Pressan Yössä

24.10.2015 Helsinki, Pressa

Tällä viikolla ei olekaan ollut vapaa-ajan vietossa ongelmia, töissä on oltu joka ilta, kun koululaiset ovat nautiskelleet syyslomasta. Voin kertoa, että odotan kuin kuuta nousevaa sitä päivää, kun voisin ensimmäistä kertaa ikinä pitää niin sanotusti oikeaa lomaa muulloinkin kuin kesällä. Tosin ehkäpä en siihen pisteeseen ikinä pääse, työtilanteet kun kuitenkin vaihtelevat, eikä näköpiirissä ole vakituista työsuhdetta. 

Tällä kertaa määränpäänä siis Helsinki ja Pressa. En edelleenkään nauti Helsingissä ajelemisesta. Osasin kuitenkin ihan lahjakkaasti perille ja sain auton jopa parkkihalliin kivasti. Ja sitten meinasin eksyä parkkihalliin. Hupsista. Ei meillä täällä maalla tuollaisia valtavia parkkihalleja ole.

Hotellin aulassa odotellessa sisäänpääsyä oli jotenkin taas sellainen olo, ettei Presidentin kaltainen hotelli kuulu Suomeen. Preisdentin aula on suuri ja vaikuttavan näköinen. Ainakin tällaisen landelaisen silmin katsottuna. Toisaalta niin harvoin tulee käytettyä hotellien palveluja ylipäätään, että enhän minä tiedä vaikka Suomessa olisi näitä pilvin pimein. Aulassa odotellessa oli kiva kuunnella pubista kantautuvaa livejazzia. Jotenkin se jazz sopi vielä erityisen hyvin siihen hulppean oloiseen aulaan.

Pressan puolella ilta olikin jo hyvässä käynnissä, kun Radalla.com tyypit olivat vallanneet yökerhon. Palkintogaala heillä oli siellä menossa. Jotenkin se varmaankin autoiluun liittyi. Tosin me pääsimme näkemään ainoastaan Babes osion palkitsemisen. Heillä sitten ilta jatkui juhlimisen merkeissä, kun kauden päätösgaalaa viettivät Pressassa hyvän musiikin tahdeissa.

Pressaan oli taas kertynyt melkoinen määrä tuttuja tyyppejä. Yö-tyypeistä ja heidän näkemisestä tulee kyllä lähes poikkeuksetta aina hyvälle tuulelle. Melko harvoin kun kuitenkaan tulee nähtyä näitä ihmisiä Yön ulkopuolella. Vaan kaikista parasta kyllä oli, kun sai rakkaan Ystävän kanssa olla pitkästä aikaa yhdessä Yötä vastaanottamassa. Parhautta.

Yön keikka alkoi jälleen tutusti Vie mut minne vaan ja Pieni ihminen suuressa maailmassa kappaleilla. Ja tunnelma tuntui olevan korkealla. Eipä näyttänyt herroja hirveästi väsy painavan, vaikka edellisenä päivänä olivatkin keikkailleet niinkin lähellä kuin Fuengirolassa. Pieni siirtymä Espanjasta Suomeen. On se vaan kova bändi, kun mainetta niitetään nyt jo Suomen rajojen ulkopuolellakin. Ihan Espanjan televisiota myöden. Onkohan seuraavaksi luvassa joku Euroopan kiertue? Iltaa jatkettiin Hän tanssi kanssa enkeleiden biisillä ja Ollin hyväntuulisella jutustelulla. Miten se nyt menikään, meiltä oli kuulemma pettänyt tenat tai jotain vastaavaa, kun Daffy oli niin kuuma. Jep. Näinhän se oli käynyt. Hupsista.

Sitten tarjoiltiin taas illan harvinaista herkkua. Tällä kertaa se tuli Voin luopuu mistä vaan -kappaleen muodossa. Siinä on kyllä sellainen biisi, että tämän kuulemiseen livenä ei ehkäpä koskaan voi kyllästyä. Minulle ainakin kelpaa paremmin kuin hyvin. Olipa muuten kiva kuulla pitkästä aikaa Särkynyt enkeli, tosin sen biisin aikana muistin taas, että toisinaan olisi kiva kun keikkakassista löytyisi myös pyyhe tai sateenvarjo. Ne jotka käyvät paljon keikoilla, saattavat ymmärtää mistä puhun, tai sitten eivät.

Yksi illan helmistä oli myös uuden uutukainen kappale Yhteinen sydän (toivottavasti muistin nimen oikein). Tämä kappale upposi ainakin minuun luita ja ytimiä myöten. Kaunis kaunis rakkauslaulu. Tykkäsin kyllä todella paljon. Minne tuulet vie -kappale on kyllä jäätävän kova kappale livenä. Kylmät väreet menivät nytkin selkäpiitä pitkin. Iskelmän listalla kappale on ottanut keulapaikan. Käythän sinäkin varmistamassa, että kappale pysyykin sen ansaitsemalla paikalla. Laitan linkin tähän. Saa käyttää. Espanjassa kuvattua musiikkivideota odotellessa. Kuvat paikanpäältä ovat ainakin olleet hienoja.

Aivan liian nopeasti oli taas aika, kun ilmoille kajautettiin Likaiset legendat 1 ja Ihmisen poika. Tämä tarkoittaa sitä, että jäljellä on enää encore ja keikka loppuu. Kaikki hyvä loppuu aina ihan liian aikaisin. Pressassa lauteilla oli lavallinen hyväntuulisia soittajia ja hyväntuulinen artisti. Se hyvä tuuli tarttuu ainakin minuun sieltä lavalta ja se saa palaamaan kerta toisensa jälkeen viihtymään näiden ihanien herrojen soitantaa kuunnellen. Livenä musiikki vaan on kaikista parasta.

Kotimatka sujuikin hernerokkasumussa ajellen. Vaan hymy pilkahteli kuitenkin huulilla vähän väliä. Hetkeäkään en taas vaihtaisi pois. Minä menen nyt kärsimään tätä valvomisen aiheuttamaa koomaa, joka on ollut valloilla koko päivän.

Kuvia löytyy taas naamakirjan puolelta.  On muuten kertakaikkisen hienoa, että joku niistä kuvista tykkää, mutta huomasin nyt ensimmäistä kertaa että erästä kuvaani oli "lainattu" luvatta ja vielä kivasti rajattu alareunasta pois Sarkynyt enkeli teksti (ä:n pisteet puuttuvat muuten siksi että suosikkifontissani ei sellaisia ole). Jännä miten ihmisiltä on unohtunut tekijänoikeus-asiat täällä sosiaalisen median viidakossa. Siis toki kuvia saa jakaa, mutta mikäli ei jaa sitä ns. alkuperäistä kuvaa, niin silloin täytyisi muistaa mainita kuvaajan nimi. Muuten se on rikos. Noniin tulipa kiva lopetus tälle tekstille.