30.9.2017 Nightclub Tähti, Tampere
Sinne meni taas kesä ja tervetuloa syksy. Tässähän ei ole juurikaan mitään ehtinyt tekemään Yön "keikkatauon" aikana. Paitsi töissä olen ehtinyt olemaan. Lisäksi tuo toinen rakas harrastus koripallon fanitus on nostanut taas päätään, koska myös koriskausi on alkanut ja sen myötä fanitoiminnan kehittämistä tuon oman joukkueen ympärille muiden fanien kanssa.Yön syksy starttasi perjantaina Savonlinnasta, jossa oli tarjolla syksyn ensimmäinen Hyvän yön lauluja -konsertti. Parista suusta olen jo ehtinyt kuulemaan kehuja tästä. Todella outoa, kun itsellä ei edelleenkään ole ensimmäiseenkään konserttiin vielä lippuja. Tämän hetkinen työtilanne haittaa harrastustoimintaa ja täytyy sitten tyytyä siihen mitä jää vapaapäivien osalta, joka myös tarkoittaa sitä että täytyy tyytyä myös paikkojen osalta siihen mitä jää jäljelle. Tämä on hyvin kummallinen tilanne minulle, koska yleensä liput on hankittu samantien kun ne ovat tulleet myyntiin ja paikat ovat tietystikin olleet aina edestä. Savonlinnaan en siis päässyt paikalle, mutta pääsinpä kuitenkin aloittamaan syksyn keikat samana viikonloppuna.
Tampere. Ehkä Kouvolan ohella lempikaupunkini Suomessa. Olen monesti sanonutkin, että mikäli juureni eivät olisi niin vahvasti täällä Kouvolassa kiinni, muuttaisin Tampereelle. Nytkin tosin ihan vain pikainen visiitti Tampereelle, koska muuhun ei ollut aikaa. Eli ainoastaan katsomaan keikka ja takaisin kotiin. Muutaman pienen ärräpään meinasi aiheuttaa Tampereen tietyöt. En ilmeisesti lue tai muuten seuraa uutisia, mutta koko Tampereen keskustahan on remontissa. Parkkipaikan löytäminen tietöiden keskeltä ei ollutkaan helppo homma, tai siis olisihan se ollut jos olisin ensimmäisenä suunnannut sinne tuttuun ja turvalliseen Keskustorin parkkiin. Vaan minäpä reippaana tyttönä ajelin puolisen tuntia ympäri Tampereen keskustaa. Tai jos vaikka ensi kerralla laittaisi sen auton ihan vain parkkihalliin. Tyhmä minä.Nightclub Tähden tunnelmasta tulee vahvasti mieleen Tallinnan Helsinki baari. Melkoisen tukevassa humalatilassa olevia juhlijoita ja keski-ikä on suhteellisen korkealla. Tähän kruunuksi päälle ihmiset humppaamassa ennen keikkaa tanssilattialla. Toiset hyvinkin taitavasti parinsa kanssa pyörähtelemässä, jota kyllä mielellään katselee ja ihastelee, itse kun on syntynyt kahden vasemman jalan kanssa, eikä osaa yhtään mitään. Ehkä se suomalainen iskelmä on sitten tätä. Tosin dj:n musiikkivalikoima onneksi laajentui hiukan humppaa laajemmalle keikan lähestyessä. Viimeksi samaisessa paikassa ollessaan jännitin bändin puolesta ihan vietävän paljon, jännitin yleisön vastaanottoa ja jännitin muutenkin aika hitsin paljon. Nyt keikan alkaessa oli helppo hymyillä tutuille herroille lavalla ja keskittyä ihan vain nauttimaan.
Biisisetti saattaisi mennä jotakuinkin näin:
Yötä vastaanottamaan
Minne tuulet vie
Kuorotyttö
Vain yksi sydän särjettäväksi
Tia-Maria
Onnen hohteessa
Kauneinta päällä maan
Tuhoutuva tarina
Tie sydämeeni
Pettävällä jäällä
Ihmisen poika
Likaiset legendat 1
Haaksirikko
Kiitos ja kunnia
Rakkaus on lumivalkoinen
Legendat meinasi unohtua koko setistä, kun Olli spiikkasi viimeiseksi biisiksi Ihmisen poikaa ja Jaska ystävällisesti kävi muistuttamassa arvon herra artistia että Legendat puuttuu. Kauneinta päällä maan biisi oli pienoinen yllätys ja piti oikein kuunnella että mikähän biisi sieltä onkaan alkamassa. Hienosti se biisi kyllä soi Ollinkin laulamana. Olisin kyllä kovasti toivonut että myös Lindholmin Ollie olisi jäänyt settiin. Se on niin hyväntuulinen laulu. Mutta hyvä se on näinkin. ;) Todella hyväntuulinen bändi oli Tampereella lavalla esiintymässä. On jotenkin äärettömän mukavaa katsella hymyssä suin, kun bändin jäsenillä on keskenään hauskaa. Hymy oli herkässä ihan kaikilla herroilla. Tampereen keikka tarjoili itselleni kaivattua mielenrauhaa ja aivojen nollaamista. Tähdestä poistuessa niillä loistavilla hisseillä, on jonkun siellä hississä aina pakko ottaa puheeksi hissin jumittuminen. Hissin ollessa täynnä se ei ole erityisen miellyttävä keskustelu, mutta tämä ilmeisesti kuuluu pelin henkeen. Vähän sama kuin tupakkakopissa jonkun on aina pakko sanoa että "Eihän täällä tarvitse itse polttaa ollenkaan.". Näillä mennään. Pidetään traditioista kiinni. Eli kun olet poistumassa Tähdestä, jos kukaan muu ei sitä sano niin muista itse tokaista siellä jotain siitä että ne hissit jumittuvat aika useasti. ;)
Tästä on hyvä lähteä. Menkäähän keikoille! Pus!
Muutama kuva löytyy taas facesta.
"Näistä öistä voimani mä saan"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti