Edellisen kirjoitukseni loppu meni hiukan väärin. Etenkin kun tässä
vähän aikaa sitten tuli myyntiin liput syksyn konserttikiertueelle.
Tällä tyylillä Yön tyypit eivät tule aikoihin pääsemään minusta eroon.
Noh, itsepä ovat tämän aiheuttaneet. Yölinjaa lukiessani huomasin, että
syksyllä odotettavissa on jälleen jotain uutta. Joissain konserteissa
taustalaulajiin Miinan ja Annikan lisäksi liittyy Riikka. Mystinen
nainen. Voi, en ole ihan yhtä enkä kahta kertaa haaveillut laulamisesta
Yön kanssa. Rakastan laulamista, tosin ikinä en ole ääntäni millään
lailla kouluttanut, joten hyvästit lauluhaaveille voi heittää hyvällä
omalla tunnolla. Lisäksi olen tuhonnut omaa ääntäni erilaisin keinoin
monien vuosien ajan. Aika-ajoin haaveilen kuitenkin laulavani jossain
julkisesti. Tosin mikäli siihen liittyisi jollain lailla Yö, jäätyisin
todennäköisesti täysin.
Nostan hattua viime joulukuussa risteilyllä karaokeen osallistuneille
ihmisille. Uskomattoman rohkeaa, lähes koko Yö oli kuuntelemassa
laulajia. Kuvittelin itseni toki myös lavalle. Samalla näin totaalisen
jäätymisen, mikäli olisin erehtynytkin vilkaisemaan esimerkiksi rakasta
artistiamme. Toki siis sen verran tuttavuutta olen tehnyt Yön biisien
kanssa, että tiedän myös niiden olevan äärettömän vaikeita naisen
laulettaviksi karaokessa. Kovin montaa kappaletta en pystyisi laulamaan
ilman säätämistä, enkä valitettavasti ymmärrä niistäkään mitään.
Mikrofonia en varsinaisesti pelkää. Olen tehnyt sen kanssa
tuttavuutta ensimmäisen kerran melko nuorena ihan kotioloissa.
Ensimmäisen kerran olen tarttunut mikrofoniin edes jotenkin julkisesti
jossain karaokebaarissa silloisen poikaystäväni pakottamana. Siitä
hetkestä lähtien olen rakastanut karaokea. Minulle on ihan sama
kuunteleeko kukaan miten laulan, mutta laulan ja se on tärkeintä. Toki
kehuja saadessani kehrään kissan lailla, vaikka koiraihminen olenkin.
Viime kesänä häissä lauloin miehelleni Anna Eriksonin Kesä Yhdessä
kappaleen. Minusta se on äärettömän kaunis kappale. Mieheni on kuullut
minun laulavani varmasti kyllästymiseenkin asti. Sitä laulua en
kuitenkaan ollut aiemmin laulanut hänen kuullen. Kävin harjoittelemassa
kappaletta vanhempieni luona ja jännitin tilannetta kovasti. Jännitin
laulamista kovasti myös ystävieni nähden, koska moni heistä ei ollut
aiemmin kuullut minun laulavan ja moni heistä on todella taitava
musiikillisesti. Tilannetta ei myöskään helpottanut se, että hetken
laulettuani, saapui eräs ihana ja äärettömän lahjakas laulaja
takahuoneesta kuuntelemaan ja kannustamaan. Mutta se oli sen arvoista.
Rakastan laulamista.
Laulan autossa radion ja levyjen tahtiin. Kappaleen ei tietenkään
tarvitse olla Yötä. Kuuntelen paljon muutakin musiikkia. Suomalainen
musiikki on lähinnä sydäntäni ja suomalaiselta tähtitaivaalta löytyy
monta suosikkia. Kaikki suosikkini löytyisivät kesällä yksiltä
festareilta, mutta koska en ole ollut ajoissa liikkeellä, en oikein usko
että sinne tulee lähdettyä. Harmi sinänsä. Kyseisillä festareilla olen
ollut aiemmin ja tunnelmaltaan ne ovat upeat kekkerit. Yleensä en ole
festari-ihminen.
Ollin tekemät duetot upeiden naisartistien kanssa ovat vertaansa
vailla. Yksi kaikkien aikojen suosikeistani koko Yön tuotannossa on
Ollin ja Päivi Lepistön tekemä duetto Etkö Unta Saa. Se saa kylmät
väreet kulkemaan selkäpiitäni pitkin. Livenä olen kuullut tämän
kappaleen kerran kokonaisuudessaan, Ollin kanssa laulamassa oli Suvi.
Kerran olen kuullut kappaleesta tynkän version, duettopari puuttui.
Tietenkin autossa kappaletta kuunnellessani väännän volumet täysille ja
laulan sydämeni pohjasta. Viime syksynä oli ihana kuunnella duettoja
kaksin kappalein. Suvin kanssa Särkyvää ja Annikan kanssa Pettävällä
Jäällä. Molemmat leidit ovat äärettömän taitavia ja upeita laulujen
tulkitsijoita. Kertakaikkisen mahtavaa kuunneltavaa ja katseltavaa.
Minun piti oikeasti tänään kirjoittaa jostain aivan muusta kuin
itsestäni, mutta kuinka ollakaan eksyin lempiaiheeseeni, eli minuun.
Hups. Ehkä seuraavalla kerralla saatte lukea jostain muusta, kuten
yhteiskuntamme tilasta. Tänään kiusasin teitä kuitenkin puhumalla
itsestäni. Anteeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti