Kesän viimonen YÖ...

Vauhdikkaan Rahtari-viikonlopun jälkeen oli hyvä palata taas hetkeksi arkeen, tosin alkuviikosta meinasi päästä itku, kuin huomasin flunssan iskeneen. Loppuviikolle oli kuitenkin tehty jo ihan muita suunnitelmia, kun sängyssä flunssan poteminen. Perjantai koitti ja olo oli sen verran hyvä, että voi hyvällä omalla tunnolla ottaa suunnaksi Laitilan. Ainiin. Kesän keikkojenhan piti minun osalta loppua jo Kotkaan. Mitenkäs tässä nyt näin pääsi käymään? ;)

Ystävän kanssa matka sujui rattoisasti ja minä sain istua pelkääjän paikalla ja nauttia kyydistä ja maisemista. Laitilan Tehdasfest oli siis startannut jo alkuillasta kera Lord Estin. Me saavuimme paikalle Iwanin soittaessa muutamia viimeisiä biisejä. Iwan soitti sopivasti raskaan kuulosta musiikkia. En tiedä soittiko orkesteri keikalla omaa tuotantoa, mutta lopussa tuli ainakin covereita. Mukiinmenevää musiikkia.

Seuraavaksi lauteille nousi Los Bibbalos. Täytyy sanoa, että tämä bilebändi osasi asiansa. Komeita miehiä lava täynnä, ei voi valittaa. Viilenevässä illassa tuli lämmin, kun tanssijalkaa alkoi vipattaa. Valitettavasti tässä vaiheessa täytyi myös todeta festivaalikansan olevan aivan järkyttävässä kunnossa. Hyvin vähälle jäivät selväpäiset ihmiset. Humalassa ei sinänsä ole mitään vikaa, enhän itsekään sylje lasiin. Olisipa kuitenkin mukava, mikäli kontrolli pitäisi niin, että ei pilattaisi kanssaihmisten tunnelmaa. Pienen pieni maininta myös järjestävälle taholle järjestyksenvalvojien suhteen. Todennäköisesti heidän täytyisi jotain töitäkin tehdä palkkansa eteen. Laitilassa näytti lähinnä siltä, että järjestyksenvalvojat vaihtoivat kuulumisia tuttujensa kanssa, eivätkä suinkaan kiinnittäneet huomiota siihen, mitä yleisön joukossa tapahtui. Rauhassa saivat ihmiset toisia ihmisiä jyrätä. Ei sen ihan näin pitäisi mennä.

Nousihan lavalle vihdoin ja viimein myös Yö. Ilmoille kajahti intro ja sen jälkeen tutusti Vie mut minne vaan ja kestohymy nousi huulille. Paljoa en uskaltanut lauluja mukana laulaa, koska flunssa kuitenkin oli päällä, mutta eihän sitä voi olla täysin hiljaa. Hymy huulilla sai todellakin seurailla Yön soitantaa. Melkoista hittitykitystähän se taas oli: Pieni ihminen suuressa maailmassa, Pettävällä jäällä, Laulu rakkaudelle, Tia-Maria...mitä näitä nyt kaikkia olikaan... ;) Kuuhullu oli mukava kuulla pitkästä aikaa, se on sellainen ihana jammailubiisi. Pelko ja rakkaus soi kerta kerran jälkeen upeasti livenä, pidän kyllä kovasti myös levytetystä versiosta. Siinä vaiheessa kun alkoi Likaiset legendat 1, teki mieli huutaa, että "Ei vielä! Ette te vielä voi lopettaa!". No en huutanut. Ihmisen pojan jälkeen poistuivat herrat hetkeksi takavasemmalle ja -oikealle ja saapuivat raikuvien kannusten saattelemina takaisin lavalle. Loisto ja Rakkaus on lumivalkoinen ja sitten odoteltiin mielenkiinnolla viimeistä kappaletta. Sieltä tuli kyllä melkoinen yllätysmomentti. Tulevalta levyltä uusi kappale nimeltä Haaksirikko. Itselläni meni kylmät väreet koko biisin ajan pitkin poikin ja melko lähellä oli sekin, että silmäkulmasta olisi valunut tippa. Mielenkiinnolla jäämme siis odottelemaan uutta levyä. Olenkohan käynyt muutaman keikan liikaa, kun tänä kesänä olen onnistunut nappaamaan kolme ensiesitystä: Kauhavalla tuli Ei rakkaus kuole milloinkaan, Kiteellä kuultiin Pelko ja rakkaus ja nyt Laitilassa Haaksirikko?

Kotimatka taittui sumuisissa maisemissa. Ensimmäinen pimeä yö myös hiukan hillitsi kaasujalkaani, koska pelkään melko paljon niitä isoja sarvipäisiä otuksia. En ehtinyt kotiin ennen aamulehteä. Eikä muuten lähtenyt kotiin päästessä enää ääntäkään kuin pieniä pihauksia. Mutta kannattihan taas ajella.
Kesän varrelta on kerätty ihania muistoja. Kesällä on nähty harvinaisen hyväntuulisia soittajia lavalla. Kesällä on naurettu enemmän kuin ehkä koskaan aiemmin millään yksittäisellä keikkaperiodilla. Kesän keikat ovat olleet upeita. On kuultu hittejä ja harvinaisuuksia sopivassa suhteessa. Muutama todellinenkin harvinaisuus biisien kanssa on sattunut kohdalle. On käyty tanssilavoilla ja festareilla. Tästä on hyvä jatkaa syksyä kohti. Seuraavan kerran Yötä pääsee vastaanottamaan parin kuukauden päästä. Odotan nyt jo innolla konsertteja ja  kuvittelen jo mielessäni, mitä biisejä siellä voitaisi mahdollisesti soittaa. Lupaan jo nyt, etten paljasta biisejä syksyn setistä. :)

Vaikka Yö jää tauolle, ei se tarkoita, että minä vaikenisin. Onhan minulla toki muutakin elämää. Vai onko? ;)