6.11.2015 Heinola, Tukkijätkä
Niin se oli taas työviikko taputeltu päätökseen ja auton nokka kohti Heinolaa mukavan työillan jälkeen. Heinolan Tukkijätkässä on tullut käytyä joskus aiemminkin ja samalta se paikka näytti kuin parisen vuotta sittenkin, kun viimeksi on samoilla tonteilla käyty. Vähän oli taas iltaa odoteltu, koska tiesin että näkisin siellä rakkaan Ystäväiseni, jonka seurassa ei kyllä koskaan ole tylsää. Ikävä meinaa ajoittain ottaa vallan, mutta onneksi puhelimet on keksitty. Mutta perjantai-illasta sai siis nauttia rakkaan Ystävän kanssa, ei kai sen parempaa olekaan. Siinä keikkaa odotellessa piti vähän aukoa sanaista arkkua ja hitusen kiusata sitä erästä Yrmyilijöiden kuningasta. Mikäli tämä on ensimmäinen kerta, kun joku lukee tätä blogia, niin kysehän siis on maailman onnellisimmasta roudarista. Tämän herran työskentelyä katsellessa tulee itselleen järjettömän hyvä mieli, koska niin kovin onnelliselta hän työskennellessään näyttää. Meinasin sitten saada luunapin otsikkoon. No en kai nyt ihan oikeasti, mutta kyllä välillä pieni kiusanteko piristää kummasti.
Oli kyllä kiva nähdä Heinolassa muitakin tuttuja. Keikka alkoi jotenkin hiukan yllättäen, kun kello oli vasta yksitoista kun alkunauha lähti jo soimaan. Ehdottomasti siis positiivinen yllätys. Useamminkin saisi olla tällaisia yllätyksiä. Alkukeikka menikin sitten hiukan jotenkin ohi, kun erästä ystäväistä häiriköi humalaiset ihmiset. En lakkaa hämmästymästä siitä, miten tietyt paikat keräävät sisuksiinsa tietyn tyyppisiä ihmisiä. Se että joku saa illan fiilikset siitä, että yrittää haastaa riitaa muiden kanssa ja pilata muiden illan, on hämmästyttävää. Miten pahasti se oma elämä menee pieleen, että haluaa ehdoin tahdoin tuottaa muille pahaa mieltä?
Onneksi Olli oli tilanteen tasalla ja huolehti omistaan. Ensin sai varoituksen mies ja sen jälkeen se viisas Artisti vielä ehdotti, että vaihdetaan hiukan paikkoja. Ollista kyllä näki hyvin miten huolissaan se tilanteesta oli, eikä meinannut pystyä katsetta irrottamaan. Kunnes niitä paikkoja vaihdettiin. Edelleen se länkyttäminen Ystäväni toisella puolella jatkui. On äärettömän vaikea ymmärtää tuollaista käytöstä. 
Mitähän sanoisi biiseistä. Ainakin sen verran että Pettävällä jäällä oli ehdottoman kiva kuulla. Onnen hohteessakin on kyllä livenä hieno kuulla. Tosin hempeää rakkauslaulua siitä ei saa tekemälläkään. Onneksi hempeä rakkauslaulu tarjoiltiin Yhteinen sydän -kappaleen muodossa. Siinä biisissä on taikaa. Tykkään kerta kerran jälkeen enemmän. Tia-Mariakin kuultiin yleisön pyynnöstä. Jukilta kuultiin Pudonneet ja Deadline. Kovin levottomalla tuulella näytti arvon herra Rumpali olevan. Se todella saa hymyn huulille.Keikan jälkeen mieli oli hyvä ja kotiin oli kiva ajella. Aika sellainen peruskeikka.
7.11.2015 Lappeenranta, Amarillo
Hyvin hyvin lyhyiden yöunien jälkeen voikin jo nousta ylös ja todeta, että liikkuminen tekee kipeää. Edellisen päivän mielenhäiriö ja pieni jumppahetki kotona todellakin kostautui. Toivottavasti noita mielenhäiriöitä ei usein tule. Ennen Lappeenrantaan lähtöä oli kyllä mielessä, että sen kerran kun oli tarkoitus mennä syömään ennen keikkaa ja oli pöytävaraus, niin vähän teki mieli jäädä kotiin nukkumaan pidemmät päikkärit. Nyt ne jäi toivottoman lyhyiksi ja väsymystila oli melko korkealla. Työkaverin kanssa matka sujui kuitenkin rattoisasti ja maailmaa parantaen. 
Meinattiin muuten eksyä Lappeenrannassa ennen kuin löydettiin Amarilloon. Tällä kertaa ei vain näkynyt matkaopasta. Onneksi löydettiin tuttu bussi, niin samalla löydettiin myös oikea ravintola. Nyt täytyy hiukan kyllä kehua. Amarillossa on todella hyvä asiakaspalvelu ja ystävälliset tarjoilijat. Ravintola on myös hyvin viihtyisä. Melko paljon oli ruokailijoita ja ruokaa sai vähän odotella, mutta hyvät sapuskat siellä oli myös. Onneksi me olimme myös varautuneet pieneen odotteluun, eikä kiirettä siis ollut. Näppärää oli myös se, että lipun sai maksaa samalla kertaa ruuan kanssa.
Sitten pienenä miinuksena on mainittava paikan siisteys, kaikki näyttää jotakuinkin siistiltä kun kaukaa katsoo, mutta lähempi tarkastelu osoittaa, että vähän siellä sun täällä oli tahmaista, tämä lähinnä siis yökerhon puolelta, ei ravintolan puolelta. Samoin kuin keikkaa odotellessa tanssilattiaa verhottiin savulla. Taas sain todistaa pienen hetken yrmy-maskin pudotusta, kun jälleen jonkun mielessä oli luunapit. Hyvä rakas Yrmy! Hymy sopii paljon paremmin kuin se yrmyily.Keikka olikin sitten vallan mainio. Se rakas Artisti oli todella levottomalla tuulella. Jälleen kävi mielessä, että liekö siellä joku salainen mikrofoni, jonka kautta ennen keikkaa käydyt keskustelut päätyvät vallan vääriin korviin, sen verran hyvin sopi taas tiettyjen juttujen ajoitus. Jälleen Olli kantoi huolta "omistaan" kun eräs ystäväinen käyttäytyi hänelle epätyypillisellä tavalla. Ollista näki selkeästi että oli tästä ihmisestä huolissaan. Jossain vaiheessa tilanne meni kuitenkin ohi ja Olli silmin nähden rentoutui. Hyväntuulinen keikka kaikinpuolin ja kyllähän Särkynyt enkeli kolahtaa kun sen livenä kuulee, kun sitä nykyään niin harvoin kuulee. Hyväntuulisia soittajia taas lava täynnä ja se hyvä mieli tarttuu kyllä ihanasti. On vaan niin suuri ilo katsella ja kuunnella.
Tästä viikonlopusta jäi ehdottomasti päällimmäisenä mieleen Ollin sydämellisyys ja huolehtivuus, kun kyse on "luottofaneista". Se aito huoli kertoo siitä, miten lämmin ihminen siellä lavan keskellä oikeastaan seisoo. Se lämpö vaan tuppaa toisinaan hukkumaan sen kaiken uhoamisen ja lava-Ollin alle. On kuitenkin käsittämättömän hienoa nähdä myös tuota toista puolta. Vaikka eipä siinä, kyllähän se lava-Olli viihdyttävä persoona on. Ensi viikolla sitten odotellaan Minne tuulet vie -musiikkivideota. Luvassa on kuulemma öljyttyjä miehiä vähissä vaatteissa vai-miten-se-nyt-oli. Joten onpahan jotain mitä odottaa.Kuvia Heinolasta Täältä.
Ja kuvia Lappeenrannasta Täältä.
Hali <3
VastaaPoista