Viimistä kertaa Hyvässä ja pahassa

13.12.2014 Jyväskylän Paviljonki

Hitusen kauhulla tätä iltaa odotin. Tapani mukaan kun tuppaan herkistymään vuoden viimeisissä tai viimeisessä konsertissa. Viikko on vierähtänyt niin vauhdikkaasti ohitse, ettei ole oikein ehtinyt edes mitään tekemään. Tai no töitä tietysti, jollainhan nämä vapaa-ajan harrastukset on rahoitettava.

Vuoden viimeinen Hyvässä ja pahassa alkoi ainakin kohdallani hyvin. Meillä kotona satoi taivaan täydeltä lunta koko aamupäivän ja hiukan jännitti tuo tien päälle lähteminen. Eipä siinä, tätähän ei missata, vaikka taivaalta tulisi pieniä ämmiä äkeet selässä.


Ensimmäinen settihän vedettiin jälleen Varieteen tahdeissa. Eli kuultiin seuraavat laulut:
Pieni Ihminen Suuressa Maailmassa
Ei Voi Elää Rakkaudesta
En Saanut Sua Pilviin
Pro Patricia
Päivänsäde Ja Menninkäinen
Likaiset Legendat I
Likaiset Legendat II
Vain Varjot Häntä Seuraa
Särkynyt Enkeli
Yhden Illan Varietee
Tiedän Liikaa Elämästä 
Rakkauden Symbioosi
Älä Odota Minua Silloin
Yhden illan varietee on kyllä hienosti taipunut Jukin versioksi. Juki kun tulkitsee minkä tahansa kappaleen sillä jäätävän hyvällä taidolla, jonka se mies omaa. Nyt kun paikat eivät olleet eturivissä, nautiskelin myös soittimien äänistä erilailla kuin ehkä yleensä. Se eturivi kun ei todellakaan ole paras paikka äänentoistollisesti. Päivänsäde ja menninkäisen aikana nautin suuresti Mikon pianon äänestä, joka tuntui uppoavan syvälle sydämeen asti. Äärimmäisen lahjakas tyyppi se on, ei siitä pääse mihinkään.

Toinen setti koostui jälleen ihanasta sekoituksesta uutta ja vanhaa:
Rakkaus on lumivalkoinen
Tyhmä ylpeys
Hän tanssi kanssa enkeleiden
Sua muistoistani pois en saa
Särkyvää
Jukin "potpuri" Oikee enkeli, Karheaa ja kaunista, Deadline, On mennyt yö
Sameassa vedessä (Jukin laulamana)
Pettävällä jäällä
Jään sun viereen
Hyvässä ja pahassa
Ihmisen poika
Encore:
Joutsenlaulu
Ei syntiä sen kauniimpaa
Kiitos ja kunnia

Saattaa olla että listasta joku biisi puuttuu tai ettei ne aivan ole oikeassa järjestyksessä. En kuitenkaan uskaltanut käydä kerjäämässä tai ryöväämässä itselleni biisilistaa, näistä kun toisinaan ollaan hyvin tarkkoja. Tuo Matti Järvisen Sameassa vedessä istuu kyllä hienosti sekin Jukin suuhun. Tykkäsin kovasti. Tyhmä ylpeys kolahtaa edelleen. Ja kaiken kaikkiaan toinen setti oli kaikin puolin hyvä. Yhtään biisiä en sieltä itse lähtisi vaihtamaan pois. Särkyvää -biisin aikana joutui jälleen eräs "rautarouvaksikin tituleerattu" pyyhkimään silmäkulmiaan. Se olikin ainoa hetki konsertissa kun oli tilaa pienelle herkistymiselle. Pettävällä jäällä biisin aikana Olli on käynyt useammassa konsertissa laulamassa jonkun naisen vieressä ja tämä nähtiin tälläkin kertaa, kun paikalla oli tuleva morsian, jonka ystävät pyysivät Ollia huomioimaan naisen.

Herkistymiset sai kyllä heittää romukoppaan. Konsertissa naurettiin ja paljon. Hyvä niin. Kivempi se on nauraa kuin itkeä. Vallattomalla tuulella oli koko orkesteri ja hymy näytti olevan herkässä kaikilla. Orkesterin keula se vasta vallattomalla tuulella olikin. Huh huh. Hymy oli herkässä itselläänkin eikä naurunpyrskähdyksiltäkään voinut välttyä.

Tähän on hyvä lopettaa jälleen yksi Yö-vuosi. Oma vuoteni pitää sisällään noin 20 Yön keikkaa, vähän vanhuksia rokkaamassa, joku trio keikkakin on tullut käytyä katsomassa, Olli on nähty teatterilavalla ja kirkkokonsertissa. Paljon hyvää musiikkia, rutkasti hyviä ystäviä, tuhansia kilometrejä, järjettömän paljon naurua, vähän herkistymistä, suuria tunteita, ainutlaatuisia hetkiä, ihania takataskuun talletettavia muistoja. Eli voisin sanoa että melkoisen hieno vuosi alkaa kääntyä kohti loppua.

Kiitos on niin pieni ja vaatimaton sana, mutta se on ainoa mitä voin sanoa. Suuret kiitokset Yö-yhtyeelle: Olli, Mikko, Juki, Daffy, Jaska ja Ari! Valtavan suuret kiitokset Yön tekniikalle, joka pitää huolta siitä että homma toimii: Timo, Aki, Teemu (+vaihtelevat vahvistukset). Yön leidit löytyvät paitamyyntipisteeltä ja ovat aivan ihania tyyppejä, hyvä Satu ja Pipsa! Melko paljon tarvitaan ihmisiä pitämään meistä huolta keikoilla ja täytyy sanoa, että kyllä kokonaisuudessaan tuo Yö-poppoo on loistosakkia! Tykkään ja arvostan isosti!

Rauhaisaa joulun aikaa kaikille ja kiitos teille, jotka jaksatte lukea (ylipitkiä) keikkajuttuja. Livemusa tulee aina olemaan osa minun elämää ja kyllä kaikista rakkaimpana on ja pysyy Yö. Nyt mietitään joulujuttuja ja vietetään aikaa perheen parissa. Samalla käydään varmaan vähän seurailemassa koripalloa livenä. Viettäkäähän hyvät joulut ja nauttikaa rakkaiden ja läheisten seurasta. Niin minä ainakin aion tehdä. Haleja ja pusuja kaikille rakkaille Yö-ihmisille!