Kesän viimeiset Yöjuoksentelut Jyväskylässä

26.8.2017 KeMut, Jyväskylä

Niin se nyt vaan on, kesä loppuu ja syksy ja pimeys ja kylmyys tulevat. Tosin järin suurta poikkeusta se ei tuo menneeseen kesään, paitsi ehkä valon osalta. Kesän viimeisistä musiikillisista elämyksistä päätin lähteä nauttimaan Jyväskylään. Opiskeluaikana tuo kaupunki on tullut hiukan tutuksi, kun siellä palloiltiin aika ajoin silloin kun olin opiskelemassa Pieksämäellä. Ja vieläkin tulee lähdettyä mieluusti Jyväskylään jos siellä on joku keikka, jolle pääsee. Nyt siis kesän lopettajaisia vietettiin KeMut tapahtuman merkeissä. KeMut eli Keskimaan Musiikkijuhlat tarjosi kyllä parastaan lauantai-iltana. Plussaa ehdottomasti ainakin siitä, että S-kortilla sai tuntuvan alennuksen lipun hintaan. Toki artistikattaus oli myös hintaan nähden todella kova. Lisäksi silmään pisti S-ryhmän näkyminen festivaalialueella positiivisessa mielessä. Vähän perinteistä poikkeavia pisteitä ehdin bongaamaan parikin kappaletta. Plussat järjestelyistä siis ehdottomasti. Turvajärsjestelyt ovat tiukentuneet massatapahtumien suhteen nyt loppukesästä, joka on ihan ymmärrettävää kun ottaa huomioon viimeaikaiset tapahtumat Suomessa.

Illan aloitti vauhdikkaasti Irina. Positiivista ja hyvää energiaa säteilee tästä naisesta roppakaupalla. Ilo oli kyllä pitkästä aikaa päästä katselemaan ja kuuntelemaan livenä tätä energistä naista. Irinallakin oli käsissä kesän viimeinen keikka. Tunnin aikana kuultiin Irinan hittejä vuosien varrelta mm.: Kuurupiiloa, Vahva, Kymmenen kirosanaa, Pokka ja Hiljaisuus. Settiin mahtui myös pari Vain elämää biisiä: Sua varten ja Bang bang. Irina tykitteli tunnin verran Jyväskylän alkuillassa ja hyvin tykittelikin. Oma lempparini oli ehkäpä Bang bang, sen tahdissa oli kiva jammailla ja siinä on melko paljon poweria. Tykkäsin ja tykkäsin siitä myös Vain elämää ohjelmassa.

Toisena artistina lauteilla nähtiin aina niin ihana Juha Tapio. Tämä mies on sellainen tyyppi, jolla on mahtava taito tehdä biisejä, ottaa yleisö ja antaa kaikkensa. Sen verran tuon herran biisit soivat radiossa, että niiden mukana on helppo laulaa ja jammailla. Täytyy sanoa, että herra on myös melkoisen kovassa kunnossa, kun hyppii ja pomppii lavalla ja välillä käy tervehtimässä yleisöä ja seisomassa aidan päällä ja mitä kaikkea pientä liikettä keikkaan mahtuukaan. Juhiksellakin oli kesän viimeiset keikat menossa, tosin Juha jatkoi Jyväskylästä matkaa vielä Syvikselle. Jyväskylän illassa raikuivat yhteislaulut Juhan tahdissa, kun tunnin aikana kuultiin ainakin Kaksi puuta, Mitä silmät ei nää, Ohikiitävää, Sitkeä sydän, Aito rakkaus, Tykkään susta niin että halkeen ja Sinun vuorosi loistaa. Huikea heppu, Juhan sanathan on tatuoituna tuohon vasemman solisluuni alapuolelle: "Matkallaan he suojan saa", se muistuttaa minua aina helteisestä heinäkuun lauantaista, kun sanoimme mieheni kanssa tahdon ja suojelee minua minun reissuillani. Juhan keikasta jäi jotenkin todella levollinen olo.

Seuraavana vuorossa oli Neljä Ruusua. Tähän mennessä en ole nähnyt Neljän ruusun keikkaa, johon olisi tarvinnut pettyä. Ilkka Alanko vetää hurjalla draivilla keikan. Biisit ovat tuttuja, kun niitä on tullut kuunneltua joskus teininä enemmänkin, silloin kun minäkin vielä kuuntelin cd-levyjä. Nelikko on viihtynyt samalla kokoonpanolla koko bändin uran ajan, eikä vauhti näytä hyytyvän. Hyvällä sykkeellä Ruusut vetivät hittejä vuosien varrelta. Setissä kuultiin ainakin Juppihippipunkkari, Sun täytyy mennä, Missä vaan, Poplaulajan vapaapäivä ja Hunningolla. Uudemmasta tuotannosta mukana oli mm. Esirippu, Sininen sunnuntai ja Ajelen, sekä tuorein sinkku Sähkökitara. Ei voi kuin hymy huulilla laulaa mukana ja kuunnella hyvätuulista suomirockia puhtaimmillaan.

Illan toiseksi viimeinen esiintyjä olikin sellainen, jota odotin hyvin suurella mielenkiinnolla. Poets of the Fall valtasi lavan huikealla energialla ja mieskomeudella, unohtamatta kuitenkaan mahtavia soundeja. Pienenä miinuksena omaa elämystä haittasi vahvasti bändin tekniset ongelmat, joiden johdosta keikan aloituskin venyi. Harmitti bändin puolesta, koska nyt kun biisit eivät olleet itselle tuttuja, koska Poetsit eivät soi niillä radiokanavilla joita kuuntelen, niin olisi ollut kiva keskittyä kuuntelemaan biisejä. Tässä kirjoittaessa olen kyllä hiukan korjannut tilannetta ja kuunnellut Spotifysta aika paljon Poetseja. Varsin miellyttävää kuunneltavaa Markon laulu ja toinen joka biiseistä iskee on kitarasoolot. Nannaa minun korvilleni ja livenä nannaa myös silmille. Oli ihana katsoa soittamisen riemua ja paloa ja hyvää mieltä, joka lavalta välittyi. Kappaleista tunnistin ainoastaan Carnival of Rustin ja Locking up the Sun biisit. Helposti voisin kuvitella lähteväni uudestaankin kuuntelemaan ja katselemaan noin energistä bändiä. Koska haluaisin ehdottomasti nähdä bändiltä myös ns. ehjän keikan.

Illan päätti tuo kaikista rakkain ja tärkein Yö. Hiukan oli taas naurussa pitelemistä ja olisiko jopa ollut niin, että kyyneleitäkin piti hiukan nieleskellä siinä keikan aikana. Tunteita laidasta laitaan. Samoin kuin biisejäkin laidasta laitaan. Melko samalla setillä Yö veti kuin edelliselläkin kerralla. Vie mut minne vaan, Yötä vastaanottamaan, Minne tuulet vie, Niin paljon me teihin luotettiin, Pettävällä jäällä, Hän tanssi kanssa enkeleiden, Tia-Maria, Tuhoutuva tarina, Värifilmi, Joutsenlaulu, Ihmisen poika, Likaiset legendat, Lindholmin Ollie ja Rolv. Jäiköhän Jyväskylässä kuulematta Kiitos ja kunnia? Automatkalla pohdittiin että mahtaako olla kyseessä olla kesän viimeinen "vähän väsynyt" keikka vaiko sittenkin vauhdikas ja energinen kesän viimeinen keikka jossa annetaan kaikki. Annettiin kaikki ja oli hauskaa. Meille muutti myös tuo kesällä lavalla nähty pahvinen Karri Kivi. Kun kerran kysyttiin että otatko Karrin, niin eihän siitä nyt kieltäytyäkään voi. Karri jammailikin viimeisen biisin ajan eturivissä minun kanssa ja kotimatkalla hiukan hymyilytti kun taustapailistä tuijotti pahvinen Karri. Nyt se on kotiutunut meille jo ihan hyvin, välillä huikataan sille heipat ja on yritetty tarjota aamukahviakin, mutta eipä ole herralle kelvannut. Tuolla se keittiön nurkassa tönöttää ja säikyttelee aina silloin tällöin jäätävällä tuijotuksellaan.

Jyväskylästä jäi kyllä superhyvämieli. Ilta oli kaikinpuolin onnistunut ja artistikattaus oli aivan mahtava. Tähän työputkeen tuo keikkailta tuli enemmän kuin tarpeeseen. Pään nollaamista parhaimmillaan. Ja tietysti ne ihmiset. Rakkaita tyyppejä, jotka Yö on kuljettanut elämääni. Vilpittömästi olen kiitollinen heistä kaikista. Niin se on taas yksi keikkakausi taputeltu. Järin pitkää keikkataukoa ei ole luvassa, kun Yön keikat jatkuvat jo 29. syyskuuta Savonlinnasta. Johonkin konserttiin tässä pitäisi jo liput ostaa, mutta kun tuo syksyn työtilanne on vielä omalta kohdalta auki, niin ei oikein uskalla. Mutta minäpä täällä taas jään pohtimaan että mikä minusta tulee isona, niin katsotaan syksymmällä mikä tilanne sen suhteen on. Kiitos Yölle energisestä keikkakesästä! Lupaan ja vannon pitää Karrista hyvää huolta. Pus!

Kuvia voi käydä katsomassa facebookin puolelta. 

 "Näistä öistä voimani mä saan"