sunnuntai 18. maaliskuuta 2018

Ihan YÖssä: Kuusaalla ja Helsingissä

16.3.2018 Hyvän yön lauluja, Kuusankoskitalo


Moikkelis koikkelis taas! Taas täällä kirjoitellaan silmät ristissä ja pienen väsymyksen kera. Vähän sama tilanne kuin viikko sitten. Vaikka sitä itse käykin autoillen keikkailemassa, niin olen ristinyt tämän olotilan keikkakrapulaksi. Eli väsyttää, välillä särkee myös päätä ja tekisi mieli vain jäädä sohvan nurkkaan koko päiväksi. Asiaan. 

Kuusankoski, eli kavereiden kesken ihan vain Kuusaa. Syntyperäisenä kuusaalaisena olen ylpeä juuristani ja kotikaupungistani, toki mehän kuulumme nykyään Kouvolaan. Kaikkien suomalaisten lempikaupunki, vaikka he eivät olisi ikinä käyneet Kouvolassa, kaikilla on siitä mielipide. Näistä kotikeikoista saa nauttia kyllä aivan liian harvoin. Konserttiseuranakin oli pitkästä aikaa tuo rakas aviomieheni, sekös vaan passaa hyvin. Tuon miehen kun nykyään saa houkuteltua mukaan keikalle niin kovin harvoin. Yhdessä nämä Yön keikkailut on aloitettu vuonna 2007 ja silloin tulikin aika reilusti yhdessä käytyä jokunen vuosi keikoilla. Siihen aikaan kirjoiteltiin myös ahkerasti Yön vieraskirjaan, josta tulikin nopeasti monia tuttuja.

Maailman paras Mikko
Viimeistä kertaa Hyvän yön lauluja kiertuetta tarjolla, viime syksynähän niitä saman konseptin alla olevia konsertteja kuultiin useammalla paikkakunnalla. Konsertti eteni jotakuinkin tutulla kaavalla (listasta voi hyvin puuttua jotain tai järjestyskin voi hyvin olla väärä, syvä anteeksipyyntö tästä):

Ensimmäinen puoliaika:
Haaksirikko
En saanut sua pilviin
Laulu rakkaudelle
Vie mut minne vaan
Ei pakoon päästä voi
Voin luopuu mistä vaan
Vain yksi mies voi nostaa myrskyn
Vain yksi sydän särjettäväksi
Vieraskirja
Likaiset legendat 1

Toinen puoliaika:
Minne tuulet vie
Yötä vastaanottamaan
Kauneinta päällä maan
Mitä jos mä rakastan sua
Tuhoutuva tarina
Tia-Maria
Tie sydämeeni
Ihmisen poika

Encore:
Kiitos ja kunnia
ROLV

Ensimmäisellä puolikkaallahan siis kuultiin myös Beatlesia haitarilla. Olli pyysi ja Mikkohan soitti, koska Mikko on paras. Rakas kummityttöni keskusteli reippaasti ja kuuluvasti Ollin kysellessä ensimmäisellä puolikkaalla häneltä mielipiteitä konsertista. Tiedän että se pikkumimmi oli niin fiiliksissä, kun Olli hänet lavalta huomioi. Kyllä tuli typyä kehuttua, kuinka reippaasti hän vastaili. Itse en vastailisi yhtä reippaasti. Typynen kiipesi myös reippaasti lavalle Ollia halaamaan. Ihana kummitypy, ihana Olli.

Maailman paras Olli
Ihan en ole varma, että olenko koskaan nauranut millekään Ollin "vitsille" tai jutulle yhtä paljon, kuin tälle:
"Jos joku arvaa mitä mulla on taskussa, niin saa tuotemyynnistä 50€ tavaraa."
Kukaan ei arvannut.
"No mää löysin tuolta takahuoneesta tällasen linnun."
Ja siis hän kaivoi sieltä taskustaan talitintin. Ei voinut mitään muuta kuin revetä aivan totaalisesti. Voi kiesus, kuka ottaa tuollaisen tekolinnun ja tunkee sen taskuunsa?! No Ollihan se. Olli sai lavalle myös parit lahjukset, hänellähän on syntymäpäivät tuossa ihan kohta. Hyväntuulinen konsertti, jossa ehkä parasta oli se, että sen sai jakaa tuon rakkaan miehen kanssa. Ja paljon oli tuttuja Kuusaalla, sekin on aina mukavaa. Konserteissa on kyllä oma ihana taikansa, kun voi istua ja nautiskella erilailla musiikista, kuin baarikeikoilla.


17.3.2018 Virgin Oil, Helsinki

Maailman paras Timo
Seuraavana päivänä konserttitunnelmista baarikeikkatunnelmiin. Virgin Oil on entuudestaan tuttu paikka ja siinä paikan päällä tulikin kelailtua edellisten keikkojen muistoja. Joskus siellä on nähty Jaska tuuraamassa Jukia ja kaikenmoisia muitakin hassun hauskoja muistoja tulvi mieleen keikkaa odotellessa. Virgin Oilissa olimme hyvissä ajoin paikalla. Ja aika kului nopeasti siinä ihanien leidien kanssa odotellessa. Tässä vaiheessahan odotimme vasta oven aukeamista. Keikan odottaminen yökerhon puolella olikin sitten varsin mielenkiintoinen kokemus. Yleensä tulee lämmin jo ennen kuin keikka alkaa. Virgin Oilissa ei ollut tästä huolta, ilmastointi meinaan toimi t o d e l l a hyvin. Tuli kyllä pitkähihaista paitaa ikävä.

Keikka starttasi ihanasti JO kello 23, kiitos tästä! Virgin Oilissa edettiin jotakuinkin tällaisella setillä:

Kuuhullu
Maailman paras Jaska
Minne tuulet vie
Yötä vastaanottamaan
Pieni ihminen suuressa maailmassa
Rakkaus ei kuole milloinkaan
Tia-Maria
Mitä jos mä rakastan sua
Joutsenlaulu
Tuhoutuva tarina
Hän tanssi kanssa enkelten
Ihmisen poika
Likaiset legendat 1

Encore:
Haaksirikko
Kiitos ja kunnia
ROLV

Maailman paras Jussi
Paljon oli taas hilpeyttä ilmoilla. Paikkapaikoin omalla kohdalla se kääntyi myös jonkun sortin hysteriaksi. Kamala tunne, kun naurattaa hölmöt asiat ja sille naurulle ei tule loppua. Bändissä on kyllä vallalla erittäin hyvä fiilis, joka välittyy ihanasti myös yleisöön asti. Kiva tunne, kun itse keskittyy nauttimaan hetkittäin musiikista silmät kiinni ja kun ne avaa, niin joku sieltä lavalta tuijottaa ja virnistelee. Melkoisen hassulla tuulella oli tuo kitaristi, jota on kieltämättä kyllä ihan mukava katsella ja kuunnella siinä keikan aikana, vekkuli tyyppi se Turpeisen Jussi. Hilpeyttä herätti myös maailman paras Jaska keikan lopussa. Jaska on kyllä aivan huippu ihana, hänenkin kanssaan tulee joskus harrastettua huuliltalukua ja se tällä kertaa herätti hilpeyttä. Ihana Jaska. Liian harvoin tulee yksitellen kehuttua noita kaikkia huippuja tyyppejä siinä bändissä, mutta jokainen heistä on omalla erityisellä tavallaan huikea tyyppi. Minä ainakin tykkään heistä kaikista niin yhdessä kuin erikseenkin. Ihana hysteerinen keikka Virginissä. On tuo kyllä vaan ihana poppoo. Pus kaikille yöläisille taas viikonlopusta! Ja iso PUS rakkaille yöihmisille viikonlopusta!

Kuvia voi käydä taas katselemassa facesta.



Mikko Kangasjärvi, Jari Latomaa, Timo Mynttinen,
Olli Lindholm, Jussi Turpeinen ja Ari Toikka


"Näistä öistä voimani mä saan"
-Pauli Hanhiniemi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti