12.6.2015 Kouvola, Vaakuna Piknik
Hyvin nukutun yön ja työpäivän jälkeen saikin taas liikkua kotoa ihmisten ilmoille. Kukapa sitä kotonakaan viitsisi olla. Ei muuta kuin kälyn noutaminen ja jonottamaan porttien taakse. Olisi muuten kannattanut edellisenä iltana pyytää kahden päivän ranneke, no blondi mikä blondi, turha jossitella jälkikäteen. Paikalle olikin jo saapunut kourallinen muitakin Yöstä pitävää tyyppiä. Siinähän sitä sitten taas jonotettiin ja pojotettiin. Yö-fanit ovat muuten melko kovia jonottamaan, en tiedä ovatko muut huomanneet tätä samaa ilmiötä. Ensin jonotetaan porttien takana ja sitten pojotetaan eturivissä.
Ilta polkaistiin käyntiin siis Yön tahdeilla. Ja mikäpä muu olisikaan parempi tapa aloittaa festari-settiä kuin Vie mut minne vaan. Jälleen joku kummallinen ja mukava tunne valtasi, kun herrat astelivat lavalle. Se on se kotoisa tunne, jonka saa vain kotoa ja Yön keikoilta, toinen koti ja ympärillä on sitä Yö-perhettä. Mikäpä sen parempaa tapaa viettää perjantai-iltaa. Nautin suuresti kuunnellessani Yön biisejä, sillä ne eivät olleetkaan aivan perinteistä festariantia. Viime kevään biisilistan jälkeen oli ihanaa vaihtelua kuulla vaikkapa Onnen hohteessa ja Kuuhullut. Mukavaa, että settiin on jäänyt Jään sun viereen. Eikä käy kieltäminen etteikö olisi aina mukava kuulla Pettävällä jäällä. Naamakirjassa biisiäänestyksen oli voittanut Pieni ihminen suuressa maailmassa, joten sekin oli kiva kuulla pitkästä aikaa. Jukilta kuultiin Oikee enkeli ja Yhden illan varietee.
Itse olin jotenkin "jäässä" hetken aikaa, kun vielä tämän kesän osalta ei ehtinyt puraisemaan se keikkakärpänen. Toisaalta eipä sitä kesällä ole mahdollisuuttakaan kovin monelle keikalle mennä, keikkalista kun koostuu pääosin erilaisista kesäkinkereistä, joista en niin kovin paljoa välitä. Tanssilavat ovatkin sitten ihan toinen juttu, harmi ettei niitä löydy kesän listalta kovinkaan montaa. Ne ovatkin aina, eli niin pitkään kun olen keikoilla käynyt, olleet lempipaikkojani kesän keikoissa. Ihmisen pojan aikana kuulin jo valmiiksi korvissani Ollin kommentin "Yö-yhtye kiittää." ja se saa toisaalta hymyn huulille, koska niin monesti se lause siinä samassa kohtaa on tullut. Encoreen oli noussut Tää kesä -biisi vuodelta 1987, se on menevä ralli ja sopii kyllä kesän settiin erinomaisesti. Tää kesä single kantaa muuten todella kesäistä kuvaa kansissaan. Kyllä vuonna -87 on osattu tehdä levyn kansia.
Illan toisena esiintyjänä kuultiin kokoonpanoa Tuure Kilpeläinen ja Kaihon karavaani. Jos oli edellisenä iltana Siltsun lavalle kannettu tavara jos toinenkin rekvisiitaksi, niin kyllä kannettiin Kouvolan omalle pojallekin lavalle kaikenlaisia tavaroita. Oli kultaiset verhot ja oli kuulkaa sellaisia erilaisia lamppuja ja siihen päälle tietenkin kaikki soittimet. Huh huh. Siinä on muuten roudareilla hiukan hommia. Tuuren olen tainnut kerran aiemmin nähdä livenä ja muistelinkin että siltä mieheltä ei puutu lavaenergiaa ja mietinkin jossain vaiheessa keikan aikana, ettei sen kaverin kyllä tarvitse käydä missään lenkillä enää illalla. Tuure antaa kyllä lavalla vähintään sen 100% itsestään ja se on mukavaa katseltavaa ja kuunneltavaa. Nyt sattui vielä niin hyvin, että Tuure osasi ottaa paikallisen yleisön haltuun huikkailemalla aina sopiviin väleihin jotain Kouvolaan liittyvää. Tuuren ja Kaihon karavaanin meno oli letkeää, hyväntuulista ja energistä. Kyllä sellaisesta mielellään nauttii. Joitain ihan tutunkin kuuloisia biisejä siellä laulettiin.
Viimeisenä lavan otti haltuun Juha Tapio. Tässä on kyllä sellainen kaveri että sanattomaksi vetää kun sitä menoa seuraa. Juhalla on takanaan myös loistava bändi. Pari tv:stä tuttuakin sieltä bändistä löytyy. Juha Tapio painii jossain aivan omassa sarjassaan, eikä sitä voi missään suhteessa verrata illan muihin esiintyjiin. Juhan hyväntuulisuus ja toisaalta vaatimattomuus ja vilpittömyys ovat aistittavissa koko keikan ajan. Loistava biisintekijä, joka vielä itse laulaakin ne laulunsa. Eipä minullakaan lukisi rinnan yläpuolella teksti "Matkallaan he suojan saa", jollen tätä miestä suuresti arvostaisi. Juha on myös äärimmäisen hyvä ottamaan yleisön. Useampaan kertaan herra sieltä syöksyi edessä olevia tervehtimään. Ei siis pelkkää eturiviä. Hiukan joutui nieleskelemään kun Kaksi puuta soi. Hieno päätös hienolle illalle.
Lisää kuvia Vaakuna Piknikin Poppi-illasta löytyy täältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti