Kiitosta ja kunniaa Lappeenrannan täydeltä

"Lähde Lappeenrantaan humppa siellä soi" Että osaakin olla ärsyttävä kappale, joka mukavasti junnaa seuraavat kaksi tuntia päässä. Lappeenrannasta löytyy toki siis muutakin. Saipa. Jep, kirjoittajalla ei kyllä ole pienintäkään hajua siitä, miten milläkin joukkueella menee. En siis seuraa jääkiekkoa. Tulen itse pesäpallon ja koripallon luvatusta kaupungista. Tosin siis pesäpalloa en ole ikinä käynyt katsomassa ja koripalloakin olen viimeksi katsellut joskus teini-ikäisenä televisiosta. En siis seuraa urheilua. Piste. Lappeenrannasta löytyy muuten kesäisin hienoimmat hiekkalinnat ikinä. Kerran olen saanut itsestäni niin paljon irti, että olen niitä käynyt ihastelemassa ja kyllä niissä riittääkin ihasteltavaa. Ovat sen verran hienot.

Ensimmäisenä Lappeenrannassa minut valtaa jonkun sortin syväjäädytystila. Aivan, olemme jäähallissa, tymemmänkin pitäisi tietää ettei siellä ole lämmin. Noh, blondi osoittaa viisautensa vasta paikanpäällä ja meinaa jäätyä. Apua ei löydy edes Yön paitamyyjiltä, joilla ei ole myynnissä rukkasia. Tosin toiselta myyjältä meinasin saada muuten vain rukkaset. Siinä on muuten sellainen kaksikko, joka saa myös aina hyvälle tuulelle. Tosin pienenä miinuspuolena mainittakoon, että yleensä myös poistun heidän luotaan rahapussi huomattavasti keveämpänä. Tältä kiertueelta en ole vielä ostanut muuta kuin yhden t-paidan. Lupaan siis tulla ostoksille seuraavalla kerralla, kun kohdtaan.

Jälleen alkunauha ja kuvat. Taas ne kuvat saavat hymyn huulille. Ensimmäiset tahdit, verhot laskeutuvat ja voin jälleen sanoa hyvästit järkeville ajatuksilleni. Minut valtaa kertakaikkisen hyvä olo. Likkoja olenkin jo ylistänyt, eivätkä he yhtään heikommaksi jää tälläkään kertaa. Mahtavia energiapakkauksia, jotka tuovat konsertteihin oman ihanan säväyksensä.

Jussi Hakulista en kuitenkaan vielä ole päässyt ylistämään. Ollin sanojen mukaan Jussi on Yön musiikillinen sielu ja se kuvaa kyllä tuota kaveria hyvin. Jollain lailla hyvin vaatimattoman oloinen tyyppi ottaa lavan haltuunsa ja saa hänen omat kappaleensa heräämään eloon toisella tapaa kuin Olli niitä tulkitessaan. Jussista näkee sen, että hän todella tulkitsee kappaleet täydestä sydämestään. En väitä etteikö Olli sitä tekisi, mutta Jussi tekee sen kokonaisvaltaisemmin. Hän tanssi kanssa enkeleiden on yksi omia suosikkejani ja Jussin laulamana se tuntuu täysin erilaiselta kuin Ollin. Siltikin Yöllä on vain yksi ja ainoa solisti. Jussi on tehnyt vuosien varrella Yölle monta upeaa ja isoa kappaletta. Joutsenlaulu on yksinoikeudella Jussin kappale, enkä edes halua kuulla sitä Ollin laulamana. Muutaman kerran olen toki tämänkin ihmeen kuullut. Oikeastaan Jussia on äärimmäisen vaikea edes kuvailla. Muistan kun näin ensimmäistä kertaa Jussin lavalla Yön kanssa. Päivänsäde ja menninkäinen kappaleen menninkäinen oli hypännyt lavalle. Jussi siis kuuluu satumaailmaan, eikä tähän maailmaan ollenkaan. Ja tämän kaiken tarkoitan sanoa ehdottomasti hyvällä.

Väliaika kahvia ja pullaa. Toiset poistuvat hallista vilvoittelemaan, melko kalseaan ulkoilmaan. Mittari taisi tuona päivänä näyttää muutamia lämpöasteita ja ilma tuntui jo syksyisen kirpeältä. Toiset hölmöt taasen seisovat paikoillaan ja odottavat konserttielämyksen jatkuvan. Toinen puoliaika menee jälleen aivan liian nopeasti ohitse. Tapahtuupa ennen illan päättymistä myös seuraavaa, artistilta meinaa tippua housut. Toiset naisfanit eivät olisi asiaa ehkä pistäneet pahitteeksi, mutta itse sanon että onneksi ne artistin housut kuitenkin pysyivät jalassa. En olisi halunnut nähdä mitä olisi tapahtunut, jos vyön auettua olisi artisti yllätetty housut nilkoissa. Kirosanojakaan ei rakas artistimme säästellyt tämän tapahtuman johdosta. Onneksi ne kirosanat jäävät kuitenkin vain meidän edessä seisovien nähtäväksi. Huuliltalukutaitoni on muuten Yö-yhtyettä seuraillessa parantunut huomattavasti. Mistä lie johtuu?

 On aika viimeisten kumarrusten ja ilta on saatu pakettiin. Yön tekniikka jää todennäköisesti vielä pakkaamaan tavaroita, jotta soittajilla ja laulajilla on seuraavanakin päivänä kaikki tarvittava uuden hienon shown järjestämiseen. Tekniikasta täytynee mainita sen verran, että valot ovat kiertueella näyttäneet kertakaikkisen hyvältä. Jopa siihen eturiviin, johon yleensä ei mikään kuulu, eikä mitään näy. Myöskin äänet ovat kuuluneet eteen näillä parilla kerralla eirtyisen hyvin, enkä voi kuin ihmetellä ammattitaitoisten ihmisten määrää, jonka Yö on riveihinsä kerännyt.