maanantai 16. lokakuuta 2017

Tulisuudelman Yössä

13.10.2017 Tulisuudelma, Vantaa


Tervetuloa taas paikallaan pysyttelevälle laivalle. Se mitä tapahtuu Vantaan hotellissa, jää sinne. Tällä kertaa meno ei kyllä ollut aivan niin villiä, kuin mitä se on joskus ollut. Paitsi ehkä lavalta käsin. Oli meinaan hitusen vallattomalla tuulella se rakas Artisti. Eräs Yötuttu hehkutti ennen Vantaata että hänellä on 100. Yön keikka Vantaalla. Tuli itselleen mieleen että enpä ole toviin laskenut omien keikkojeni määrää. Tahtooko joku arvata? Kyseinen tuttu ja hänen juhlakeikkansa huomioitiin kyllä hienosti lavalta käsin. Terkut Hämeenlinnaan. (Edit 16.10.2017 klo 18:52 Hämeenlinna on siis vaihtunut Espooseen, eli Espooseen ne terkut oli tarkoitus mennä.)

Ennen keikkaa meinasi tulla pissat housuun, kun minut onnistuttiin säikäyttämään omista ajatuksistani niin hyvin. Pentele. Aina pitäisi olla valppaana. Vaan riittihän siitäkin tapauksesta iloa ja naurua toviksi. Kiitokset säikyttelystä menee ihan kokonaan sinne rumpujen taakse. Vekkuli setä sekin.

Tampereella ihmettelin kovasti kun Yön roudariosastosta puuttui yksi hyvin olennainen osa. Joku uusi heppukin oli ilmestynyt mukaan. Nyt Vantaalla kuitenkin sai huokaista helpotuksesta, kun se puuttuva palanen hippaloi lavan takana kainalosauvan kera. Paranemista sinne.

Yön astellessa lavalle sai huomata ettei herra yrmyjen kuningas ollut ainoa raajarikko, kun lavan keskelle asteli herra, käsi tiukasti tuettuna vartaloon. Paranemista sinnekin. Menoahan se kantosidetukisysteemi ei haitannut. Hyvä, leppoisa ja hauska tunnelma valtasi juhlakansan tai ainakin minut, ehkä jonkun muunkin.

Biiseinä Vantaallaa kuultiin:
Vie mut minne vaan
Yötä vastaanottamaan
Pieni ihminen suuressa maailmassa
Minne tuulet vie
Pettävällä jäällä
Onnen hohteessa
Vain yksi sydän särjettäväksi
Tuhoutuva tarina
Kuorotyttö
Tia-Maria
Ihmisen poika
Likaiset legendat
Kiitos ja kunnia
ROLV

Tosiaan keikalla oli vallan lystikästä menoa. Kaikenmaailman juttuja taas sieltä lavalta kuultiin. "Voitko niistää mun nenän."
"Voitko pyyhkiä mun...."
Öh. Joo. Saihan taas nauraa. Vieläkin hymyilyttää kun tuota Vantaan keikkaa miettii. Ja mikä parasta, sain nauttia keikasta r a k k a a n ystäväni kanssa. Hänen kanssaan keikat ovat aina tuplasti lystikkäämpiä, kun toista ymmärtää puolesta sanasta tai ilmeestä ja repeää nauramaan yhtä aikaa. Ihan parasta. Yöllä kotiin ajellessa pohdittiin mikä siinä Ollin kädessä mahtaa olla ja vastaus siihen tulikin Arto Nybergin ohjelmassa. Saattaa olla melko pitkä toipumisaika herran kädellä. Kunhan se nyt vaan malttaisi sen käden kanssa...

Nyt minä lähden tutustumaan tuohon uutukaiseen kirjaan "Yhden miehen varietee", jonka postipoika jo tänään tuonne lähellä olevaan SmartPostiin oli polkenut. Palataan astialle! Pus!

"Näistä öistä voimani mä saan"

 Kuvia voi käydä kurkkimassa taas facen puolelta enemmän.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti