä biisiä kuuntelee tuolla omassa päässään repeatilla, meinaa naurattaa. Hauska biisi. Hauska bändi.

Nyt oli Somerolla kova ilta. Kannatti taas ajella jokunen sata kilometriä hyvän musiikin perässä. Nyt saa/joutuu pitämään hiukan taukoa. Työt kun haittaavat harrastustoimintaa, niin seuraavaa keikkaa joutuu hiukan odottelemaan. Musiikki on parasta livenä. Pus!

Kuvia löytyy taas jokunen facebookista.

"Näistä öistä, voimani mä saan."