Vaakuna Piknik Avajaisilta

11.6.2015 Kouvola, Vaakuna Piknik

Huhhuijaa. Rankan työviikon loppupuolella piti päästä rentoutumaan ja mikäpä siihen olisikaan ollut parempi tapa kuin musiikki. Ehei, nukkuminen ja kunnon yöunet ovat yliarvostettua. Eihän sitä kesällä ihmisten tarvitse nukkua, turhaa hömpötystä sellainen... Oikeastaan en olisi kyllä paikalle lähtenyt, mikäli en olisi tiennyt että rakas ystäväni tekee pienen reissun ja saapuu paikkakunnalle, etenkin kun nyt on sattunut leirin vaihtaminen, eikä seuraavan päivän musiikilliset annit Kouvolassa enää kelvanneet. Mokomakin.

Illan aloitti Samuli Edelmann. Tai siis oikeastaanhan Vaakuna Piknikin polkaisi käyntiin juontajana toiminut Esko Eerikäinen, ilo silmälle, sekä korvalle. Mutta varsinaisen musiikillisen annin aloitti Samuli Edelmann. Tästä miehestä ei ollutkaan aiempaa live-esiintymiskokemusta minulla. Toki Samulin musiikkia olen kuunnellut melko nuoresta lähtien. Ensimmäisiä laulamiani karaoke-kappaleita on Peggy, joten sen biisin osaa mitenkäpäin vain. Tosin Vain elämää -ohjelmassa sille teki kunniaa myös Elastinen, joka muokkasi sen omaan suuhunsa sopivaksi. Samuli on siis myös näyttelijänä kuulunut aina yksiin suosikkeihini Suomen näyttelijäkaartissa. 

Samulin laulamisessa näkyy se keskittyminen esiintymiseen, tämä tuli tutuksi jo tuossa edellä mainitussa tv-formaatissa. Nyt sen pääsi itse asitimaan livenä. Paljon löytyy Samulilta kyllä sellaisiakin kappaleita, joita minä en tiedä, niin paljon sitä ei ole tullut levyltä kuunneltua, toki kaikki isoimmat hitit kuultiin myös Kouvolassa. Toisaalta Samuli toi esiin myös muita kuin laulullisia lahjakkuuksia. Parit erilaiset rummut soivat herran käsittelyssä upeasti. Ja Samulilla oli kyllä kaikenkaikkiaan takanaan loistava bändi. Samuli antaa itsestään lavalla 110% ja se ei ole vähän se. Vaikutuksen se ainakin minuun teki. Tykkäsin. Voisin mennä uudestaankin kuuntelemaan. Josko toisella kerralla voisi kuunnella Väliaikaisen -biisin ilman silmien kostumista.

Illan toisena vetona kuultiin Neljänsuoraa. Taattua iskelmäpoppia, joka ei kyllä jättänyt ainakaan minua kylmäksi tälläkään kertaa. Johan edellisestä kerrasta onkin liki vuosi aikaa. Pitäisiköhän useammin mennä kuuntelemaan ja katselemaan Neljänsuoraa. Meinaan että Antti Ketosen hunajaista ääntä voisi kuunnella vaikka kuinka pitkään, eipä se katseleminenkaan silmiin satu. Tässä bändissä korostuu se poikien keskinäinen hauskanpito ja se että heistä näkee sen, että he nauttivat työstään. Valtaosa Suoran biiseistä on meneviä ralleja ja ne saavat hyvälle tuulelle. Nyt kuultiin myös paljon uutta materiaalia elokuussa ilmestyvältä levyltä ja täytyy sanoa että kyllä se kivalta levyltä alkoi kuulostamaan. Syvän vaikutuksen minuun teki etenkin nyt radioissakin soiva Kaksi kauneinta. Huikeat sanat tuossa kipaleessa. Puhumattakaan tietysti Siipirikko -biisistä, joka sai tipat valumaan silmäkulmista valtoimenaan.

Illan viimeisenä vaan ei todellakaan vähäsimpänä lavan otti haltuun Rakkaudella merkitty mies Jari Sillanpää. Puitteet ja lavarakennelmat olivat kyllä huikean hienot. Kaikki extra kiinnittää aina oman huomion, tällainen materialisti kun itse on. Toinen keikkakokemus Siltsusta ja täytyy sanoa, että taisipa pienen pieni kärpänen puraista hiukan. Viime kesänä Meripäivillä en niin kovasti esitykselle lämmennyt, mutta tällä kertaa tykkäsin kyllä kovasti. Siltsun esiintymisestähän ei voi puhua keikkana, se on esitys. Herra on varsinainen multitalentti ja se pieni teatteri biiseissä ja niiden välissä on aivan ihanaa ja valloittavaa. Ja myönnettäköön että onhan tuota vahingossa tullut Siltsuakin sen verran kuunneltua, etteivät ne kappaleet ihan vieraita ole. Tosin uusinta levyä ei kyllä ole tullut kuuneltua edes vahingossa. Äidillä on joskus tainnut olla joku Siltsun levy. Jos tämän esityksen seuraamisesta ei nauti, voi kyllä mennä katsomaan peiliin, vika ei meinaan todellakaan ole lavalla. Unohtamatta tietenkään mainita Jarin taustalla häärivää Men in black -orkesteria, josta löytyy kyllä myös aimo annos hyvänmielen energiaa.

Täytyy sanoa, että kova panostus Vaakuna Piknikin ensimmäiseen iltaan, eikä suotta. Ilta oli loistava. Vaikka en alunperin ollut lähdössä lainkaan paikalle, olisi kyllä kaduttanut jos en olisi mennyt. Sen verran kova ilta oli kyseessä. Väsymys ja huonosti nukutut yöt hävisivät illan aikana kauas pois, kun lavalta sai niin paljon hyvää energiaa imettyä itseensä. Eikä siellä ollut edes kilometrin pituisia vessajonoja, joka tarkoittanee sitä että vessoja oli hankittu alueelle riittävästi. Hienoa Vaakuna Piknik!


Lisää kuvia avajaisillalta löytyy täältä.