tiistai 14. marraskuuta 2017

Hyvän Yön lauluja Varkaudessa

12.11.2017 Warkaus-Sali, Varkaus


Hyvän Yön laulut ovat tänä syksynä seilanneet kyllä tehokkaasti meikäläisen ohi, konsertteja siis tarkoitan. Samainen levy on soinut nyt hetken aikaa autossa ja täytyy sanoa, että pidän kovasti kyseisestä levystä.  Olen pitänyt myös trio-keikoista, joten nyt on mukava kuunnella noita versioita myös levyversioina. Melko mukavia muutoksia biisit ovat kokeneet. 

Omiksi suosikeikseni ovat nousseet Enkelille, josta on nyt vihdoin myös Yöltä sellainen levyversio, jota kuuntelee mielellään. Myös Suvin versio kyseisestä kappaleesta on miellyttävää kuunneltavaa, mutta kyllä Yön versio on silti se paras. Likaiset legendat biisistä on tullut levyllä paljon synkempi. Minut se jotenkin ensimmäistä kertaa kuunnellessa pysäytti siihen miten synkkä kappale sekin on. Toisaalta moniko Yön kappale ei ole synkkä? Ei niitä montaa taida olla. No sellainen positiivisempi kappale löytyy onneksi myös Hyvän Yön lauluja levyltä. Mustat päivät jäädä saa kappale on saanut aivan ihanan irkkutwistin, jota kuunnellessa voi sukeltaa vaikka minkälaisiin sielun maisemiin. Se kappale saa myös hymyn huulille. Samoin kuin Vie mut minne vaan, josta on levylle tehty raikas trio-keikoilta tuttu versio. Pakko on nostaa levyltä vielä yksi suosikki kappale, Vieraskirja, josta on viime vuosina muodostunut jostain syystä itselleni kovin rakas ja tärkeä kappale.

Oikeastaan koko levyllä päällimmäisenä mielessä on kuunnellessa se, miten hyvältä se kuulostaa ja miten hienosti soittimilla voi kuljettaa tällaista tavan kuuntelijaa mielikuvasta toiseen. Pidän levyssä kovasti myös siitä, että siinä lauluja laulaa aikuinen Olli, jonka ääni on varsin miellyttävää kuunneltavaa. Kaikista 80- tai 90-luvun levyistä ei edes tunnista tuota tämän päivän Ollia äänestä. Minä pidän kovasti levystä, toivottavasti muutkin siitä pitävät.

Pureudutaanpa vähän myös konserttiin. Tutut ja turvalliset kuviot ovat ihmiselle hyvin tärkeitä. Ja nyt itse ainakin olin hiukan oman mukavuusalueen ulkopuolella, kun istumapaikat olivat jossain muualla kuin edessä. Jos on käynyt katsomassa yli 200 keikkaa ja niistä keikoista on yhden käden sormilla laskettavissa ne, joissa ei ole ollut edessä, voi tehdä hiukan tiukkaa välillä asettua jonnekin muualle. Toisaalta nyt kun istuskeli miksauspöydän edessä, eli Warkaus-Salin permannon toiseksi ylimmällä rivillä, oli kyllä niin hienoa kuulla soittimet, laulu ja taustalaulut kunnolla. Sitä paitsi siellä ylhällä istuessa sai ihan rauhassa keskittyä kuuntelemaan musiikkia. Tosin huomasin taas miten paljon minulle Yössä merkitsee myös se pienen pieni vuorovaikutus niiden lavalla olevien tyyppien kanssa. 

Ensimmäisellä puolikkaalla kuultiin siis akustisempaa Yötä ja aika moni kappale Hyvän Yön lauluja levyltä oli ensimmäisen puolikkaan ohjelmistossa. Väliajan jälkeen jatkettiin sitten menevämmällä setillä ja biisisetti oli melkolailla sama, kuin tänä syksynä on noilla parilla baarikeikallakin ollut, jotka soivat kyllä hienosti konserttisalissa. Biisisettiä en sen tarkemmin käy läpi, koska mikäli ei ole konsertissa vielä käynyt ja aikoo mennä, niin kaikkea ei tarvitse tietää etukäteen. Ensimmäisellä puolikkaalla meinasi muutama biisi tehdä hieman tiukkaa kuunnellessa. Joku jännä juttu noissa konserttisaleissa on, silloin antaa helpommin itselleen luvan mennä syvemmälle biisiin ja sen herättämiin ajatuksiin ja helpommin joutuu nieleskelemään ne kyyneleet pois. Tosin aina ei niiltä pysty välttymään.

Keikan jälkeen piti tietystikin vielä käydä heipattamassa paitamyynnin Satu, mukana ollut äityliini osti itselleen Yö-sateenvarjon, pitäähän sitä fanituotemyyntiä kannattaa. Minä selvisin tällä kertaa tyhjin käsin paitamyynnistä kotiin. Maailman parasta Jaskaa pääsi myös kiittämään konsertista, kun jostain se siihen tulla tupsahti. Maailman paras Yö. <3



"Näistä öistä voimani mä saan."

Valokuvia on tällä kertaa niin vähän, että facebookista niitä on tällä kertaa turha etsiä. Laitan ne kaikki suoraan tähän blogiin nähtäville.








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti