Perjantai 13. ja Hankasalmen Yössä

13.11.2015 Lomakeskus Revontuli, Hankasalmi

Perjantai ja 13. päivä. Kuka sen on muka keksinyt että se on epäonnen päivä? Maailman paras ja luotettavin tietolähde Wikipedia tietää kertoa, että kyseinen ilmaus on tunnettu jo 1800-luvulla, mutta se on tullut yleiseksi uskomukseksi vasta 1900-luvulla. Joten melko pitkään on ihmisillä ollut kaikenlaisia uskomuksia. Minä itse olen sitä mieltä, että se on epäonnen päivä ainoastaan jos uskoo sen olevan. Mitä enemmän siihen uskoo, sen todennäköisempää on että sinä päivänä sattuu ja tapahtuu.

Minä en moiseen jaksa uskoa, joten pystyin hyvillä mielin lähtemään kohti Hankasalmea.Tai siis itseasiassahan tässä kävi niin että en ollut kyllä aikonut lähteä. Jotenkin siinä perjantaina töistä päästyä se kutina jalkapohjissa kuitenkin kasvoi koko ajan. Onneksi lähistöllä sattuu olemaan myös yksi äärettömän kiva Yö-ystäväinen, joka oli kohtuullisen helppo puhua ympäri, niin ei tarvinut yksin ajella. Pisteet muuten nopeasta toiminnasta, minä en ehkä ihan noin nopeaan toimintaa pystyisi. 20 minuuttia meni valmistautumiseen. Ihan hyvä saavutus, kokeilkaapa itse arvon naiset. Matkalla olikin sitten aikaa parantaa maailmaa.

Revontulen pihaan päästyä mieleen palaili kaikki mukavat muistot edellisestä kerrasta kun olen kyseisessä lomakeskuksessa ollut. Se käynti ei mennyt ihan putkeen, se meni enemmän viihteen puolelle. Noh, sattuuhan näitä. Tällä kertaa kuitenkin ihan autoillen. Eikä oltu ehditty muuta kuin päästä sisään, niin johan kävi selväksi että illasta tulisi omalta osalta varsin mielenkiintoinen, kun katseli "juhlakansaa" jolla todella oli meno päällä. Siinä kohtaa ei voinut muuta kuin toivoa keikan alkavan mahdollisimman nopeasti. Ihan normaaliin aikaan se tietysti alkoi.

Keikka alkoi tutusti Vie mut minne vaan ja Pieni ihminen suuressa maailmassa -kappaleilla. Pettävällä jäällä oli ehdottomasti kiva kuulla. Samoin kuin Ei syntiä sen kauniimpaa, Hän tanssi kanssa enkeleiden ja Kuorotyttö. Illan aikana kuultiin pari helmeä. Ensimmäisenä helmien vuorossa oli Tunnit. (EDIT 17.11. Biisin nimeenhän on nyt eksynyt virhe, eli tarkoitin sanoa Sua muistoistani pois en saa. Kiitos Yön naamakirjan ylläpidolle tarkkaavaisuudesta.) Siinä biisissä on taikaa. Olen tainnut sanoa sitä aiemminkin, mutta sanon sen taas. Siinä on kappale, jonka nimen kuuleminen saa pienen apinan pääni sisällä takomaan lautasia yhteen innostuksesta. Eli tykkään isosti. Toinen helmi tarjoiltiin aivan uuden biisin muodossa Sen piti olla kaunista. Minut biisi ainakin tempaisi mukaan ja Minne tuulet vie tyyppisten rallien vastapainoksi tarvitaan vähän sitä riipivää Yötä. Tämä oli sitä kyllä parhaimmillaan. Hieno kappale, hienot sanat, hieno tulkinta. Eli minä tykkäsin.

Aivan liian nopeasti oltiin jälleen tilanteessa, että jäljellä on enää Likaiset legendat 1 ja Ihmisen poika sekä encore. En yhtään pysty ymmärtämään mihin se aika aina keikan aikana katoaa. Vähän voisi hidastaa tahtia, jotta voisi nauttia vähän pidempään keikasta. Likaisissa legendoissa lauletaan tuskaisesta roolista ja melko tuskaiseksi se olo omalla kohdalla siinä kohtaa meinasi muuttua. Eräs tukevassa humalatilassa oleva naisihminen, joka oli hetkeä aiemmin ottanut pienen hetken lepoa tuolilla istuen, silmät kiinni, horjahti kevyesti koko painollaan minun jalkapöytäni päälle. Kyllä muuten hetken tunsi olevansa kuin mikäkin merimies, kun ärräpää toisensa perään suusta pääsi karkaamaan. Ai että humalaiset täti-ihmiset ovat ihan lemppareitani.

Encoren aikana kuuntelin korvanjuuressani toista humalaista naista, kun hän pyysi päästä laulamaan Ollin kanssa. Mikä näitä ihmisiä vaivaa? Häviääkö muka ihmiseltä täysin kyky käyttäytyä ja esimerkiksi tässä tapauksessa totaalinen sävelkorvattomuus. Siis kun mietin että ajatteliko tämä leidi oikeasti olevansa hyvä laulamaan? Se rääyntä, mikä oman korvakäytäväni täytti, sai minut voimaan pahoin. Eli jälleen ollaan tilanteessa, jossa sanon että "Kyllä humalaiset ihmiset ovat sitten ihania!". Eikä siinä, toki ymmärrän että ravintolaan lähdetään pitämään hauskaa ja toisilla siihen kuuluu alkoholi, mutta onko se sitten hauskanpitoa, kun et seuraavana päivänä muista illasta mitään? Surullista.

Kotimatka taittuikin sitten hiukan vaisummissa tunnelmissa. Eräs kaveri, joka asuu Pariisin lähistöllä oli lähettänyt viestin jossa hän kertoi olevansa kunnossa ja ettei tarvitse huolehtia. Onneksi en sen enempää asiaan yöllä paneutunut, koska en olisi varmastikaan saanut nukuttua sitäkään vähää kotiin päästyä. Aamulla vasta avasin kauhua kirkuvat otsikot ja uutiset. Ei pysty ymmärtämään, eikä millään tasolla käsittämään. Keskitytään me kuitenkin niihin hyviin tekoihin ja siihen miten me voimme kanssakulkijoita auttaa. Viha synnyttää vihaa. Sillä tavoin tätä maailmaa ei saada paremmaksi paikaksi. 

Kuvia keikalta täällä. 

Kun käytte äänestämässä Iskelmän listaa, jossa Yö edelleen nauttii ykköspaikasta, niin muistakaahan että jos välillä haluaa antaa äänensä jollekin muulle, tai äänestää vaikkapa kumminkaiman siskon nimellä, niin hyvänä vaihtoehton Yölle on Taikakuun Rouva Virtanen, joka on nyt uutena biisinä pyrkimässä listalle. Kyseisen kappaleen taustalta löytyy meinaan tuttu tyyppi, meidän Jaska, eli Jari Latomaa, joka on kappaleen säveltänyt! Eli käykääpä äänestämässä! :)