Kermailemassa...

7.9.2013 Kouvolan Mulligan's ja Kerma

Tulipa pitkästä aikaa mahdollisuus lähteä nauttimaan hyvästä musiikista ihan tänne kotikulmille. Tällä kertaa emme olleet heti ovien avauduttua kolkuttelemassa baarin oveen, sen verran olemme jo oppineet Kerman keikoista, että ne alkavat melko myöhään.

Kauaa ei tarvinnut odotellakaan bändin saapumista lauteille. Johan sieltä astelivat jo tutuiksi käyneet tyypit lavalle. Marko basson varressa ja Olli koskettimien taakse. Rumpali ja kitaristi olivatkin sitten hiukan vieraampia ja viimeisenä vaan ei vähäisimpänä lavalle saapui säteilevä Miina. Bändin ensimmäistä settiä kuuntelimme omasta "vakiopöydästämme". 

Ehdinpä siinä baaritiskillä myös erääseen hyvin noloon kohtaamiseen. Naapurin poika oli samassa baarissa ja minä en häntä tunnistanut! Eipä ollut yhtään noloa. Ehei. Vaan empä ole hetkeen tuota poikaa nähnyt, vaikkakin lapsena olemme kulkeneet samoilla kyydeillä kouluun noin seitsemän vuotta. Vaan nyt tämä nuori mies oli täysin väärässä ympäristössä, enkä häntä siis tunnistanut lainkaan.

Kerma aloittikin keikan hempeästi, kun kuulimme Miinan laulamana Hento kuiskaus -biisin, jonka eräs tuttu nuori laulajatar on tutuksi tehnyt. Hempeilyt jatkuivat vielä parin biisin verran ja me nautimme musiikista pöydässä rauhallisesti.

Iltaan mahtui lisää kummallisia kohtaamisia. Törmäsin nimittäin erääseen nuoruuden ihastukseeni. Tätä tyyppiä en ollutkaan nähnyt...tuota varmaankaan kymmeneen vuoteen. Baaritiskillä jutustelimme hetken ja tyyppi oli edelleen yhtä mukava, kuin silloin kymmenen vuotta sitten. Minuun tosin iski melkoinen nolouden tunne, kun muistin miten kovasti olinkaan häneen ihastunut, eikä se tälle henkilöllekään ollut jäänyt mitenkään epäselväksi. Jep. Noloa, kuinkas muutenkaan, siinähän minä olen vallan loistava.



Toista settiä me menimmekin sitten kuuntelemaan hiukan lähemmäs. Siinä olikin vuorossa kunnon discopallo meininkiä ja melko paljon englanninkielistä musiikkia. Jostain löytyi myös hyvin tutun näköinen heiluja-mies lähellemme ja hän on niin innokas tanssija, että hiukan joutui varomaan, kun hän lähellä heilui. Pelottavan hauska tyyppi ja muistelen nähneeni hänet joskus aimminkin samassa paikassa ja aivan yhtä innokkaana tanssimassa. Vaan onneksi musiikki oli hyvää ja siitä tuli ehdottoman hyvälle tuulelle.

Tupakkakopissa tein tuttavuutta erään paikallisen (joka taitaa olla lähtöisin Imatran suunnalta) taikuri-jonglöörin kanssa. Viime äitienpäivänä olimme katsomassa hänen ja hänen ystävänsä taika-jonglööri -shöytä ja tästä kovasti pidin. Loppu kesästä tämä samainen tyyppi polki Kouvolasta Lappeenrantaan yksipyöräisellä. Pienen jutusteluhetken jälkeen voin sanoa, että tyyppinäkin Janne on aika huippu ja todella mukava. Vieläkin näen silmissäni jonglööraamisen moottorisahan kanssa. Ihan huikeaa.


Kerma esitteli viimeisessä setissä Rusketusraitoja, Romeo taisi saada Juliansa ja viimesenä paikalla vaelteli vain Levottomia tuhkimoita. Naurua ja iloa mahtui iltaan paljon. Miinan laulu oli jälleen ihanaa kuultavaa ja siitä tulee aina niin järjettömän hyvälle tuulellekin. Olli on koskettimiensa takana kuin Naantalin aurinko, joka sulattaa jään mistä tahansa. Mulligan'sin äänentoisto ei vaan ole parasta mahdollista laatua, joten hiukan orkesteri siitä taas mielestäni kärsi. Ihanaa, kun Kerma keikkailee tasaisin väliajoin Kouvolassa ja heitä on mahdollisuus päästä katsomaan melko lähelle. Etenkin kun nauru raikaa ja tunnelma on katossa Kerman esintyessä. Ihan mahtavaa!